Työharjoittelu ja asenne....

Olen työharjoittelussa, kolmatta kertaa samassa paikassa, muutaman kuukauden välein. Hommat olen tehnyt hyvin, siksi sain jatkaakin, painan töitä kuin pieni apina. Toivon tietty saavani töitä ko. paikasta.



Tänään tuli sellainen olo, että olen valovuosia alempana jopa ekstroja, jotka ovat olleet siellä vuosia, mutta ehkä vain kerran kuussa. Kun aloitin työt taas, pomo huikkasi, että ai sä tulit, mä en edes muistanut että aloitat tänään...

Tänään painoin hommia, kun nämä muut työntekijät juttelivat mukavia. Kukaan ei kiinnitä mitään huomiota muhun, edes kiitoksen tapaista ei kuulu, mutta korostetaan sitä, että SÄHÄN et ole työntekijä, kun olet vaan harjoittelija...ja mulle voi ujuttaa omat hommansa.

Kun sitten yritin heittää jotain vitsiä, kun tein kahta hommaa yhtä aikaa, että kohta varmaan menen sekaisin näiden kanssa, vastaus oli, että etkai sä nyt niin idiootti ole!



Tuntuu siltä, että tuolta ei työpaikkaa irtoa. En ole mokannut mitään, olen oma-aloitteinen, yritän jutella ihmisten kanssa, mutta tosiaan tuntee olevansa vain harjoittelija...:(



Kokemuksia, kuuluu vissiin ihan asiaan? Hieman turhauttaa raataa hulluna, kun kukaan ei noteeraa, ja töissä pidetään myöhästeleviä lärpättäjiä, mutta mulle tuskin on oikeita hommia jälkeenpäin.



Menee tämä näinkin, mutta hieman turhauttaa.