vuodeosastotyössä olevat

Olen töissä erittäin fyysisesti rankalla kehitysvamma osastolla. Rv. 31 oli niin pahat iskias-säryt ja olin hieman yli viikon sairaslomalla. Mutta sain siihen apua hieronnasta. Ja palasin töihin takaisin. Ja olin ihan loppuun saakka töissä. Kylläkin sain paljon apua työkavereiltani, etten joutunut ottamaan esim. kaikkein raskaimpia asukkaita hoidettavaksi. Mutta iltavuorossa ei niistäkään voinut välttyä kokonaan. Mutta en ole kokenut ennenaikaisia supistelujakaan. Pahoinvointia oli yli puoleen väliin raskautta. Ja ulosteiden ja virtsan haju teki todella pahaa, jota ei voi yleensä hoitoalan ihminen työssään välttää. Nyt jäin uudelta vuodelta äitiyslomalle ja NAUTIN äärettömästi tästä olotilasta ja siitä että saan suunnitella päiväni miten itse haluan.

En ole vakituisesti vuodeosastolla töissä, mutta usein kumminkin. Se on todella rankkaa. Tuntuu jo näin keskivaiheillakin liian raskaalta...



Tytteli-83 rv 17+0

Itse jäin lopulta kokonaan töistä pois muistaakseni viikolla 28. Sitä ennen olikin useita sairaslomia ensin pahoinvoinnin sitten väsymyksen ja supistelujen sekä selkäsärkyjen vuoksi. Harva pystyy olemaan alan hommissa äitiysloman alkuun saakka.



Koin myös yövuorot todella turvattomiksi kun piti yksin vastata 32 henkilön voinnista ja osastolla paljon mm. päihteiden käyttäjiä ym.. Tuntui että päivittäin oli tilanteita, joissa pt:lta petti jalat alta ja jouduin itse koppaamaan ja sitten taas supisteli ym.. Huoli omasta ja pienen voinnista alkoi olemaan liian kova.. Usein hoitoalalla sitä vaan on jotenkin liian uhrautuvainen muiden vuoksi eikä aina muista huomioida tarpeeksi omaa jaksamistaan ja töissä pitäisi olla vaikka pää kainalossa :-)



Suosittelen että jos sinusta yhtään tuntuu että työ on liian rankkaa (monesti siltä tuntuu vaikkei olisi edes raskaana) niin varaa aika työterveyteen ja keskustele siellä asiasta. Meillä lääkäri oli sitä mieltä että esim. väsyneenä lääkkeiden jako ja työntekijän kivut ovat kaiken muun lisäksi myös työturvallisuus riski.. Sisälläsi kasvava pieni on tällä hetkellä se kaikkein tärkein asia sinun elämässäsi ja kun äiti voi hyvin, myös pieni voi hyvin!



Mukavaa loppuraskautta ja pidä huoli itsestäsi!



-onemam ja masun valtaaja 39+2

Oon kans ite juu vähän ajatellu, että loppuun asti en missään nimessä oo. Hölmöyksissäni olen sen myös ääneen sanonut ja saanut " mukavia" kommentteja:

" Niin, kyllä sitä ennen vanhaan vaan oltiin loppuun asti vaikka resurssejakin olisi paremmin ollut sairaslomiin" .

" Ai oot oikein suunnitellu jo sairaslomaa - niin te nuoret ajattelette erilailla."



Sitä vaan miettii, että ei se liene kenellekkän (itse, vauva, työkaverit, potilaat) eduksi, että on töissä vaillinaisella työpanoksella, jos sijainen pystyisi tekemään saman työn henkisesti ja fyysisesti 100 %:sti.



Ehkä nyt pyrin tammikuun loppuun asti jaksamaan ja heittäydyn sitten " sellaiseksi nuoreksi, joita nykyään ollaan..."



Ykkönen on kuitenkin tuolla masussa ja ennen työtä tulee tärkeysjärjestyksessä vielä monta muutakin asiaa.

Itse siis koen työni olevan todella fyysistä. Joka päivä on paljon nostoja, siirtoja, kyykkimistä, kumartelua. Lisäksi työvuoroissa on vähän henkilökuntaa, joten töitä on oikeasti tehtävä täysillä. Supistukset alkoivat mulla noin viikolla 17. Nyt olen viikolla 20 ja vielä jaksan ihan hyvin. Huoli pienestä kuitenkin kasvaa koko ajan ja mietinkin paljon, voinko aiheuttaa vauvalle vaaraa omalla työnteollani. Tämä raskaus on vuosien ja vuosien lapsettomuushoitojen tulos, joten mitään ylimääräistä huolta tai riskiä en olisi valmis kantamaan. Tällä hetkellä aion jatkaa töissä, mutta en tiedä kuinka kauan se on järkevää. Millä viikoilla olis parasta jäädä pois, kokemuksia?

Minulla on alkuraskaus sujunut koko ajan sairastellen ja selkä nyt aivan poikki... Työni ei ole aivan " pahinta" vuodeosastotyötä eli meillä on paljon omatoimisiakin ja käveleviä, mutta rankkaa silti. Varsinkin yövuoroissa selkä kovalla rasituksella ja kroppa muutenkin väsynyt kestämään rasituksia. Nyt olen koko ajan vain pohtinut sairasloman hakemista, mutta sosiaalinen paine ja tunnollisuus estävät. Kotona töiden jälkeen vain nukun.



Minulla on viikkoja vasta 14+1, joten vielä pitäisi jaksaa pitkästi... Esikoiselta olin töissä fyysisesti " helpommassa" paikassa ja jaksoin loppuun asti. Nyt jotenkin odottaa sitä taas itseltään.



Ajattelin pyytää ensi kerralla neuvolalääkäriltä todistuksen, että ei tarvitse tehdä yötyötä. Antaisi kai se oh ilman todistustakin luvan, mutta jotenkin haluan jonkun todistuksen siitä, etten kykene valvomaan.



Tsemppiä kaikille samoja asioita miettiville!

Oma työpaikkani on kotihoidossa, jonka kyllä olen kokenut aika rankaksi välillä. Asiakkaiden kotona ollaan ihan yksinään vastuussa juuri esim. siirroista, suihkuista yms. Työasennot ovat todella hankalia, kun ei monellakaan ole kotona käytössä sähkösänkyjä tai muita hoitajan työasentoja parantavia apuvälineitä.



Edellisessä raskaudessani meinasin mm. kerran itse pyörtyä ja oksentaa huonovointisuuden yllättäessä jossain rv 20 paikkeilla, kun olin suihkuttamassa huonokuntoista asiakasta. Pakko oli vaan sanoa asiakkaalle, että nyt tuli liian huono olo ja pakko on poistua kylppäristä...asiakas sinne sitten jäi yksikseen istuskelemaan. Ei voi sanoa, että asiakkaan turvallisuus olisi ollut taattu!



Jäinkin sitten kokonaan pois työstä rv 26 tienoilla. Siihen asti oli aivan hirveätä olla töissä! Ensin oli juuri tuo alkuraskauden pahoinvointi - voitte varmaan kuvitella ihmisten haisevia, sotkuisia koteja, kiirettä työssä ympäri kylää, kun ei ole aikaa eikä paikkaa syödä tai käydä vessassa...itse taistelin jotenkin työpäivät, ja illat kotona itkin, pahoinvoin ja nukuin. Perhettäkin oli jo sen verran, että isommat lapset olivat kyllä aikalailla ilman äitiä tuona aikana.



Juhannuksena lomaillessani päätin lopulta, että haen sairaslomaa koko loppuajaksi. Jotenkin sain itseni uskomaan - äitini tukemana kylläkin - että ei se työ mihinkään häviä, ja että raskaus on kuitenkin niin lyhyt ja ainutkertainen aika, että sitä ei oman, vauvan ja muun perheen hyvinvoinninkaan takia kannata viettää aivan loppunpalaneena. Lepoahan sitä tarvitsee myös senkin vuoksi, että vauvan synnyttyä jaksaa toipua ja iloita vauvasta!



Kyllä minäkin koin hirveitä syyllisyydentunteita sairaslomistani. Kuulin myös, että töissä oli poissaolojani päivitelty tyyliin " outoa kun raskauden takia on pois..." . Itse olin kuitenkin niin sinut asian kanssa, että ihan hyvillä mielin lopulta pois jäin. Minulla on oma elämäni, jonka eri vaiheet koen omalla tavallani. Kukaan muu ei voi puolestani elää tai päättää miten minun tulisi elää.



Nyt olen ollut edellisen äitiysvapaan jälkeen hoitovapaalla. Onneksi, sillä paljon leppoisampi on tämä nykyinen raskaus ollut. Vaikka kotona touhutessa on omat raskaatkin puolensa, niin kuitenkin maku on koko hommassa ihan eri. Edellisessä raskaudessa minulla oli myös hirveästi tosi tiukkoja supisteluita rv 17 alkaen. Provosoituivat nimenomaan rasituksessa työssä, ja lopulta myös kotona ihan levossakin. Nyt tässä raskaudessa ei supisteluakaan ole ollut juurikaan, vasta nyt parin viime viikon aikana on alkanut tuntua tutulta niidenkin osalta.



Suosittelen kyllä lämpimästi tarkasti kuuntelemaan omaa kehoaan ja jaksamistaan hoitoalan töissä. Ei meidän tarvitse uhrautua kenenkään potilaan puolesta mihinkään. Kyllä ne potilaat hoitaa joku muu, ja meidän työhön palatessa on aivan varmasti tullut uusia potilaita entistenkin tilalle! Pääasia on mielestäni nauttia raskaudesta - se on hieno ja jännittävä elämänvaihe - ja menee ohi!



Magnhild 25+0

Itse olen miettinyt rv 13 pahoinvoinnin ja väsymyksen sekä välillä pyörryttämisen vuoksi hakea sairaslomaa. Mitenköhän työpaikkalääkärit suhtautuvat näihin sairaslomien myöntämisiin? Meillä saa jo omalla ilmoituksella olla sen 3 päivää pois et kannattaako edes lääkäriin raahautua, jos eivät myönnä sitä enempää kerralaan, vai?



Tuntuu vähän hassulta lähtee tässä vaiheessa hakemaan sairaslomaa mutta vauva on kyllä tärkein!

kävin myös koulussa ja 3 lapsi tulossa.





Jeltsu&Kaapo-Oona 35+5