Haluaisin vaihtaa takaisin exääni

[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 23:22"]

Ota nyt huomioon, että eksäsi on jo uudelleen naimisissa. Hän on sitoutunut aviositein uuteen ihmiseen. Kyseessä on siis monen ihmisen onni. Miten aikoisit käytännössä toimia saadaksesi eksän itsellesi? Aiotko ottaa yhteyttä häneen? Ei kuulosta hyvältä. Jos et ole onnellinen nykyisen miehesi kanssa, voit yrittää saada nykyisen liittosi kuntoon. Jollei se ole mahdollista, eroa. Sitten voit tosiaan olla jonkun aikaa yksinäsi. Ryntäily suhteesta toiseen on hankala kuvio. Ei ehkä koskaan mieti, mitä oikeasti haluaa ja miksi aikaisemmat suhteet eivät ole toimineet paremmin. 

[/quote]

Otin jo tuossa taannoin yhteyttä exääni ja kaipuuni häntä kohtaan vain vahvistui, mutta en kirjoittanut mitään kovin henkilökohtaista. Lähinnä pahoittelin omaa osuuttani eroomme ja siihen, että saatoin vielä saada hänet käyttäytymään huonommin (pahimmassa riitatilanteessa hieman provosoin itse hänen käytöstään ja olin itsekin hankala verbaalisesti ja hän sitten raivostui).

Toisaalta myös hieman jarruttelin samalla, sillä sanoin hänelle, että meidän molempien täytyy satsata nykyisiin avioliittoihimme ja haluaisin lapsilleni parasta (turvallinen ja vakaa koti). Niinhän se siis onkin, mutta silti kaipuu on valtava. En vain uskaltanut sanoa sitä hänelle suoraan (kirjoitin siitä hieman kiertoteitä siten, että se pitää lukea rivien välistä ja kirjeen voisi siis vaikka nähdä molempien puolisotkin ja siltikään se ei olisi suoranaisen sopimaton teksti).

Nykyisessä liitossa voin toki pysytellä ja yrittää saada sitä kuntoon, mutta todellakin se romanttinen herkkyys ja kaipuu on tästä kadonnut. Mieheni on jotenkin kankean junttimainen ja epäsensitiivinen, jotta suhteemme voisi saavuttaa samanlaista tasoa, mitä exäni kanssa minulla oli. Silloin aikoinaan hätiköin pahasti. Harmittaa niin vietävästi.

T. Ap

Tosiaan huomaan, että tässä nykyisessä avioliitossa ei ole enää oikeastaan mitään kiehtovia syvyyksiä tutkittaviksi: on vain karu ja tylsä arki. Tehdään kivoja ruokia joo, joskus katsellaan elokuvia ja hoidetaan lapsia. Eletään kuin kämppikset tai kaverit. Mies röhnöttää sohvalla ja pelaa konsolilla. Romantiikka on vain muistikuvissa. Mies tiuskii ja nalkuttaa ja puhuu, kuinka taas ensi kesänä mentäisiin moneksi viikoksi anoppilaan. Olen ahdistunut ja melkein pakokauhuinen, kun mietin tulevaisuuttani hänen kanssaan. 

Kun tapasimme, mieheni tosiaan oli romanttisempi ja sensitiivisempi sekä hoikempikin. Hän liikkui ja piti huolta kunnostaan. Nykyään hän on lihonut varmaan 15 kiloa, jopa enemmänkin ja antanut itsensä repsahtaa. En koe enää kovin suurta vetoa häntä kohtaan ja hänellä on ilmeisesti samat fiilikset, tosin hän ei koskaan ole ollut kovin fyysisellä tavalla romanttinen.

Exän kanssa suhde oli täynnä ihania hetkiä (tosin kyllä niitä huonompiakin loppua kohti). Reissasimme, teimme road tripejä, kävimme museoissa ja konserteissa ja romantiikka kukoisti. Kaipaan noita aikoja enemmän kuin alkuaikoja nykyisen mieheni kanssa. Huh. :/

T. AP

ja tämä ap on 36v aikuinen ihminen. et sillälailla

Uskomatonta mikä penikka olet ap.

[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 23:41"]

ja tämä ap on 36v aikuinen ihminen. et sillälailla

[/quote]

No miten mun pitäisi toimia kyseisessä tilanteessa? Oon oikeasti aika kokematon ikääni nähden ihmissuhdekiemuroiden osalta ja se lienee osasyy töppäilyyni. Ja voihan olla, että pitkissä suhteissa käy aina näin, että ne väljähtyvät parin vuoden jälkeen. En tiedä, miten saisin tätä tilannetta ojennukseenkaan. En kehtaa/uskalla kertoa näistä ajatuksistani livenä kenellekään sukulaiselle tai kaverille/ystävälle, sillä häpeän sitä, että olen ajautunut tähän pisteeseen ajatusteni osalta. Ainoastaan miehelleni olen välillä väläytellyt ajatusta avioerosta ja siitä, että en jaksa tätä liittoa tällaisenaan. Mutta suoranaisia fiksuja ratkaisuja en tiedä.

T. AP

Mies saattaisi olle taas väkivaltainen sinun suhteesi, kyllä mäkin riitelin yhden toisen miehen kanssa ja raivosin paljon enemmän kuin nykyisen. Eli ihmiset käyttäytyvät myös eri tavoilla eri ihmisten kanssa. Teidän välillänne on ehkä sellaista, että mies aina lopulta hermostuu ja suuttuu joten en nyt todellakaan maalailisi mitään unelmia siitä, että hän olisi mihinkään muuttunut. Kun et ole kokeillut, et voi sanoa. Sama mies se 99,87% varmuudella on.

Ja joo, tuossa on sekin, että exäni asui/asuu ulkomailla ja jotenkin kaipaan sitä elämäntapaani viiden vuoden takaa: matkustelin jatkuvasti lentokoneella toiselle puolelle maailmaa häntä tapaamaan ja kaikki oli jotenkin niin ihanan kaipuun täyttämää. Olen miettinyt, että osasyy tähän fiilikseen on sen suhteen ympärille liittyvän osalta virinnyt kaipuu. Ehkä kaipaan sitä matkustamista ja nyt en ole pariin vuoteen päässyt mihinkään lasten vuoksi. Ehkä kaipaan sitä, miten ihanaa oli odotella uutta sähköpostiviestiä tai skype-puhelua jne. Nyt on vain tasaisen tylsää arkea.

T. AP

Hae jotain keskusteluapua, saisit vähän selviteltyä ajatuksiasi. Onko sulla itselläsi taipumusta lyödä tai käyttää henkistä väkivaltaa, haukkua, raivostua, nimitellä? Siihenkin olisi apua, mutta jos se ei ole sun ongelmasi niin mikä tahansa terapia voisi auttaa sua. Tunnistan läheisriippuvaisuutta, itsekin seurustelin ekan kerran vasta 25:na ja mulla on ollut kolme eri miessuhdetta, ja olen ollut aikamoisessa umpikujassa tunteitteni kanssa ja kans kahden miehen loukussa :D Mutta olen saamassa apua (tosin mun toinen mies on kunnollinen ja tukenut ihan hirveästi) ja asiat selviää ja oon niin onnellinen että olen hakenut apua.

26

[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 23:49"]

[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 23:41"]

ja tämä ap on 36v aikuinen ihminen. et sillälailla

[/quote]

No miten mun pitäisi toimia kyseisessä tilanteessa? Oon oikeasti aika kokematon ikääni nähden ihmissuhdekiemuroiden osalta ja se lienee osasyy töppäilyyni. Ja voihan olla, että pitkissä suhteissa käy aina näin, että ne väljähtyvät parin vuoden jälkeen. En tiedä, miten saisin tätä tilannetta ojennukseenkaan. En kehtaa/uskalla kertoa näistä ajatuksistani livenä kenellekään sukulaiselle tai kaverille/ystävälle, sillä häpeän sitä, että olen ajautunut tähän pisteeseen ajatusteni osalta. Ainoastaan miehelleni olen välillä väläytellyt ajatusta avioerosta ja siitä, että en jaksa tätä liittoa tällaisenaan. Mutta suoranaisia fiksuja ratkaisuja en tiedä.

T. AP

[

en mä fiksuimmasta ratkaisusta tiedä. Mut mä tekisin niin kuin moni jo täällä neuvonut, jos nykyistä liittoa mahdoton jatkaa, eroaisin ja olisin hyvän aikaa sinkkuna ja eläisin lapsilleni.

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 00:40"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 00:31"]

[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 00:17"]

En ymmärrä ihmisiä, jotka uhkailevat (mielestään vihjailevat) erolla, ja sitten ihmettelevät kun toinen on niin kylmä. Se on avioliitto eikä hiekkalaatikko tana kele. Ei siinä arvuutella, että ehkä mää en leiki sun kaa eiku jooku.

Ja sama arvuuttelu jatkuu - haluaisinksmää ennemmin tän aggressiivisen otuksen vai tuon entisen aggressiivisen otuksen, ja kyllähän mää varmaan sitä provosoinutkin olen.

Olet kyllä tavallisen yksinkertainen, jos kuvittelet että sellaista kirjettä voisi luettaa nykyisille puolisoille. Sehän on avoin kuin ostoslista. Että haluanpa vaihtaa eksään mutta haluan säilyttää tässä tunnustelukirjeessä kasvoni kuitenkin ja väittää tekeväni päinvastaista. Tollopöljämi olet. Ja selvästi koet jotain hinkua näihin aggressiivisiin miehiin. Olikos isäsi sellainen?

[/quote]

Isäni ei ole ollut koskaan aggressiivinen, äitini ehkä enemmänkin. Ja voisin periaatteessa luetuttaa sen kirjeen miehelläni, vaikka iso riski aika tiukkaan riitaankin siinä olisi. Tavallaan en kirjoittanut mitään kovin konkreettista siinä edes. En uskaltanut juuri siksi, kun pelkäsin riskiä, että se joutuu vääriin käsiin. Mutta toivon, että exäni ymmärsi sen. Rakastan häntä edelleen. Rakastan myös toki suuresti miestäni enkä tietenkään pettäisi häntä. Eroaisin ennen exäni kohtaamista hänestä toki.

Mutta olen tosiaan hieman hukassa näiden tunteitteni kanssa. Enkä oikeastaan osaa olla mikään peluri. Sanon vain mitä oikeasti ajattelen, mutta toki yritän olla hienotunteinen silti. Todennäköisesti eronkin uhalla tulen paljastamaan kaikki ajatukseni miehelleni. Itse asiassa kerran aiemmin (ennen kirjettä) jo tein niin. Sanoin, että kadun nykyistä avioliittoani ja eroa exästäni. Siinähän se koko pointti on yksinkertaistettuna. Mieheni suuttui siitä, mutta sovimme toki. En osaa tai jaksa valehdellakaan tai liikaa piilotellakaan. En toisaalta halua loukatakaan. Mieheni itsekin tietää tietyt heikkoutensa ja ymmärtää, että ne häiritsevät minua.

T. AP

[/quote]

Luulen että jos et olisi eronnut exästäsi, niin hän ei olisi "muuttunut". Teidän parisuhdedynamiikassa oli jotakin pielessä ja ehkä tarvitsitte tai hän tarvitsi sen suhteen ja sen pieleen menemisen, että tajusi mitä pitää tehdä toisin. Ehkä sunkin pitäisi nyt miettiä tarkasti sitä, että mitä siitä pitäisi oppia. Eikä niin että se exä on NYT sulle just hyvä, kun se kerran on muuttunut. Jos se on muuttunut, niin et voi tietää onko sitä hyvää mitä koit teidän suhteessa olevan, enää edes jäljellä. Ihmiset ei "muutu" niin että se vaikuttaa vain yhteen pieneen ominaisuuteen heissä.

[/quote]

Tämäkin on hyvä pointti. Nimittäin exäni muuttui ilmeisesti todella paljon eromme myötä. Se kuulemma pisti hänet miettimään monia toimintatapojaan uusiksi. Nykyisessä miehessäni valitettavasti häiritsee osittain juuri se, että hän on melko vastahakoinen muutoksia kohtaan. Ja en tosiaan ihan tarkkaan tiedä sitä, kuinka paljon exäni on ihan oikeasti muuttunut. Vai onko se vain siis puhetta.

T. AP

Ensinnäkin olet tyhmä, jos jäät tuohon suhteeseen. Ja miehesi idiootti, jollei muuta tapojaan. Ei todellakaan se sensiitivisyys, romantiikka ja yhteys puolisoon katoa.

Oma suhteeni on kestänyt jo pian 10vuotta ja edelleen mies osaa yllättää kukilla, suklaalla ja lahjoilla. Jopa reissuilla yhdessä tai erikseen. Hän huomioi myös minua arjessa tuoden esim aamiaisen viikonloppuna sänkyyn ja heräten ensiksi laittamaan aamupalan lapsille.

Tuossa suhteessa sinä lopulta romahdat! Mutta ei exäsi välttämättä ole se paras vaihtoehto. Mielestäni tarvitsisit oikean kunnon miehen. Sellaista et ole vielä kohdannut. Ja ikä on vain numeroita. Asenne on mikä ratkaisee :)

Ensinnäkin olet tyhmä, jos jäät tuohon suhteeseen. Ja miehesi idiootti, jollei muuta tapojaan. Ei todellakaan se sensiitivisyys, romantiikka ja yhteys puolisoon katoa.

Oma suhteeni on kestänyt jo pian 10vuotta ja edelleen mies osaa yllättää kukilla, suklaalla ja lahjoilla. Jopa reissuilla yhdessä tai erikseen. Hän huomioi myös minua arjessa tuoden esim aamiaisen viikonloppuna sänkyyn ja heräten ensiksi laittamaan aamupalan lapsille.

Tuossa suhteessa sinä lopulta romahdat! Mutta ei exäsi välttämättä ole se paras vaihtoehto. Mielestäni tarvitsisit oikean kunnon miehen. Sellaista et ole vielä kohdannut. Ja ikä on vain numeroita. Asenne on mikä ratkaisee :)

Ensinnäkin olet tyhmä, jos jäät tuohon suhteeseen. Ja miehesi idiootti, jollei muuta tapojaan. Ei todellakaan se sensiitivisyys, romantiikka ja yhteys puolisoon katoa.

Oma suhteeni on kestänyt jo pian 10vuotta ja edelleen mies osaa yllättää kukilla, suklaalla ja lahjoilla. Jopa reissuilla yhdessä tai erikseen. Hän huomioi myös minua arjessa tuoden esim aamiaisen viikonloppuna sänkyyn ja heräten ensiksi laittamaan aamupalan lapsille.

Tuossa suhteessa sinä lopulta romahdat! Mutta ei exäsi välttämättä ole se paras vaihtoehto. Mielestäni tarvitsisit oikean kunnon miehen. Sellaista et ole vielä kohdannut. Ja ikä on vain numeroita. Asenne on mikä ratkaisee :)

"Ensinnäkin olet tyhmä, jos jäät tuohon suhteeseen. Ja miehesi idiootti, jollei muuta tapojaan. Ei todellakaan se sensiitivisyys, romantiikka ja yhteys puolisoon katoa. Oma suhteeni on kestänyt jo pian 10vuotta ja edelleen mies osaa yllättää kukilla, suklaalla ja lahjoilla. Jopa reissuilla yhdessä tai erikseen. Hän huomioi myös minua arjessa tuoden esim aamiaisen viikonloppuna sänkyyn ja heräten ensiksi laittamaan aamupalan lapsille. Tuossa suhteessa sinä lopulta romahdat! Mutta ei exäsi välttämättä ole se paras vaihtoehto. Mielestäni tarvitsisit oikean kunnon miehen. Sellaista et ole vielä kohdannut. Ja ikä on vain numeroita. Asenne on mikä ratkaisee :)"

Ap:han myönsi että pieleen alkoi mennä kun hän torjui ja torjui ja torjui miehen. Minusta jos se mies nyt onkin urpo, niin onko Ap:nkin toiminnassa taikka ainakin suhtautumisessa ollut parantamisen varaa? Ei ihme että on eron partaalla suhde, jos kumpikin uskoo että toinen ei rakasta  eikä välitä ja vain hyväksikäyttö mielessä hankkiutunut naimisiin. Mies voi ihan hyvin ajatella että hän on ap:lle vain laastari ja joku vastenmielinen joka on hankittu lapset elättämään, ap voi  ihan hyvin ajatella että mies vain hyväksikäyttää häntä lasten ja kodin hoitajana jne. Jos näin ajatellaan, niin ei varmaan olekaan haluja mitään korjaavia liikkeitä tehdä puolison vuoksi. Mutta se ei tarkoita että näin täytyisi olla, jos on väärinkäsityksiä niin ne pitää korjata! Jos rakastat miestä ja olette naimisissa, niin voitko jotenkin ajatella hänestä pahimman mahdollisen tavan sijasta (aggressiivinen, laiska, itsekeskeinen, muutosvastainen) parhaalla mahdollisella ja rakastavimmalla tavalla , ja nähdä asiat eri valossa (ehkä hän pelkää, ehkä hänen sydän on särkynyt jne jne)? En tarkoita että sinun pitäisi loppuelämäsi olla ymmärtämässä ja terapioimassa miestä loputtomasti, mutta ehkä tässä vaiheessa kun vielä on mahdollisuus kääntää tilanne, voisi tehdä sellaisia mielikuvaharjoituksia joissa yrittääkin omaan itseensä keskittymisen sijaan ajatella asioita eri näkökulmasta. Jos mikään ei ala vaikka vuoden sisään tuottaa tulosta, niin sitten tekee uudet johtopäätökset.

Myös ei tarvitse välttämättä ajatella että pitää olla vahva ja kestää hankalat tunteet. Voi muistuttaa itseään että ne on vain tunteita, ne tulee ja menee, niitä ei tarvitse vastustaa vaan antaa niiden vaan soljua ohi. Kärsivällisyyttä se vaatii lähinnä ja sitä että ei ala vetää hirveitä johtopäätöksiä siitä että jonakin hetkenä nyt sattuu olemaan joku tietty tunne. Jos tekee joitakin isoja elämänmuutoksia, niin niitä ei pidä tehdä silloin kun on vahva tunnelataus päällä, vaan selkeänä hetkenä.

Ihana tämä viimeisen kommentoijan kirjoitus, juuri näin. Mulle se kaukaisempi mies ei ainakaan ole "se oikeasti parempi mies jne" vaan tiedän jo kokeilemattakin, että arki ei tulisi sujumaan hänen kanssaan, vaikka hän on avain mun tunteisiin. Hän on nimenomaan hyvin hyvin rikkinäinen ihminen, eli jo lapsuudenkodissa särkynyt sydän ja erakko ja vaikka mitä, mutta samaa on mullakin ja mun tasapainoinen tylsä mies on se, joka minua kestää, ei tämä erakko. 

Varmasti voi olla ihmisellä niinkin, että on menty vääristä syistä yhteen väärän miehen kanssa, kuten joku tuossa kirjoitti, mutta mun tapauksessa ei ainakaan ole missään nimessä niin, enkä näe, että aloittajallakaan olisi. Tai jos minulla olisikin niin, että jossain suhteessa olisin vielä onnellisempi niin sen oikeimman löytyminen on minulle omien rajoituksieni takia mahdotonta, koska itsekin olen hyvin keskeneräinen enkä pysty saavuttamaan sitä suhdetta, koska minulla ei ole antaa sitä, mitä siihen tarvittaisiin sille toiselle.

Ap:n ja exän eron syyhän ei ollut mikään sellainen että ei kokenut riitävänsä liian hyvälle miehelle, haloo! Vaan suhteessa oli väkivaltaa, eli siinä nimenomaan ei ollut ne asiat kohdallaan, joiden ansiosta suhteeseen kannattaisi palata, vaikka onkin niitä aikoja ikävä. Eteenpäin ja kohti jotain uutta (sen oman miehen kanssa ja siinä suhteessa mieluiten, ettei elämästä tule miehiä vaihtavaa silppua) olisi kaikkein parasta päästä, mutta sinne mennäkseen täytyy joskus käsitellä mielessään vanhaa.

26

Niin...eihän tässä maailmassa ole muita miehiä kuin nyksä ja exä ja ilman miestä ei voi elää...vai voiko?

Etkä sä voi noin vain "vaihtaa takaisin exääsi". Ei se ex ole mikään sun nukkesi, jolla sä leikit kun huvittaa. Hänellä on oma perhe nyt, miksi menisit sekoittamaan sitä kuviota? Oletko itsekäs? Etkö ajattele mitä tuskaa aiheuttaisit exän lapsille ja vaimolle? 

Eksäsi olisi hullu jos palaisi yhteen ja sitten taas huomaisitte, että ei tästä tulekaan mitään. Mitä sitten? Olisi jo kaikkien teidän jätettyjen ihmisten tunteet satutettuina. Kannattaa vähän ajatella eteenpäin viimeistään nyt, ennen kuin teet mitään tyhmää. Ne matkustelut on ohi ja sillä sipuli. Ota matka itseesi, on takuulla mielenkiintoista ja auttaa ihan ylivoimaisesti eniten.

26

Siis teidän jättämienne* ihmisten tunteet satutettuina
26

Oletko ap autistinen? Asperger? Olen tosissani. 

Oliko se vähän sellainen kaukosuhde tai etäsuhdekin vielä? Mullakin se toinen mies on sellainen kaukaisempi, se joka oli nykyisen rinnalla. Sillä kaipuulla on jokin ihan selvä viesti sinulle. Mutta se ei liene se, että palaa siihen suhteeseen. Vaan se voisi selvitä sulle, jos tutustuisit itseesi lisää.

Mullakin on ollut aivan mieletön kaipuu, mutta se ei ole tarkoittanut sitä, että olisin sen toisen miehen kanssa. Hän on mulle tärkeä, mutta onko sen enempää, en tiedä. Hän on kuin avain mun omiin lukkiutuneisiin tunteisiini eli vaikka emme edes tapaa niin ajatukset hänestä ryöpyttää niitä esiin. Mä vain seuraan että aha, tällaista ja tällaista tulee mun mieleeni joka kertoo ennen kaikkea siis minusta itsestäni asioita minulle. Hyvin tärkeää.

26