Haluaisin vaihtaa takaisin exääni

[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 23:56"]

Hae jotain keskusteluapua, saisit vähän selviteltyä ajatuksiasi. Onko sulla itselläsi taipumusta lyödä tai käyttää henkistä väkivaltaa, haukkua, raivostua, nimitellä? Siihenkin olisi apua, mutta jos se ei ole sun ongelmasi niin mikä tahansa terapia voisi auttaa sua. Tunnistan läheisriippuvaisuutta, itsekin seurustelin ekan kerran vasta 25:na ja mulla on ollut kolme eri miessuhdetta, ja olen ollut aikamoisessa umpikujassa tunteitteni kanssa ja kans kahden miehen loukussa :D Mutta olen saamassa apua (tosin mun toinen mies on kunnollinen ja tukenut ihan hirveästi) ja asiat selviää ja oon niin onnellinen että olen hakenut apua.

26

[/quote]

En ole itse lainkaan väkivaltainen, mutta joskus sorrun itseni surkutteluun ja marttyyriksi heittäytymiseen. Joten saatan provosoida toisen ärtymään. Itse yritän olla diplomaattinen ja suhteellisen rauhallinen pääsääntöisesti muuten. Mutta joo, täytyy näitä asioita hieman mietiskellä, että saisin jotain tolkkua omiin tunteisiini.

T. AP

En ymmärrä ihmisiä, jotka uhkailevat (mielestään vihjailevat) erolla, ja sitten ihmettelevät kun toinen on niin kylmä. Se on avioliitto eikä hiekkalaatikko tana kele. Ei siinä arvuutella, että ehkä mää en leiki sun kaa eiku jooku.

Ja sama arvuuttelu jatkuu - haluaisinksmää ennemmin tän aggressiivisen otuksen vai tuon entisen aggressiivisen otuksen, ja kyllähän mää varmaan sitä provosoinutkin olen.

Olet kyllä tavallisen yksinkertainen, jos kuvittelet että sellaista kirjettä voisi luettaa nykyisille puolisoille. Sehän on avoin kuin ostoslista. Että haluanpa vaihtaa eksään mutta haluan säilyttää tässä tunnustelukirjeessä kasvoni kuitenkin ja väittää tekeväni päinvastaista. Tollopöljämi olet. Ja selvästi koet jotain hinkua näihin aggressiivisiin miehiin. Olikos isäsi sellainen?

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 00:03"]

Etkä sä voi noin vain "vaihtaa takaisin exääsi". Ei se ex ole mikään sun nukkesi, jolla sä leikit kun huvittaa. Hänellä on oma perhe nyt, miksi menisit sekoittamaan sitä kuviota? Oletko itsekäs? Etkö ajattele mitä tuskaa aiheuttaisit exän lapsille ja vaimolle? 

Eksäsi olisi hullu jos palaisi yhteen ja sitten taas huomaisitte, että ei tästä tulekaan mitään. Mitä sitten? Olisi jo kaikkien teidän jätettyjen ihmisten tunteet satutettuina. Kannattaa vähän ajatella eteenpäin viimeistään nyt, ennen kuin teet mitään tyhmää. Ne matkustelut on ohi ja sillä sipuli. Ota matka itseesi, on takuulla mielenkiintoista ja auttaa ihan ylivoimaisesti eniten.

26

[/quote]

Exälläni ei ole uuden vaimonsa kanssa lapsia. Hän ei myöskään viestissä korostanut mitään suurta onnea hänen kanssaan. Hän myös eromme jälkeen viestitteli minulle parikin vuotta (senkin jälkeen, kun hän oli avioitunut puolisonsa kanssa), mutta tuolloin en vastannut hänen viesteihinsä, sillä pidin niitä moraalittomina, kun olemme molemmat varattuja. Mutta aika tosiaan teki tepposensa ja nyt kaipaankin häntä ihan valtavasti. :/

T. AP

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 00:15"]

Oliko se vähän sellainen kaukosuhde tai etäsuhdekin vielä? Mullakin se toinen mies on sellainen kaukaisempi, se joka oli nykyisen rinnalla. Sillä kaipuulla on jokin ihan selvä viesti sinulle. Mutta se ei liene se, että palaa siihen suhteeseen. Vaan se voisi selvitä sulle, jos tutustuisit itseesi lisää.

Mullakin on ollut aivan mieletön kaipuu, mutta se ei ole tarkoittanut sitä, että olisin sen toisen miehen kanssa. Hän on mulle tärkeä, mutta onko sen enempää, en tiedä. Hän on kuin avain mun omiin lukkiutuneisiin tunteisiini eli vaikka emme edes tapaa niin ajatukset hänestä ryöpyttää niitä esiin. Mä vain seuraan että aha, tällaista ja tällaista tulee mun mieleeni joka kertoo ennen kaikkea siis minusta itsestäni asioita minulle. Hyvin tärkeää.

26

[/quote]

Oli se pääsääntöisesti kaukosuhde/etäsuhde. Tapailimme noin kerran kuukaudessa viikon kerrallaan (keskimäärin) ja pari kertaa pidempiäkin aikoja (muutamista viikoista jopa pariin kuukauteen, kunnes tuli ero). Tuossa on kyllä todella hyvä pointti ja olet oikeassa tosiaan. Ja kirjoitin sille exälleni, että olen todella kiitollinen niistä hyvistä asioista, joita meillä oli ja palaan niihin ajatuksissani unelmissani. Mutta reaalimaailmassa se on todella epätodennäköistä, että kovin isoa toivoa enää olisi. :/

T. AP

Huh huh turhaan haikailet mennyttä, mitäs menit eroamaan.

Hei, et voi vaihtaa siihen exään. Et voi myöskään vaihtaa siihen elämäntilanteeseen jossa olit silloin kun olit suhteessa exään. Jos koet että et kestä nykyistä suhdetta, niin voit (minun mielestä sinun kuuluisi kaikin voimin) yrittää ensin parantaa sitä ja tarvittaessa sitten, jos todella et kestä, erota. Mutta unohdat sen exän ihan ensimmäisenä. Kun muistelet häntä, haaveilet jostakin mikä ei silloinkaan kestänyt kovin kauaa ja jota et saisi nyt tähän saumaan vaikka mikä olisi. Vaikka kävisi niin ihmeellisesti että päätyisitte yhteen, teidän elämä ei olisi samanlaista kuin silloin, teillä olisi taakkana yhteinen painolastinne jonka vuoksi alunperin erositte, molemmilla juuri käydyt avioerot ja sulla ainakin lapset siinä. Et lentelisi enää noin vaan ulkomaille, vaan riitelisit lasten isän kanssa tapaamisoikeuksista tai elatusmaksuista tai omaisuuden jaosta.

Kun muistelet sitä exää, käännyt pois tästä avioliitosta johon sulla on lapset. Se on eskapismia, ehkä helpottaa hetkellisesti muttei paranna mitään. Nyt kohtaat rehellisesti ne ongelmasi mitä sulla tässä tilanteessa on ja lakkaat kirjoittelemasta sille exälle. Ensin hoidat tämän parisuhteen niin kuntoon kuin mahdollista (se onnistuu vain sitoutumalla, ei jalka puoliksi ulkona) ja jos siitä ei silti tule mitään, niin käsittelet itseksesi miksi tässä suhteessa kävi näin, ja oletko ehkä kaksi kertaa langennut samanlaisiin sulle sopimattomiin miehiin, ja miten voisit välttää ne virheet järkevällä tavalla tulevaisuudessa. Jos joskus 5 tai 10 vuoden päästä olet eronneena ja elämäsi tasaantuneena ja törmäät tähän nyt mielessä kummittelevaan exään jossakin ja hänkin on eronnut ja ero hyvää matkaa takana, niin tiedä vaikka jotain teidän välillä olisikin. Mutta on ihan mahdollista, että ette vaan sovi yhteen, ette silloin ettekä sopisi nytkään ettekä tulevaisuudessa, vaikka se exä olisi "muuttunut".

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 00:17"]

En ymmärrä ihmisiä, jotka uhkailevat (mielestään vihjailevat) erolla, ja sitten ihmettelevät kun toinen on niin kylmä. Se on avioliitto eikä hiekkalaatikko tana kele. Ei siinä arvuutella, että ehkä mää en leiki sun kaa eiku jooku.

Ja sama arvuuttelu jatkuu - haluaisinksmää ennemmin tän aggressiivisen otuksen vai tuon entisen aggressiivisen otuksen, ja kyllähän mää varmaan sitä provosoinutkin olen.

Olet kyllä tavallisen yksinkertainen, jos kuvittelet että sellaista kirjettä voisi luettaa nykyisille puolisoille. Sehän on avoin kuin ostoslista. Että haluanpa vaihtaa eksään mutta haluan säilyttää tässä tunnustelukirjeessä kasvoni kuitenkin ja väittää tekeväni päinvastaista. Tollopöljämi olet. Ja selvästi koet jotain hinkua näihin aggressiivisiin miehiin. Olikos isäsi sellainen?

[/quote]

Isäni ei ole ollut koskaan aggressiivinen, äitini ehkä enemmänkin. Ja voisin periaatteessa luetuttaa sen kirjeen miehelläni, vaikka iso riski aika tiukkaan riitaankin siinä olisi. Tavallaan en kirjoittanut mitään kovin konkreettista siinä edes. En uskaltanut juuri siksi, kun pelkäsin riskiä, että se joutuu vääriin käsiin. Mutta toivon, että exäni ymmärsi sen. Rakastan häntä edelleen. Rakastan myös toki suuresti miestäni enkä tietenkään pettäisi häntä. Eroaisin ennen exäni kohtaamista hänestä toki.

Mutta olen tosiaan hieman hukassa näiden tunteitteni kanssa. Enkä oikeastaan osaa olla mikään peluri. Sanon vain mitä oikeasti ajattelen, mutta toki yritän olla hienotunteinen silti. Todennäköisesti eronkin uhalla tulen paljastamaan kaikki ajatukseni miehelleni. Itse asiassa kerran aiemmin (ennen kirjettä) jo tein niin. Sanoin, että kadun nykyistä avioliittoani ja eroa exästäni. Siinähän se koko pointti on yksinkertaistettuna. Mieheni suuttui siitä, mutta sovimme toki. En osaa tai jaksa valehdellakaan tai liikaa piilotellakaan. En toisaalta halua loukatakaan. Mieheni itsekin tietää tietyt heikkoutensa ja ymmärtää, että ne häiritsevät minua.

T. AP

2

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 00:31"]

Hei, et voi vaihtaa siihen exään. Et voi myöskään vaihtaa siihen elämäntilanteeseen jossa olit silloin kun olit suhteessa exään. Jos koet että et kestä nykyistä suhdetta, niin voit (minun mielestä sinun kuuluisi kaikin voimin) yrittää ensin parantaa sitä ja tarvittaessa sitten, jos todella et kestä, erota. Mutta unohdat sen exän ihan ensimmäisenä. Kun muistelet häntä, haaveilet jostakin mikä ei silloinkaan kestänyt kovin kauaa ja jota et saisi nyt tähän saumaan vaikka mikä olisi. Vaikka kävisi niin ihmeellisesti että päätyisitte yhteen, teidän elämä ei olisi samanlaista kuin silloin, teillä olisi taakkana yhteinen painolastinne jonka vuoksi alunperin erositte, molemmilla juuri käydyt avioerot ja sulla ainakin lapset siinä. Et lentelisi enää noin vaan ulkomaille, vaan riitelisit lasten isän kanssa tapaamisoikeuksista tai elatusmaksuista tai omaisuuden jaosta.

Kun muistelet sitä exää, käännyt pois tästä avioliitosta johon sulla on lapset. Se on eskapismia, ehkä helpottaa hetkellisesti muttei paranna mitään. Nyt kohtaat rehellisesti ne ongelmasi mitä sulla tässä tilanteessa on ja lakkaat kirjoittelemasta sille exälle. Ensin hoidat tämän parisuhteen niin kuntoon kuin mahdollista (se onnistuu vain sitoutumalla, ei jalka puoliksi ulkona) ja jos siitä ei silti tule mitään, niin käsittelet itseksesi miksi tässä suhteessa kävi näin, ja oletko ehkä kaksi kertaa langennut samanlaisiin sulle sopimattomiin miehiin, ja miten voisit välttää ne virheet järkevällä tavalla tulevaisuudessa. Jos joskus 5 tai 10 vuoden päästä olet eronneena ja elämäsi tasaantuneena ja törmäät tähän nyt mielessä kummittelevaan exään jossakin ja hänkin on eronnut ja ero hyvää matkaa takana, niin tiedä vaikka jotain teidän välillä olisikin. Mutta on ihan mahdollista, että ette vaan sovi yhteen, ette silloin ettekä sopisi nytkään ettekä tulevaisuudessa, vaikka se exä olisi "muuttunut".

[/quote]

Niin toki, jos saat itsesi irti niistä "karkaan tästä nykyhetkessä ja matkustan ajassa taaksepäin" -ajatuksista, niin voit sopivissa määrin muistelle sitä menneisyyttä mikäli opit sillä tavalla jotain itsestäsi. Sen sijaan että mietit miten ihana se exä oli, keskity itseesi ja siihen mitä sinä teit ja koit ja olit silloin, mihin muistoihin palaat herkimmin ja minkälaisia tunteita ne sussa herättää ja miksi, miksi nyt ei tunnu samalta. Ja mitä voisit oppia ja soveltaa nykysuhteeseesi. Sanoit että nykyinen on samanlainen kuin exä silloin, niin sullahan saattaa silloin olla joitakin opittuja keinoja käsitellä nykytilannetta, kun vähän kaivelet muistia.

Kunhan teet sitä muistelemista itsellesi rehellisesti, sulla oli sellainen elämänvaihe hyvine ja pahoine puolineen ja hyvä että oli mutta se on mennyttä, eikä niin että kerrytät raivoa nykytilannetta kohtaan glorifioimalla menneisyyttä ja kuvittelemalla että voisit siihen hypätä.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 00:23"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 00:15"]

Oliko se vähän sellainen kaukosuhde tai etäsuhdekin vielä? Mullakin se toinen mies on sellainen kaukaisempi, se joka oli nykyisen rinnalla. Sillä kaipuulla on jokin ihan selvä viesti sinulle. Mutta se ei liene se, että palaa siihen suhteeseen. Vaan se voisi selvitä sulle, jos tutustuisit itseesi lisää.

Mullakin on ollut aivan mieletön kaipuu, mutta se ei ole tarkoittanut sitä, että olisin sen toisen miehen kanssa. Hän on mulle tärkeä, mutta onko sen enempää, en tiedä. Hän on kuin avain mun omiin lukkiutuneisiin tunteisiini eli vaikka emme edes tapaa niin ajatukset hänestä ryöpyttää niitä esiin. Mä vain seuraan että aha, tällaista ja tällaista tulee mun mieleeni joka kertoo ennen kaikkea siis minusta itsestäni asioita minulle. Hyvin tärkeää.

26

[/quote]

Oli se pääsääntöisesti kaukosuhde/etäsuhde. Tapailimme noin kerran kuukaudessa viikon kerrallaan (keskimäärin) ja pari kertaa pidempiäkin aikoja (muutamista viikoista jopa pariin kuukauteen, kunnes tuli ero). Tuossa on kyllä todella hyvä pointti ja olet oikeassa tosiaan. Ja kirjoitin sille exälleni, että olen todella kiitollinen niistä hyvistä asioista, joita meillä oli ja palaan niihin ajatuksissani unelmissani. Mutta reaalimaailmassa se on todella epätodennäköistä, että kovin isoa toivoa enää olisi. :/

T. AP

[/quote]

Mulle on ainakin läheisyys toiseen ollut vaikeaa. Ihan samoja fiiliksiä kuin sullakin, että onpas arki tylsää ja hoh hoh hoijaa, kun lapset ovat pieniä meilläkin. Ymmärrän tosi hyvin tuon, että mikään ei oikein tunnu miltään eikä se sun puoliskosikaan. Mutta kai sä häneen jossain ihastuit? Ja hän sinuun? 

Meille ainakin läheisyys oli kadonnut vaikka mun mies kykenee siihen, mutta mä olin torjunut häntä niin kauan että jotenkin me olimme vain hukanneet sen. Ja sitä se toinen mies näytti tarjoavan mulle, vaikkei sekään sit ollut niin. Siksi ei kannata lähteä minkään epävarman perään, varsinkin kun on lapsia. 

Läheisyys sun ja sun miehen välille olis saatava palautettua tai sitä lisää, jos se on sellaista, mitä ei kovin tiiviinä välissänne ole. Tää on mun näkemys asioistanne. Mutta se läheisyyden eteen tekeminen kyllä kannattaa. Sitten sulla olis mies, jonka kanssa ei tarvitse murehtia edes väkivaltaisuuskuvioita. 

Eli sellainen että sä tuet sun miestä ja hän tukee sinua, olisitte sillä tavalla läheisiä.

26

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 00:31"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 00:17"]

En ymmärrä ihmisiä, jotka uhkailevat (mielestään vihjailevat) erolla, ja sitten ihmettelevät kun toinen on niin kylmä. Se on avioliitto eikä hiekkalaatikko tana kele. Ei siinä arvuutella, että ehkä mää en leiki sun kaa eiku jooku.

Ja sama arvuuttelu jatkuu - haluaisinksmää ennemmin tän aggressiivisen otuksen vai tuon entisen aggressiivisen otuksen, ja kyllähän mää varmaan sitä provosoinutkin olen.

Olet kyllä tavallisen yksinkertainen, jos kuvittelet että sellaista kirjettä voisi luettaa nykyisille puolisoille. Sehän on avoin kuin ostoslista. Että haluanpa vaihtaa eksään mutta haluan säilyttää tässä tunnustelukirjeessä kasvoni kuitenkin ja väittää tekeväni päinvastaista. Tollopöljämi olet. Ja selvästi koet jotain hinkua näihin aggressiivisiin miehiin. Olikos isäsi sellainen?

[/quote]

Isäni ei ole ollut koskaan aggressiivinen, äitini ehkä enemmänkin. Ja voisin periaatteessa luetuttaa sen kirjeen miehelläni, vaikka iso riski aika tiukkaan riitaankin siinä olisi. Tavallaan en kirjoittanut mitään kovin konkreettista siinä edes. En uskaltanut juuri siksi, kun pelkäsin riskiä, että se joutuu vääriin käsiin. Mutta toivon, että exäni ymmärsi sen. Rakastan häntä edelleen. Rakastan myös toki suuresti miestäni enkä tietenkään pettäisi häntä. Eroaisin ennen exäni kohtaamista hänestä toki.

Mutta olen tosiaan hieman hukassa näiden tunteitteni kanssa. Enkä oikeastaan osaa olla mikään peluri. Sanon vain mitä oikeasti ajattelen, mutta toki yritän olla hienotunteinen silti. Todennäköisesti eronkin uhalla tulen paljastamaan kaikki ajatukseni miehelleni. Itse asiassa kerran aiemmin (ennen kirjettä) jo tein niin. Sanoin, että kadun nykyistä avioliittoani ja eroa exästäni. Siinähän se koko pointti on yksinkertaistettuna. Mieheni suuttui siitä, mutta sovimme toki. En osaa tai jaksa valehdellakaan tai liikaa piilotellakaan. En toisaalta halua loukatakaan. Mieheni itsekin tietää tietyt heikkoutensa ja ymmärtää, että ne häiritsevät minua.

T. AP

[/quote]

Luulen että jos et olisi eronnut exästäsi, niin hän ei olisi "muuttunut". Teidän parisuhdedynamiikassa oli jotakin pielessä ja ehkä tarvitsitte tai hän tarvitsi sen suhteen ja sen pieleen menemisen, että tajusi mitä pitää tehdä toisin. Ehkä sunkin pitäisi nyt miettiä tarkasti sitä, että mitä siitä pitäisi oppia. Eikä niin että se exä on NYT sulle just hyvä, kun se kerran on muuttunut. Jos se on muuttunut, niin et voi tietää onko sitä hyvää mitä koit teidän suhteessa olevan, enää edes jäljellä. Ihmiset ei "muutu" niin että se vaikuttaa vain yhteen pieneen ominaisuuteen heissä.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 00:31"]

Hei, et voi vaihtaa siihen exään. Et voi myöskään vaihtaa siihen elämäntilanteeseen jossa olit silloin kun olit suhteessa exään. Jos koet että et kestä nykyistä suhdetta, niin voit (minun mielestä sinun kuuluisi kaikin voimin) yrittää ensin parantaa sitä ja tarvittaessa sitten, jos todella et kestä, erota. Mutta unohdat sen exän ihan ensimmäisenä. Kun muistelet häntä, haaveilet jostakin mikä ei silloinkaan kestänyt kovin kauaa ja jota et saisi nyt tähän saumaan vaikka mikä olisi. Vaikka kävisi niin ihmeellisesti että päätyisitte yhteen, teidän elämä ei olisi samanlaista kuin silloin, teillä olisi taakkana yhteinen painolastinne jonka vuoksi alunperin erositte, molemmilla juuri käydyt avioerot ja sulla ainakin lapset siinä. Et lentelisi enää noin vaan ulkomaille, vaan riitelisit lasten isän kanssa tapaamisoikeuksista tai elatusmaksuista tai omaisuuden jaosta.

Kun muistelet sitä exää, käännyt pois tästä avioliitosta johon sulla on lapset. Se on eskapismia, ehkä helpottaa hetkellisesti muttei paranna mitään. Nyt kohtaat rehellisesti ne ongelmasi mitä sulla tässä tilanteessa on ja lakkaat kirjoittelemasta sille exälle. Ensin hoidat tämän parisuhteen niin kuntoon kuin mahdollista (se onnistuu vain sitoutumalla, ei jalka puoliksi ulkona) ja jos siitä ei silti tule mitään, niin käsittelet itseksesi miksi tässä suhteessa kävi näin, ja oletko ehkä kaksi kertaa langennut samanlaisiin sulle sopimattomiin miehiin, ja miten voisit välttää ne virheet järkevällä tavalla tulevaisuudessa. Jos joskus 5 tai 10 vuoden päästä olet eronneena ja elämäsi tasaantuneena ja törmäät tähän nyt mielessä kummittelevaan exään jossakin ja hänkin on eronnut ja ero hyvää matkaa takana, niin tiedä vaikka jotain teidän välillä olisikin. Mutta on ihan mahdollista, että ette vaan sovi yhteen, ette silloin ettekä sopisi nytkään ettekä tulevaisuudessa, vaikka se exä olisi "muuttunut".

[/quote]

Kiitos näistä fiksuista sanoista! Ehkä tämä juuri on eskapismia puhtaimmillaan, sillä arki on vienyt voimiani ja arki on ollut harvinaisen puuduttavaa viime aikoina. Elämämme on myös mennyt pääosin mieheni ehdoilla, mikä vähitellen kalvaa suhdetta omalta osaltani ainakin. On myös totta, että tilanne on aivan erilainen kuin viisi vuotta sitten, mikä muuttaisi lähtöasetelmaa huomattavasti. On myös mahdollista, että exän kanssa suhde ajautuisi samoille urille kuin aiemminkin ja siinä vaiheessa voisi tulla ikävä tähän nykyiseen suhteeseeni ja silloin harmittelisin jälleen kerran, mitä olen mennyt tekemään (ja käytännössä sössimään) ihmissuhteitteni osalta.

Olin niin kokematon exän kanssa loppujen lopuksi, että osa ongelmasta menee senkin piikkiin. Mutta ehkä jätän tunteeni "lepäämään" - annan niiden tulla ja tiedostan ne, mutta en mene niihin liiaksi mukaan. Kaipaus ja ikävöintikin ovat inhimillisiä tunteita. Toki kaipaan ja saan kaivata exääni. Kyllähän meillä oli ihania hetkiä - se on vain inhimillistä tuntea kaipausta ihmiseen, joka on ollut niin läheinen. Mutta yhteiskunnan normejakin on paha mennä liikaa rikkomaan. Toisin sanoen en voi vaan varattuna hypähtää varatun exäni luokse, kun ikävä iskee. Täytyy antaa siis tunteiden tulla ja vähitellen antaa niiden lipua myös pois. Pitää olla vain vahva. Ja jättää se tulevaisuuden harteille, mitä sitten joskus tapahtuu. Voi olla että tapaamme hänen kanssaan tai sitten ei. Nyt pitää vain setviä tätä päivää paremmaksi.

T. AP

"Mutta yhteiskunnan normejakin on paha mennä liikaa rikkomaan."

Niin, yhteiskunnan normeja ja ihan elämässä elävien ihmisten tunteita (kaikki sun ja eksäsi läheiset). Niitä suojelemaan ne normit on olemassa, ei huvikseen. Mutta hyvää pohdintaa, mulla on kyllä ollut niin samaa, niin samaa monessakin kohtaa. Mä ehkä olen autisti/asperger, mutta tooosi lievänä, tiedän etten saisi diagnoosia. Sen verran normaali, huoh

26

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 00:40"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 00:23"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 00:15"]

Oliko se vähän sellainen kaukosuhde tai etäsuhdekin vielä? Mullakin se toinen mies on sellainen kaukaisempi, se joka oli nykyisen rinnalla. Sillä kaipuulla on jokin ihan selvä viesti sinulle. Mutta se ei liene se, että palaa siihen suhteeseen. Vaan se voisi selvitä sulle, jos tutustuisit itseesi lisää.

Mullakin on ollut aivan mieletön kaipuu, mutta se ei ole tarkoittanut sitä, että olisin sen toisen miehen kanssa. Hän on mulle tärkeä, mutta onko sen enempää, en tiedä. Hän on kuin avain mun omiin lukkiutuneisiin tunteisiini eli vaikka emme edes tapaa niin ajatukset hänestä ryöpyttää niitä esiin. Mä vain seuraan että aha, tällaista ja tällaista tulee mun mieleeni joka kertoo ennen kaikkea siis minusta itsestäni asioita minulle. Hyvin tärkeää.

26

[/quote]

Oli se pääsääntöisesti kaukosuhde/etäsuhde. Tapailimme noin kerran kuukaudessa viikon kerrallaan (keskimäärin) ja pari kertaa pidempiäkin aikoja (muutamista viikoista jopa pariin kuukauteen, kunnes tuli ero). Tuossa on kyllä todella hyvä pointti ja olet oikeassa tosiaan. Ja kirjoitin sille exälleni, että olen todella kiitollinen niistä hyvistä asioista, joita meillä oli ja palaan niihin ajatuksissani unelmissani. Mutta reaalimaailmassa se on todella epätodennäköistä, että kovin isoa toivoa enää olisi. :/

T. AP

[/quote]

Mulle on ainakin läheisyys toiseen ollut vaikeaa. Ihan samoja fiiliksiä kuin sullakin, että onpas arki tylsää ja hoh hoh hoijaa, kun lapset ovat pieniä meilläkin. Ymmärrän tosi hyvin tuon, että mikään ei oikein tunnu miltään eikä se sun puoliskosikaan. Mutta kai sä häneen jossain ihastuit? Ja hän sinuun? 

Meille ainakin läheisyys oli kadonnut vaikka mun mies kykenee siihen, mutta mä olin torjunut häntä niin kauan että jotenkin me olimme vain hukanneet sen. Ja sitä se toinen mies näytti tarjoavan mulle, vaikkei sekään sit ollut niin. Siksi ei kannata lähteä minkään epävarman perään, varsinkin kun on lapsia. 

Läheisyys sun ja sun miehen välille olis saatava palautettua tai sitä lisää, jos se on sellaista, mitä ei kovin tiiviinä välissänne ole. Tää on mun näkemys asioistanne. Mutta se läheisyyden eteen tekeminen kyllä kannattaa. Sitten sulla olis mies, jonka kanssa ei tarvitse murehtia edes väkivaltaisuuskuvioita. 

Eli sellainen että sä tuet sun miestä ja hän tukee sinua, olisitte sillä tavalla läheisiä.

26

[/quote]

Meillä on tuo täsmälleen sama ongelma. Nimittäin läheisyys on tosiaan kadonnut ja alkoi juuri niin, että itse torjuin mieheni kerta toisensa jälkeen. Sitten vähitellen suhteemme alkoi muistuttaa kaverisuhdetta lähinnä. Ja mies kokee samoin, mutta häntä se ei sinänsä tiettävästi yhtä paljoa häiritse, sillä hänen energiansa menee työntekoon aika tehokkaasti (ja sitten kotona niihin konsolipeleihin - huoh). Onhan se totta, että pitää ottaa enemmän varman päälle, kun on lapsiakin. Täytyy yrittää löytää se kipinä tosiaan uudelleen. Ehkä pienillä jutuilla sitä voisi saada vähitellen palautumaan. Täytyy kokeilla kiinnittää siihen huomiota. Mutta täytyy mun puhua myös ihan avoimestikin näistä jutuista yleisemmällä tasolla hänen kanssaan.

T. AP

Jotenkin jäin miettimään..en kyllä sanoisi ehdotonta eitä niin kuin moni täällä. Voihan se kuitenkin olla niin että te olisittekin olleet ne oikeat toisillenne. Ehkä kannattaisi kuitenkin pitää häneen yhteyttä ja kuulostella ajatuksiaan. Joskus kun käy niinkin ettei jostain syystä ota tai saa tai eroaa siitä sopivimmasta ja tyytyykin toiseksi parhaaseen. Monikin voisi valita toisin jos uudelleen valitsisi.
Voin kertoa itsestäni että jahkasin ottaa sitä parasta, kun oli mielestäni aivan liian komea..no avioiduin muualle mutta viiden vuoden kuluttua ja yhden lapsen jälkeen se sitten iski ja se paras voitti, nyt onnellisesti aviossa jo kymmeniä vuosia. Elämässä joskus vaan käy niin, täytyy vaan uskaltaa.

Apua osoitteesta (Priestadu@gmail.com) oli ihanaa, minä ja vaimoni olemme taas yhdessä kahden vuoden eron jälkeen, Herra siunatkoon sinua ja temppeliäsi.

KUINKA SAIN EXIN AVIOMEEHENI TAKAISIN LOITSUJEN LAUTAJAN {PAPPI ADU} AVULLA JA HÄNEN JÄLLEENYTTÄMISRAKKAUDEN LOITSUNSA VOIMANA 7 PÄIVÄN SISÄLLÄ. LÄHETÄ HÄNELLE SÄHKÖPOSTIA OSOITTEESEEN (PRIESTADU@GMAIL.COM)