Vajaat ihmiset eivät osaa erottaa Pia/Piia tai Mia/Miia-kirjoitusasuja

Vain vajaa nimeää lapsensa antamillasi vaihtoehdoill. Vielä vajaampi jättää nimensä vaihtamatta aikuisena. Miat ja piat..
.tiimari kamaa... :/

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 00:20"]

Vain vajaa nimeää lapsensa antamillasi vaihtoehdoill. Vielä vajaampi jättää nimensä vaihtamatta aikuisena. Miat ja piat.. .tiimari kamaa... :/

[/quote]Sinä olet vajaa ainakin kirjoitustaidoiltasi. Mia ja Pia nimet ovat olleet olemassa jo ennen Tiimaria. Entä jos nimi on ulkomaalainen muoto suomalaisesta nimestä ja siksi yhdellä iillä? Minulla on sellainen nim i ja sukunimi myös eisuomalainen. Minä tai vanhemapniko ovat vajaita kun antoivat etunimeksi nimen joka sopii sukunimeen? Vai he jotka eivät sitä tajua?

En tiedä ovatko he vajaita mutta välinpitämättömiä ainakin ovat, he jotka eivät kiinnostu toisen nimestä senvertaa että oppisivat sen oikein.

Voin samaistua, varmaan 90% ihmisistä kutsuu mua aluksi väärällä nimellä T: Marianna, ei Marianne

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 00:09"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 22:54"]

Syyttäköön vanhempiaan ken noin hankalan nimen sai...

[/quote]Onko sinusta hankalaa erottaa Pia/Mia Piia/Miia:sta?
[/quote]

Jos on, niin voit syyttää vanhempiasi; tollot saaneet aikaiseksi oikein emätolvanan! Sääliksi käy, koeta kestää!

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 00:20"]Vain vajaa nimeää lapsensa antamillasi vaihtoehdoill. Vielä vajaampi jättää nimensä vaihtamatta aikuisena. Miat ja piat..
.tiimari kamaa... :/
[/quote]

Mikäs sun nimi on? Jessica?

Miten sitä nyt voi muistaa, kun voi tuntea toisen ihan yhtä tärkeän ihmisen jolla se sitten onkin just toisinpäin, muista siinä sitten kumpi oli kumpi. Ja mitä enemmän tunnet näitä ihmisiä jotka ovat kovinkin tarkkoja, niin kun rupeat miettimään liikaa ja järkeilemään niin hyvässä lykyssä enemmän sekaisin menee.

Minä muistan aikoinaan että oli yleinen tapa lausua kaikki nuo miat ja piat kahdella, tai oikeastaan puolellatoista iillä.

Ja väitän että moni ihminen sekoittaa myös omien lastensa nimet, ja itseänikin on isovanhempi kutsunut toistuvasti oman lapsensa nimellä.

Että teinä en niin kauheasti loukkaantuisi että "mikä ystävä se sellainen on joka ei välitä opetella".

Minä muistan aikoinaan että oli yleinen tapa lausua kaikki nuo miat ja piat kahdella, tai oikeastaan puolellatoista iillä.

Joo ennenhän nää Ninat ja Tinat lausuttiin Niina, Tiina jne., niin se on välillä hämmentävää kun joku Nina tokaisee vihaisesti olevansa NIna eikä mikään Niina. Anteeksi kamalasti nuoret, olen kalkkis kolmekymppinen.

Suomen kieli äännetään, kuten kirjoitetaan.
Mia, Pia, Tina, Nora, Julia jne. on ruotsalainen kirjoitusasu, ja siellä ne äännetään ekaa vokaalia venyttäen. Näistä on vaikea arvata, kummankielinen ääntämys olisi oikein. Itse äännän Suomessa suomenkielisen ihmisen nimen niin kuin se kirjoitetaan. Ymmärrän kyllä vokaalinvenyttäjienkin kannan.

[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 22:47"]Aha.
[/quote]
Vai kuitenkin Ahaa?

Itselläni on onneksi sellainen etunimi jota ei joudu tavaamaan, mutta ulkomaalaista 9 kirjaimen pituista sukunimeä senkin edestä kirjain kirjaimelta :D
Itse en haluaisi olla/antaisi lapselleni nimeksi ida/iida, pia/piia, mia/miia, nina/niina jne mitkä on helppo sekoittaa keskenään, ja aina kun nimeä kysytään johonkin papereihin joutuisi kertomaan olevansa "iida kahdella iillä". Nättejä nimiä, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan yllättävän hankalia :D
Piiasta tuli mieleen, ymmärrän kyllä että tuon voi sekoittaa, että kuinka monta iitä nimeen tulee, mutta meillä oli muutama vuosi sitten kesätöissä minna, jota pomomme kutsui ensimmäisen viikon piiaksi, vaikka monesti hänelle korjattiinkin että minna eikä piia :D mistä lie tuon piian repäisi, kun oli kuitenkin työhakemuksen lukenut ja työsopimukset, työvuorolistat yms kuitenkin kirjoittanut oikein :D

Kaverini nimi on Rosa, mutta häntä kutsutaan AINA Roosaksi. Tämä ärsytti häntä itseäänkin, halusi nimensä lausuttavan yhdellä o:lla kun kuulemma ihan eri nimi ja kuulostaa erilaiselta kuin Roosa. Tuon vielä ymmärrän, sillä Rosa on helppo lausua.

Mutta kaikki muut, lyhyet ja yksivokaaliset nimet on musta täysin turhaa hienostelua! Esim. Tia, Mia, Kia, Nea, Lea, Ida. Ei kukaan sano Tia tuossa muodossa, vaan aina sanotaan Tiia. Kuulostaisikin ihan tyhmältä sanoa Tia ja Kia tai Pia tai Ida (:D)  ja tämän nimiset itsekin aina sanovat nimensä kahdella vokaalilla.

Joten mikä idea antaa lapselle viralliseksi nimeksi se yksivokaalinen? Miksei vaan laita suoraan kahdella ii:llä? Miettinyt tätä aina.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 02:14"]Kaverini nimi on Rosa, mutta häntä kutsutaan AINA Roosaksi. Tämä ärsytti häntä itseäänkin, halusi nimensä lausuttavan yhdellä o:lla kun kuulemma ihan eri nimi ja kuulostaa erilaiselta kuin Roosa. Tuon vielä ymmärrän, sillä Rosa on helppo lausua.

Mutta kaikki muut, lyhyet ja yksivokaaliset nimet on musta täysin turhaa hienostelua! Esim. Tia, Mia, Kia, Nea, Lea, Ida. Ei kukaan sano Tia tuossa muodossa, vaan aina sanotaan Tiia. Kuulostaisikin ihan tyhmältä sanoa Tia ja Kia tai Pia tai Ida (:D)  ja tämän nimiset itsekin aina sanovat nimensä kahdella vokaalilla.

Joten mikä idea antaa lapselle viralliseksi nimeksi se yksivokaalinen? Miksei vaan laita suoraan kahdella ii:llä? Miettinyt tätä aina.
[/quote]

Yksivokaaliset nimet? Opettele ensin mitkä ovat vokaaleja ennen kun sitä sanaa käytät. Kaikissa mainitsemissasi "hienostelunimissä" on väkisinkin kaksi vokaalia. Esim. Tia. i ja a ovat molemmat vokaaleja. Jos puolestaan kutsuvat itseään "Tiiaksi", siinä on jo kolme vokaalia.

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että jotkut vanhemmat pitävät kansainvälisistä nimistä ja antavat niitä siksi. Ulkomailla on sitäpaitsi helpompaa, jos nimi kirjoitetaan "Mia" eikä "Miia"..

32: Kyllä itsekin esittelen itseni "Iidana" kun kuulostaa tyhmältä töksäyttää "Ida". Sen takia varmaan se kirjotetaankin ylös monesti 2 iillä. Mulla ei mene herne nenään kun kaikki lausuu (ja itse) nimeni Iidana. Tyhmältä se kuulostaa sanoa pelkkä Ida. Kuitenkin olen iloinen että toista iitä ei nimessäni ole, se näyttää jotenkin omaan silmään tyhmältä, siis ne 2 iitä.
- Etusivun Ida

Mun nimestä jätetään aina sanomatta viimonen kirjain. Ei sinällään haittaa kun lähipiiri osaa nimen sanoa "oikein", mutta olen miettinyt että mikähän siinä on kun esittelen itseni Marie, niin aina sanotaan Mari. :D Onko se jotenkin hankala sanoa e-kirjain sinne perään, vai mistähän johtuu. (ja siis en nyt pahalla tarkota, olen vaan miettinyt).

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 00:40"]

Miten sitä nyt voi muistaa, kun voi tuntea toisen ihan yhtä tärkeän ihmisen jolla se sitten onkin just toisinpäin, muista siinä sitten kumpi oli kumpi. Ja mitä enemmän tunnet näitä ihmisiä jotka ovat kovinkin tarkkoja, niin kun rupeat miettimään liikaa ja järkeilemään niin hyvässä lykyssä enemmän sekaisin menee.

Minä muistan aikoinaan että oli yleinen tapa lausua kaikki nuo miat ja piat kahdella, tai oikeastaan puolellatoista iillä.

Ja väitän että moni ihminen sekoittaa myös omien lastensa nimet, ja itseänikin on isovanhempi kutsunut toistuvasti oman lapsensa nimellä.

Että teinä en niin kauheasti loukkaantuisi että "mikä ystävä se sellainen on joka ei välitä opetella".

[/quote]Tuttavapiirissäni ei ole muita samannimisiä kuin minä (tiedän sen). Siksi on omituista jos vuosien jälkeen ei muisteta mikä nimeni on.

Vierailija kirjoitti:

Pia on paljon yleisempi kuin Piia, ehkä siksi menee niin helposti väärin.

Outo nimi kyllä, kun taivutusasua ajattelee: "menin piian kanssa naimisiin"

Pia ei edes ole suomalaisessa kalenterissa!

Piia on.

Pia on venäläinen juna yhtiö. Piia samoin venäläinen

Käytän aina ihmisestä sitä nimiasua, jota hän itse käyttää. Niina, Piia, Ira, Iira, Juulia, Beniita jne. Varsinkin ulkomaalaiset nimet ovat joskus vaikeita lausua, joten heillä on usein suomalaiseen suuhun sopivia lempinimiä, joilla esittelevät itsensä.