Osaisko kukaan psykologi tai muu kertoa, mitä pitäis

tehdä kun elämä on ihan perseellään eikä valoa näy missään suunnassa. Jaksan juuri ja juuri hoitaa lapsen. Kotityöt jää tällä hetkellä tekemättä, puhumattakaan muista töitä, joita pitäis niitäkin jaksaa (miehen firmalle). Olen oikesti ihan rappiolla. Ulkonäkö, pesemättömät hiukset, hirveä sotku jne. En saa aikaan MITÄÄN.



Mulla ei ole enää varaa eikä halua mennä terapiaan. Siinä edistyminen on niin hidasta ja kallista, etten jaksa aloittaa enää uudestaan. Jo ajomatka olis lähemmäs sata kilometriä per keikka. Lääkkeitä en halua syödä, siitäkin on ihan tarpeeksi kokemusta. En ole niin masentuntu, että se olisi tarpeen (=en jatkuvasti suunnittele itsemurhaa, niin kuin pahimmillaan).



Mitä tässä nyt voisi tehdä....? Liikunta ei auta kuin tiettyyn pisteeseen asti. Äh.