Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Yh-äidit, kertokaapas (ainoana vanhempana olemisen rankkkudesta kyse)
01.01.2006 |
Ystäväni on yksinhuoltaja, ja ihan tietoisesti sellainen, isä ei ole ollut kuvioissa edes raskausaikana. Aika rohkea ratkaisu, sanoisinko, ja aivan varmasti voimia ja kärsivällisyyttä vaativa, kun itsestä tuntuu että joskus on ihan puhki lapsen kanssa vaikka mieskin on :-)
Nyt mua on, anteeksi vaan, alkanut ihan kummastuttamaan tämän ystävän ainainen, loputon valitus siitä, kuinka väsynyt ja uupunut hän on. Lapsi on reilu 3 v., ollut päiväkodissa 1v 2kk ikäisesti lähtien osapäivähoidossa (4 krt viikossa 9-15). Äiti on koko ajan ollut kotona, siis lapsen ollessa hoidossakin, nyt marraskuussa hän meni jollekin työllistämiskurssille jolla oli muutaman viikon ajan 9-15 päivittäin. Tämä oli tietenkin aivan ylirankkaa hänelle, ja nyt hän opiskelee jotain yhtenä päivänä viikossa. Muuten siis kotona koko ajan, ja tälle kurssille mennessään lapsi siirtyi täyspäivähoitoon.
Periaatteessa hänellä on siis ollut " omaa" aikaa 4 krt viikossa 6 h kerrallaan aikaisemmin siitä lähtien, kun lapsi oli reilun vuoden, ja nykyään siis edelleen neljä täyttä tarhassaolopäivää viikossa. Hänen vanhempansa asuvat naapuritalossa, ja vaikka lapsi ei käsittääkseni esim. yökylässä juuri ole ollut heillä, syövät he lähes päivittän ruoan heidän luonaan, ja poika on muutenkin tunnin-pari melkein joka ilta isovanhemmillaan.
Mun mielestä ei kuullosta mitenkään ylivoimaisen rasittavalta systeemiltä, varmaan aika harvalla äidillä on noinkaan paljon ns. omaa aikaa. Silti kaverini valittaa koko ajan, kuinka raskasta on ja kuinka hän ei saa mitään omaa tehtyä yms. Kertokaapa yksinhuoltajat, mitä mieltä olette tilanteesta? Mitä kohtaa tästä tilanteesta mä, kaksivuotiaan " kaksinhuoltaja" , en tajua?
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on hoidossa, ei itse käy töissä, ei muita lapsia, ei miestä ja hän on vain kotona päivästä toiseen, niin ei ihme että alkaa viiraamaan. Ei tarvitse todellakaan olla yksinhuoltaja, ihan tavallistahan tuo on.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos rakentavista vastauksista, tajuan nyt entistä paremmin, että henkisesti se yksinhuoltajuus on varmasti kaikkein raskainta. Toisaalta joku sanoi tuossa aika hyvin, että jotkut luulevat, että mies muuttaa kaiken - uskon tästäkin olevan vähän ystäväni kohdalla kyse, sillä hän on tosi monessa muussakin asiassa " sitkun" -ihminen. Tiedätte varmaan ihmistyypin, joka odottaa aina jotain asiaa tapahtuvaksi ennen kuin voi olla onnellinen. Masennuksta tässä varmaan on myös kyse, sille asialle nyt voi kaverin olla vaikea tehdä mitään muuta kuin olla tukena ja kuuntelevana korvana, mutta toivottavasti nämä ammattipsykologin istunnot ja testit (joista kirjoitin aikaisemmin) myös antaisivat edes alkusysäyksen jollekin.
Vielä mietin sitä, että voisikohan osittain syynä masennukseen olla tuo, mitä joku tuossa edellä kirjoitti: hänellä on tavallaan " liikaa" aikaa? En ole tuotakaan ajatellut aikaisemmin, mutta itseeni pätee ainakin tuo. Ja tottahan se on, hänellä on kuitenkin aivan hirveästi aikaa olla tekemättä mitään monta päivää viikossa, enkä periaatteessa usko, että aikuista, fiksua naista on olemaan tekemättä mitään.