osaako 2-vuotias seistä seisomalaudalla? vai tarvitseeko sen ikäinen vielä istumapaikan rattaissa?

Uhmaikä, ja satunnaiset päiväunet. Siinä syyt lyhykäisyydessään.

Päikkärit on pakko joskus nukuttaa ulkona vauvan kanssa yhdessä, jotta ei pää hajoa kaikilta. ;) Ja aina ei pysty ja jaksa kantaa kaikkia lapsia joten pakko istua, jos uhmis ei suostu muuta kuin makaamaan maassa, silloin ei pysy laudallakaan. Laudalla siis pääsee vähän matkaa silloin hienosti kun lasta ei väsytä yhtään ja keli on loistava.

Eli kuten Lokaäiti jo ehti ensin sanoakin, niin 2-vuotiailla tuo uhma sanelee aika paljon käytöstä. Esim. meidän aina-niin-kiltti-ja-rauhallinen tyttö sai 2-vuotiaana uhmansa kourissa valtaisan taipumuksen karkailla. Eli saattoi lähteä yhtäkkiä ja suinpäin juoksemaan vaikka autotielle. Tai sitten kävi näin, että puistossa päättikin, ettei halua lähteä kotiin. Ei siinä olisi vauvakainalossa (tai edes rattaissa) pystynyt väkisellä roikottamaan riehuvaa ja kirkuvaa 2-vuotiasta paria kilometriä kotiin tai milläs sellaisen makarooniksi heittäytyvän 12-kiloisen olisit voinut pakottaa seisomaan siinä laudalla...



No, mikä käy toiselle ei varmaan käy aina toiselle. Lapsetkin on erilaisia...

essaan rattaisiin. Nyt talvella, ja myöhemmin syksyllä myös, en ole kuitenkaan kantoliinaillut ulkona, kun ei mahdu vaavi takin alle (enkä viitsi kantoliinatakkia ostaa, on aika kallis) niin esikoisen on ollut pakko kävellä tai seistä seisomalaudalla. Pari kertaa olen todella toivonut tuplarattaita, esim. esikoisen saadessa uhmakohtauksen puistosta lähtiessä. Jos olisi tuplat noissa tilanteissa voisi esikoisen laittaa vaunuihin valjaisiin kiinni, ja päästäisiin kotiin. Nyt en voi tuohon turvautua, ja joudun raahaamaan kainalossa karjuvaa uhmaikäistä ja työntämään toisella kädellä kuopusta vaunuissa... Noina hetkinä toivon kovasti tuplia! Onneksi tuota ei tapahdu kovinkaan usein. Lisäksi en voi lähteä koko päiväksi kaupungille lasten kanssa, kun esikoinen ei jaksa kävellä/olla seisomalaudalla. Mutta tuo nyt on aikasta jees juttu jättää väliin. Haluaisin myös käydä pitkillä vaunukävelyillä, ja se ei ole mahdollista meidän vaunujärjestelyillä. Tuplien kanssa se vielä onnaisi.



Tuplia en ole kuitenkaan hankkinut; julkisissa niiden kanssa olisi aika hankalaa, ja me asutaan Helsingissä ja käytän julkisia paljon. Toiseksi tuplat eivät mahtuisi sisätiloihin säilytykseen ja kolmanneksi tuplilla ei taitaisi mahtua lähi-Alepaamme (en usko, että mahduttaisiin edes sellaisilla peräkkäin olevilla tuplilla, on niin ahdas kauppa...).



Jos löytyisi säilytystilaa ja olisi ylimääräistä rahaa, niin ehkäpä olisin ostanut tuplat. Nyt kuitenkin ollaan pärjätty aika ok ilmankin niitä.

Pienen empiirisen tutkimuksen jälkeen olen tullut sellaiseen tulokseen, että ilmankin pärjää, mutta helpottavat arkea kummasti.

Ajattelin siis tupliin sijoittaa, turhempiakin ostoksia on varmaan tullut tehtyä (esim. tutit ja pullot meidän perheessä).

rattaiden perälle nukkumaan vaikka isompikin oli kyydissä. Kakkosen ja kolmosen ikäero on 1v10kk ja ostin tuplat kun on paljon kerhoon ja harrastuksiin kuljettamista (kävely matkat n. 12 km päivässä). Mutta aika harvakseen noita on tullut käytettyä. Aluksi kun vauva nukkui paljon oli helppoa kun saattoi nukuttaa molemmat pojat yhtä aikaa kun oli tuplat. Sittemmin hankaloitui kun nukkuivat eriaikaan ja jouduinkin nukuttamaan toisen tupliin ja toisen tavan rattaisiin. Tuntuu kyllä nykyään mailman hölmöimmältä lykkiä kuopusta tuplissa kun veli ei rattaissa juuri halua seistä vaan kävelee tai nyt talvella haluaa esikoisen kanssa istua pulkassa. Muutama kerta kuitenkin on ollut että ilman tuplia ei olisi pärjätty joten kyllä ne kuitenkin kannatti hankkia. Seisomalauta muuten kyllä meillä kulkenut ihan hyvin kelissä kuin kelissä sillä välillä vanhin on vielä ollut laudalla ja olen lykkinyt kaikkia kolmea tuplilla menemään.