Parisuhde päälaelleen
Saimme n. 5 viikkoa sitten vauvan ja mieli on ollut yhtä myllerrystä, itkut kuuluivat tiiviisti mukaan ensimmäisen viikon synnytyksen jälkeen. mieheni auttoi ihanasti isyysloman alkunsa minua. meillä kävi paljon vieraita, mikä ei nyt jälkeenpäin tunnu ollenkaan huonolta. sain levätä kuitenkin kun ei tarvinnut kokata ja tehdä kotitöitä. no hyvin pian loppui tämä " juhla" . mieheni otti niin sanotusti kunnon repäisyn irti kotielämästä. päivittäin hän lähti hoitamaan kauppa-asioita yms ja reissut venyivät koko päivisiksi. parin viikon jälkeen aloin kyllästyä siihen että mieheni oli isyyslomalla mutta vietti kaiken aikansa kaveriensa kanssa. olisin kyllä tarvinnut häntä kotona, en niinkään kotihommissa mutta minulle yhteinen aika olisi merkinnyt todella paljon, hän on aina tehnyt hulluna töitä ja loma oli minulle kuin unelma, hän olisi kotona! no nalkutin sitten, hän otti pyyntöni nalkutuksena ja käytös minua kohtaan on ollut aika kurjaa jo nyt muutaman viikon. onko väärin kertoa toiveistaan?en pyytänyt häntä koko ajan kotona olemaan mutta edes joskus! noh, nyt ovat työt alkaneet, ja mieleni on paha koko ajan, sillä hän puhuu minulle inhottavaan sävyyn, aivan kuin minun tunteillani ei olisi merkitystä. riitaa tulee joka asiasta, yleensä siitä että hän kommentoi tyhmiä tekemisiäni/sanomisiani. omasta mielestäni olen aivan samanlainen kuin aina ennenkin. herkempi vain, kai se nyt on normaalia tässä vaiheessa elämää. vauva kyllä saa hänen kaiken rakkautensa, minä tarvisin vain vähän... väsyttää ja itkettää koko ajan. tuntuu että hän halusi vain poikansa ja minulle nyt ihan sama. kaipaan vanhaa miestäni!
Kommentit (2)
On se itkuisuus ja herkkyys ihan normaalia, mutta jos alat kokea enemmänkin alemmuudentunteita, niin kerro siitä neuvolassa, koska kyseessä saattaa olla alkava synnytyksen jälkeinen masennus hormooneista johtuen. Itse sairastuin esikoiseni synnyttyä masennukseen ja se pääsi luvattoman pahaksi. Menemättä yksityiskohtiin, rämmin silloin pohjamutia myöten, mutta oikeilla avuilla sieltä noustiin, parisuhde parani vähitellen ja sittemmin kahden viime synnytyksen jälkeen en ole masennukseen sairastunut. Uskon että oma epävarmuus, kokemattomuus ja pärjäämättömyyden pelko olivat sopiva lisä hormoonimyllerrykseen sairastuttamaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Ehkä miestäsi pelottaa nähdä " uusi sinä" haavoittuvainen äiti ja ehkä miestäsi pelottaa yhtä paljon isyys, mutta hän peittää sen kovalla muurilla ja on helpompi selvitä kun ei huomaa itkeskelevää äitiä. Voimia paljon!
Oma arvaukseni on, että miestä ärsyttää sinun ripustautumisesi ja riippuvuutesi hänestä - ihan ottamatta kantaa siihen, onko se oikein vai väärin.
Annatko miehen olla lapsen kanssa keskenään ja hoitaa häntä omalla tavallaan? Onko sinulla mitään omia harrastuksia, menoja tai tekemistä?
On tottakai luonnollista, että vauvan ollessa noin pieni, on vaikea tehdä kovin paljoa juttuja, varsinkaan jos täysimettää. Mutta vaikka imettäisitkin, niin kyllähän aina joku parin tunnin pätkä löytyy jolloin voisit jättää isän ja lapsen keskenään kotiin ja lähteä vaikka lenkille, kauppaan, tms. Ja jos et imetä, vaan vauva syö pullosta niin kannattaa lähteä pidemmäksikin aikaa niin että isä saa ihan rauhassa hoitaa omalla tavallaan ainakin yhden syötön.
Monesti esikoisten äidit " omivat" vauvan itselleen. Kun on itsekin epävarma, on vielä vaikeampaa luottaa toiseen. Vauva ei kuitenkaan mene rikki tai pilalle, vaikka miehesi hoitaisi häntä ihan omalla tavallaan. Anna isän viettää kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa jos et muuten uskalla niin vaikka sulkeutumalla viereiseen huoneeseen lukemaan hyvää kirjaa.
Kun mies huomaa, että " pärjäät itsekin" , hänen mielenkiintonsa sinua kohtaan herää ihan varmasti. Tällä hetkellä olet hänelle todennäköisesti vain hänen lapsensa äiti ja " riippakivi" , jota on kestettävä. Kun osoitat, että sinulla on muutakin elämää ja olet ihan reipas oma itsesi vauvasta huolimatta, niin hän haluaa pitää sinusta kiinni.
Kannattaa yrittää järjestää teille myös ihan omaa, kahdenkeskistä aikaa. Se voi olla vaikka hyvän videoelokuvan katselemista naposteltavien kanssa vauvan nukkuessa tms. - pääasia, että teette ja puhutte ihan jostain muusta kuin vauvasta.