Mika ois hyva ikaero sisaruksille?

mutta tietysti lapset muovautuu senkin mukaan millaiset ikäerot sisaruksiin on.Meillä poika on 2v 3kk tyttöä vanhempi.Odotusaikana esikoinen jo ymmärsi kun selitti että tulee vauva taloon,samoin sen että äiti on laitoksella vauvaa " hakemassa" muutaman päivän.kuopus kun oppi kommunikoimaan,sitten istumaan konttaamaan jne. niin ne on leikkineet siitä asti tosi kivasti yhdessä.nyt vasta kun tytöllekin on tullut oma tahto ja sen ilmaiseminen ajankohtaiseksi,olen joutunut riitoja selvittämään.On niistä seuraa toisilleen,vaikka odotettavissa on lisääntyviä nujakoita!poika on nyt 3,5 v ja tyttö reilun vuoden.

ja vanhempien kannalta on tietty kätevää, kun esikoisen kanssa ollaan jo päästy aika pitkälle ja on hyvin paljon omatoimisempi kuin vuos aikaisemmin. Iso muutos tullut 3 täytettyään. Tietty olis varmaan enemmän seuraa toisistaan pienemmällä ikäerolla, mutta toisaalta esikoinen pääsee osallistumaan vauvan odotukseen ja hoitoon eri tavalla nyt isompana ja ymmärtää asian paremmin.

8-vuotta ;) Isosisko on niin touhuissaan uudesta tulokkaasta.Tämäkin ikäero on hyvä,isommasta on jo apua.En tiijä josko tästä vielä innostuis yhden tekemään vähän pienemmällä ikäerolla!?



lettis ja pikkuneiti 12pvää.

Kahden alle 3-vuotiaan kanssa oli mielestäni aika rankkaa, varsinkin kun molemmat heräili öisin. Lasten kannalta ikäero on kyllä kiva.

No eikös hyvä lähtökohta ole se, että sitten kun itsestä siltä tuntuu. Meillä tulee ikäeroksi 2v1kk, koska aikaisemmin en olisi jaksanut toista lasta, ja sitten se vauvakuume pukkasi päälle :) Meillä kävi tuuri, että tärppäsi heti.



Etukäteen oltiin miehen kanssa ajateltu, että hyvä ikäero olisi kolme vuotta tai vähemmän. Mulla on siskoni kanssa ikäeroa 2v10kk, ja sisko on ollut aina läheinen ja tärkeä. Mun miehen veli on miestäni 5 vuotta vanhempi, ja siksi mieheni oli jo lapsena päättänyt, että jos hankki lapsia, niin ne olisi hyvä olla pienellä ikäerolla.



Isommassa ikäerossa on se hyvä puoli, että esikoiselle voi selittää asioita, ja että omatoimisuutta löytyy enemmän. Kun tuo meidän kaksivuotias tuntuu toisaalta vielä niin kovin pieneltä.

Jokainen tyylillään, toinen sopii toiselle paremmin. Meillä 1. ja 2. ikäeroa 1v3kk. Nyt ovat 3v ja nuorempi kohta 2v. Leikkivät yhdessä ja myöskin tappelevat välillä. Hyvin jaksoin kahden pienen kanssa, vaikka korvakierteisiä ovat olleet molemmat, toinen vieläkin. Nukuttua oon kyllä aina saanu yöt, että univelkaa en ole joutunut sietämään. Se on varmaan auttanut jaksamaan. Jälkeenpäin ajateltuna, en koe että olisi ollut edes rankkaa. Vuoden verran olen ollut jo työelämässäkin, tosin nyt taas kotona.



Nyt meille on kolmas tulossa ja esikoinen on silloin 3½v ja kakkonen 2v3kk kun vauva syntyy. Ja selvitään me varmasti siitäkin. :) Itse en taas jaksaisi pitkiä ikäeroja ja sitä, että pitäisi joka neljän vuoden välein aloittaa se sama yöheräily yms. uudestaan. Tämä sopii meille, että kertarytinällä kaikki lapset niin sitten saadaan keskittyä niiden kanssa matkusteluun ja muuhun mukavaan yhdessä oloon. Ovatpa vielä hyvänä seurana toisilleen kun on kolme noin pienellä ikäerolla.