Uusi ilmottautuisi mukaan...

Tuntuupa hassulta taas avata nämä vauvakuumesivut.Oikeasti kuuluisin vielä tuonne Vauva -sivuille (jotka ei muuten aukea minulla),mutta en sinne ehtisi kirjoitellakaan...



Pientä varovaista esittelyä.Älkää heti minua tuomitko,kun kuulette... ;-D

Meillä on siis nyt kaksi aivan ihanaa ja pientä lasta.Esikko on poika 1v10kk ja tyttö 2kk.Esikkoa haaveilin ensin yksin.Mies ei ollut valmis.Lopulta suostui kertomaan,että ehkä lapsi voisi tulla sitten myöhemmin,mutta hän ei vielä osaa sanoa,milloin olisi valmis.No lopulta päätimme sitten yrittää,ja siihen menikin sitten 7kk enne onnistumista.Miehelle sitten kerroin,että haluaisin vielä lapsen,toisen kaveriksi.Miehelle kuulemma riittäisi yksi.Varsinaista 'lupaa' kakkoselle ei sitten koskaan annettu,mutta miehen piti hoitaa ehkäisy,jota hän ei sitten hoitanut.Sanoi kyllä sitten raskausaikana,että hänelle olisi kyllä enemmän kuin hyvin riittänyt yksikin,mutta tiesi jo sanoessaankin,että onnellisen rakastunut tulisi olemaan tulokkaaseen,niin kuin onkin.



Kolmannelle en varmasti tule lupaa saamaan.Ja ehkäisystäkin varmasti huolehtisi tällä kertaa tuplaratkaisuilla ;-)

Mutta minä kuumeilen jo kolmatta.En todellakaan haluaisi kolmatta nyt heti,mutta jo viimeistään kahden vuoden päästä haluaisin jo yrittää kiivaasti.En osaa selittää,mutta sydämessä ja sylissä on ihan selkeasti ja vahvasti paikka kolmannelle -voimakas tunne asiasta!Sain lahjaksi sen Kalevala -korun Äiti ja lapsi.Siinä kauniisti kimaltaa sininen ja punainen kivi, ja kolmas paikka on tyhjä.Ensimmäisenä näin sen tyhjän paikan,ja sydäntäni kivisti ja kurkkuani kuristi.Siinä on paikka meidän kolmannelle,jota en ehkä koskaan saisi syliini...



Olen todella onnellinen ja kiitollinen näistä jo olemassa olevista lapsista.Nautin kotona olemisesta ja arjesta.Keskityn täysillä tähän vauvantuoksuiseen äitiyteen.Mutta silti päivittäin hellin mielessäni ajatusta meidän kolmannesta...Ääneen en ole vielä asiaa maininnut,enkä aiokaan,ellei hetki tunnu täysin sopivalta.Enkä sellaista aikaa ihan lähitulevaisuudessa näe.Sillä mies puhuu äneen kolmannesta uteleville,että ei enää...Minunkin järki sanoo,että nyt on enemmän kuin hyvin ja riittävästi,mutta sielu huutaa sen tyhjän paikan täyttämistä....



Anteeksi,kun en ole kommentoinut teidän muiden tekstejä...Pinokin on jo aikamoisen pitkä...Olisiko halukkaita uuden pinon aloitukseen ja ehkä jonkunlaiseen esittäytymiseen ja listautumiseen??Haluaisin itse kirjoitella tutulla porukalla,jonka oppii pikku hiljaa tuntemaan....En ehkä ehdi päivittäin,koska kotona on vilskettä ja oma aika kortilla,mutta yritystä kuitenkin riittäisi kirjoitteluun.



Ihanaa ja aurinkoista kevättä teille, ja äideille hyvää Äitienpäivää kukkasin.