Kaikella on näköjään tarkoituksensa!

Onneksi olet hyväksynyt asian, kaikille se ei ole yhtä helppoa.

jokaisella on strategiansa lapsettomuuskysymyksissä.

ettet olisi masentunut, kun ajatuksesi ovat noin synkille urille menneet? Okei, lapseton elämä voi hyvinkin olla elämisen arvoista, mutta älä nyt itseäsi ala morkkaamaan mahdollisesti huonoksi äidiksi, kun et äiti (kenties vielä) ole. Pää pystyyn. Arvosta itseäsi sellaisena kuin olet.

Olen onnellisempi kuin pitkiin aikoihin, avioliitto tuntuu hyvältä ja töitä riittää. Olen näitä asioita miettinyt paljonkin, ehkä haen jotain syytä tähän lapsettomuuteen. Ehkä tämä on jokin psykologinen puolustautuminen, mutta aika selkeesti pystyn näitä asioita käsittelemään. Ja miehen kanssa ollaan puhuttu paljon. Rakastan lapsia ja työtäni, mutta rakastan myös omaa lapsetonta elämääni.

kun en 10 vuoteen tullut raskaaksi. Mieheni ei halunnut tutkimuksiin, joten sisäisesti kuoletin lapsihaaveeni, ja sitten yks kaks, tapahtui se luomuraskautumisen ihme. Miehestäkin löytyi niin paljon isällisiä puolia, melkeinpä överiksi asti, että jälkeenpäin on helppo tajuta että mies olisi pitänyt raahata vaikka krakasta sinne tutkimuksiin. Olisimme ehtineet tehdä vaikka suurperheen, mutta hyvä näinkin.



Tarkoitukseni ei ollut kehuskella omalla onnellani, vaan huomauttaa, että koskaan ei tiedä... Mutta jos yritys on mennyt pakkopuurtamiseksi, on ehkä tosiaan syytä viheltää peli poikki. Ainakin toistaiseksi, mutta never say never. Maailmassa on niin paljon hyvääkin, aina ja kaikkialla, siellä risukasan allakin. Ja mikä huono mutsi sinä nyt olisit, lastenhoidon ammattilainen?

adoptiostakin. Kumpikaan meistä ei sulje pois sitä vaihtoehtoa. Olen ymmärtänyt, että prosessi on pitkä ja raskas, tällähetkellä ei tunnu siltä, että pystyisimme sen aloittamaan. Ehkä muutaman vuoden päästä, jos omaa ei ole siihen mennessä tullut. Olen ajatellut, että koska emme käytä mitään ehkäisyä, lapsi saa kyllä tulla jos on tullakseen, mutta mihinkään tutkimuksiin en halua, ainakin nyt tuntuu tältä. On maailmassa paljon kaunistakin, minkä mielelläni soisin lapseni kokea, mutta on kaikki ilmastomuutokset yms edessä, eihän sitä tiedä mihin tämä maailma on menossa.

Omaa äitiyttäni epäilen, koska olen lähinnä helpottunut, kun pääsen töistä ja saan jättää ne lapset omien vanhempiensa hoitoon. Ehkä en jaksaisi oman lapsen kanssa ja minusta tulisi hirviöäiti, joka aiheuttaisi ikuiset traumat lapselle.



ap

mielenterveyspotilaat ja päihdeongelmaiset, jotkut heistä, voivat olla oma lukunsa tässä asiassa. Ja totta kai sinä haluat jättää työasiat mielestäsi, kun lähdet kotiin, niin me muutkin!

yritin -siis mieheni kanssa- raskautua kolmatta vuotta, huonoin tuloksin, hoidoissakin käytiin, mutta kun ei niin ei. No, otin sitten uuden työn vastaan, sitä innokkaana ja jännittyneenäkin odotin alkavaksi.. ensimäisen työviikon jälkeen aloin ihmetella, että mikäs kun ei menkkoja oo kuulu, pistin sen työnaloitusjännäyksen piikkiin. Ostin kuitenkin ja tein testin, plussaa!! ELI tarinan opetus lienee se, että kannattaa jättää ne lapsentekohaaveet mielestään tyystin, eikä se muuten onnistu kuin juuri työpaikan tms vaihdoksella joka on riittävän suuri asia viemään ajatukset muualle...

Raskaaksi tulemattomuus ei nimittäin ole mikään luonnollinen tila. Taustalla voi olla jokin sairaus, vakavakin. Esim. kasvaimet, syöpä, piilevät sukupuolitaudit voivat aiheuttaa lapsettomuutta. Kannattaa ainakin poissulkuperiaatteella käydä tutkimuksissa siltä varalta, ettei kyse ole mistään vakavasta.

Yritimme ex-mieheni kansssa lasta pitkään. Epäonnistuimme joka kerta eikä lääkäritkään osanneet auttaa. Stressasimme ja emme stressanneet, yritimme ja emme yrittäneet. Lopulta erosimme. Myöhemmin olen alkanut miettimään samoja asioita kuin sinä nyt. Ehkä tämä on luonnon keino kertoa ettei kaikista (herra ties mistä syystä) ole vanhemmiksi.



Ihmeellisiä vastauksia tässä ketjussa! "voi lapsettomankin elämä olla elämisen arvoista"?! Onko tämän vastaajan mielestä lapsettoman elämä jotenkin vähäpätöisempää?

5 v lapsettomuushoitoja auttoi

ja lapsi on kuin unelma- nyt jo 8 vuotias



--

moni ystäväni on tahallisesti tai tahattomasti lapseton ja sekin on ok:)ihan yhtä arvokasta elämää on KAIKKIEN ihmisten elämä

arvoista", vaan "lapseton elämä voi hyvinkin olla elämisen arvoista", tarkoittaa, että elämässä on muutakin kuin lapset tai omat lapset.

- lapsiperheitä tuntui olevan joka puolella

ja "lapselliset" ystäväni tuntuivat puhuvan vain lapsistaan



siksi haluan itse puhua muustakin...kuin lapsista lapsettomien ja lapsellisten seurassa

etten loukkaisi varsinkaan lapsettomien tunteita



enkä halua elää vain "lasten kautta"



on muutakin elämää kuin lapset, vaikka lapsetkin ovat tärkeitä



T. nro 14

( 10 v lapsettomuudesta kärsinyt)