Taapero ei kävele-kokemusta,neuvoja,rohkaisua...
Lapsi on jo yli puolitoistavuotias mutta ei kävele eikä seiso tuetta. Neuvolasta tuli lähete terapeudille,sitä odotellaan mutta haluaisin tietää onko vastaavaa kokemusta kellään ja minkälaisia ohjeita,neuvoja on saanut että tasapainon oppiminen kävisi nopeammin?Onko aiheesta kirjoja?Ei ole meillä auttanut taaperokärryt eikä kävelytuoli,mikä voisi olla avuksi?Kiitollisena odotan vastauksia!
Kommentit (17)
Ei taida tosiaan paljon olla lapsia ketkä eivät vielä tässä vaiheessa kävele-päättelen vastausten vähyydestä.Täytyy käydä kurkkaamassa sielä erityislasten palstan puolella.Jos annika73 luet tätä viestiä vielä niin haluatko kertoa milloin teillä alettiin epäillä että joku on vialla tai oliko se vauvasta asti selvää?Meillä kehitys on mennyt vuoteen asti ns.keskikäyrällä,kaikki muu on tullut ajallaan paitsi seisominen ja kävely.1,5 v osaa muutaman sanan,konttaa,kiipee esim.vessapytyn päälle,sohvalle,ajaa potkuautolla.Jos yrittää laittaa seisomaan tukea vasten niin heti jalat ovat kuin spagetit...Kuukausi sitten yritti eka kerta pikkusen seistä tuetta-onnistui muutamia sekunteja.Se on aika hurjan näköistä miten lapsi voi kaatua suoraan selälle... Nyt sairastellut pari viikkoa eikä edes halua enää yrittää uudelleen.Näyttää siltä että kaikki mikä vaatii tasapainottelua on hänestä pelottava,esim.pulkassa istuminen.Hän on kauhusta jäykkänä jos pulkka hiukan kallistuu.Meillä on pulkka korkealla selkänojalla ja reunat korkeat kuin ammeessa,melkein mahdoton putoa sieltä.
Olisiko muita myöhään kävelemään oppineita ja onko " syy" selvinnyt?Edelleen saa suositella kirjalisuutta aiheesta!
Tarkoitan tällä sitä, että lapsen liikunnallinen kehityshän menee tiettyä rataa tyyliin kääntyminen, ryömiminen, istuminen, konttaaminen, seisominen tuella ja tuetta... Jos nämä vaiheet löytyvät, saattaapi olla, että lapsesi ei vain rohkene seisoa tuetta ja treenata tasapainoa ja siihen tarvitaan vähän terapiaa.
Kaverillani (ei kummin kaima) lapsi on isokokoinen ja vanttera, äiti oli huolissaan kävelyn puuttumisesta, mutta lapsi lähti 1 v 7 kk kävelemäään ja menee nyt kuin mahdoton. Mitään vikaa ei hänellä ollut.
Me kävimme (ja käymme) fysioterapiassa tytön kanssa, joka ei oikein innostunut esim. kääntymiseen ja konttaamiseen. Kävely tuli 1v 3kk iässä.
Kirjastossa tarttui silloin mukaan tällainen kirja:
Varsu varhaisen oppimisen ohjaamisen suunnitelma.
http://194.211.149.18/FMPro?-db=hintawww.fp5&-format=psk/shop/varsut.ht…
Kirja on toki tarkoitettu ammattilaisille, mutta itseäni kiinnosti kovasti se, miten eri taidpt oli pilkottu todella pieniksi välitavoitteiksi, jotka piti saavuttaa, ennenkuin seuraavaa tavoitetta kohti lähdettiin. Kirjassa oli myös ideoita siitä, miten oppimista voi tukea ja lasta rohkaista.
Linkistä kannattaa vilkaista se näytesivu, siitä saa hyvin kiinni kirjan tyylistä.
Tsemppiä! Jos asia huolestuttaa, kannattaa vaatia tiukasti aikaa esim. fysioterapeutilla ja erikoislääkärille.
lle lähti niin kävelee ihan vakaasti ja reippaasti. En tiedä kävikö terapiassa tai miten poikaa opettivat/auttoivat vai lähtikö ihan itsestään kävelemään.
Musta vähän vois kuulostaa siltä, että lapsellasi on vielä tuo tasapaino vähän hatara. Tietenkään netissä ei saisi tehdä mitään arvailuja, mutta voisin luulla, ettei lapsesi ole kovin jäntevä?
Se on ihan hyvä juttu, että liikkuu ja kiipeää yms + sanoo sanoja :) Suuri plussa :)
Joillakin lapsilla tuo jäntevyys lisääntyy sitten ajan kanssa ja kehitys nappaa kiinni sitten kun lihasvoimaa tulee lisää. On ihan terveitäkin lapsia olemassa, jotka alkavat kävellä vasta 2-2,5v iässä. Syytä ei aina saada oikein edes selville.
Meillä poikkeavuus olisi pitänyt huomata ihan heti, mutta siihen puututtiin vasta noin 1v iässä, kun lapsi ei liikkunut mitenkään (paitsi kääntyi ja kieri). Pojallani on matala lihasjäntevyys - ja siksi " tarjoan" sitä teillekin vaihtoehdoksi. Tosin meillä tämä lötköys on ihan omissa sfääreissä, koska esim kiipeily ei huonon tasapainon vuoksi omalta pojaltani ole onnistunut koskaan. Muutamia sekunteja hän alko seistä ilman tukea noin 2v iässä. Hän kaatui myös aivan suorin vartaloin, joskus osasi tiputtautua pyllylleenkin (harvoin!).
Varmaan teillä asiaa auttaisi, jos joku fysioterapeutti voisi vähän katsastaa lapsen liikkumista ja sen sellaista :) Hän ainakin osaisi sitten sanoa jotain juuri sinun lapsestasi :) Me täällä voimme vain " epäillä" tai kertoa omista kokemuksista :)
Onhan sitten ihan " kamaliakin" syitä olemassa näille kehityksellisille jutuille, mutta ne ovat onneksi niitä harvinaisempia. Ehkei niitä kannata ensimmäisenä penkoa. Kotidiagnoosit harvoin menevät oikeaan. (ja sitten sitä pelkää ihan turhaan...vaikka eihän huoli ole turha kun se on oma lapsi kyseessä!)
Oma muksuni syntyi keskosena, eikä ensimmäiseen 7 kuukauteen kuin kellinyt lattialla. Lapsi kasvoi ensin Kättärillä, sitten juoksimme siellä keskospolilla, sitten oli epilepsia epäily ja juoksimme Lastenlinnassa. Sieltä saimme lähetteen fysioterapiaan ja taas lisätutkimuksiin. Fysioterapia oli ihan mukavaa ja meni lapsen ehdoilla. Meillä kyllä sitten opittiinkin kävelemään 13 kk iässä. Oppimisvaikeuksia voi olla tiedossa lohdutti neurologi viimeisen kerran lähtiessä. (luupää akka)
Kun menette lääkärille muista, että on kaksi mahdollisuutta. 1. kyseessä voi olla tasapaino-ongelma tai joku muu kohtuullisen vaaraton 2. saatte lisää fysioterapiaa ja tutkimuksia ja arvioita ja se on äidille kamalan raskasta ja rasittavaa. Vaikka lääkärit harvoin puhuvat ohi suun, heittelee ne silti ilmaan kaikkia surullisia ja haavoittavia kommentteja, joita miettii vuosia. Lopputulos on se, että tarvitset jonkun tukihenkilön. Hanki se jo etukäteen, ellei miehesi ole vähintään suuri ritari.
Meillä kaikkien neurologisten tutkimusten, epilepsia, kromosomihäiriö epäily, pienikasvuisuus jne. jne. jälkeen 3-vuotias lapsi puhuu kauheasti (vähän epäselvästi tosin), on iloinen sosiaalinen ja maailman ihanin. Mutta aina välillä synkkänä hetkenä muistaa sen k*sipäisen neurologin terveiset!
Voimia ja voimahaleja!
Minun veljeni oli sellainen " laiska" vauva joka tykkäsi köllötellä paikoillaan. Olihan meitä kaksi siskosta hänen ympärillään leikkimässäkin ja hän tykkäsi katsella vierestä.
Kun hän vihdoin lähti liikkeelle hän ei kontannut vaan aluksi ryömi peruuttaen jonka jälkeen nousi istualleen ja työnsi käsillään itseään eteen päin. Hän oli 1v4kk kun alkoi harjoitella kävelyä.
Sittemmin hänestä on tullut vauhdikas nuori mies.
Omat lapseni taas ovat olleet pienestä pitäen kovin kiireisiä ja olisin toivonut heidän pysyvän hiukan kauemmin paikoillaan...
olivat lääkärin seurannassa ennenaikaisuuden takia ja " jäivät haaviin" n.7-8 kk iässä hitaan motorisen kehittymisen takia. Fysioterapia alkoi heti ja A-pojalle riitti kaksi kertaa ikätason saavuttamiseen. B-pojalla fysioterapia jatkui yli vuoden ja poiks on edelleen neurologin seurannassa. Syytä hitaahkoon kehitykseen ei ole löytynyt, hypotonia (alentunut lihasjänteys) ja kaksosuus kai. Poika oppi istumaan juuri ennen 1-vuotispäiväänsä ja kävelemään n. 1,5-vuotiaana. Nyt lähes 3-vuotiaana ei esim. osaa hypätä tasajalkaa. Poika liikkuu reippaasti, mutta on veljeään paljon arempi kaikessa tasapainoa vaativassa toiminnassa.
Puhetta tulee paljon, mutta kirjaimet vaihtavat paikkaa keskimääräistä enemmän. Visuomotoriikassa on vaikeutta, eli ei osaa siirtää näkemäänsä tekemiseen. Siis jos tehdään jotain uutta juttua, niin pitää ottaa käsistä kiinni ja tehdä lapsen kanssa. Vanhoja esimerkkejä tästä esim. kun opetteli laittamaan lasia tiskikoneeseen, niin ei osannut hahmottaa miten lasi pitää kääntää, että on oikein ja kun sai uuden tuolin, piti opastaa ihan jaloista kiinni pitäen, että jalka tähän ja tähän niin pääset pois. Kynän käytössä on vaikeuksia. Pukeminen ja riisuminen ei onnistu.
Älyllinen kehitys on normaalia. Tekee palapelejä. Leikkii monipuolisesti ja hakee kontaktia muihin lapsiin. Tuntee lähes kymmenen väriä, laskee kahdeksaan, tuntee aakkoset, tunnistaa auto- ja traktorimerkit ja viljalajit... Silti on aina pieni pelko, mitä seuraavalla neurologikäynnillä ilmenee.
Tuosta kävelystä vielä, että painostaa ei kannata. Meilläkin poika meni veteläksi jos nosti jaloilleen, kun pelkäsi kaatumista. Silloin kun nousi omaehtoisesti pystyyn, sujuikin paremmin. Kävely oli tuloillaan jo muutamaan kuukautta aikaisemmin, mutta yksi paha kaatuminen vei halut yrittämiseen. Taaperokärryä työnsi polvillaan kävellen ja sitten seisaallan. Pojat muuten saivat uudet kumisaappaat siinä 1,5-vuotisina ja saivat pitää niitä sisällä. Se oli se tuki ja turva, jota poika oli kai kaivannut. Käveli saappaat jalassa koko illan sisällä ja on siitä pitäen kävellyt. Ja se fysioterapia on ehdottoman hyvä juttu!
että seisominen tuetta tuli samoihin aikoihin kuin kävely. Ja fysioterapiaa tosiaan saatiin sieltä 8kk iästä ja silti meni niin kauan kävelyn oppimiseen. Fysioterapia lopetettiin kolme kuukautta kävelyn oppimisen jälkeen. Nyt saattaa olla edessä toiminta-/puheterapia tai ehkä syksyllä päiväkoti kuntoutusmielessä.
Eli siis mieluummin konttaa. POika pysyy kyllä tasapainossa hetken, lykkää taapeokärryä ja kävelee tukia pitkin mutta on noin lähtökohtaisesti kuintekin kannettavaa mallia.
Ja niinkuin näissä yhteyksissä on tapana todeta, hän on kyllä ihan normaali poika :) Puhetta tulee ja sanavarastoon kuuluu kaikki Maamme-laulusta aurausmerkkiin...
Ja kehitys:
- kääntyy toispuoleisesti eikä konttaa 8-kuisena -> fysioterapiaan
- alkaa ryömiä 10-kuisena
- alkaa kontata ja nousee istumaan 1v2kk
- kävelee tukea pitkin, saa kävelyttää 1v 8kk
Tutkimukset:
- useita lääkärikäyntejä, ortopedi = ei mitään löydöksiä
- neurologi = pojalla on lantion seudulla alentunut lihasjänteys = lantionseudun lihasten hallinta on vaikeaa = " pojastanne ei tule suurta atleettia, mutta hän on muutoin aivan normaali" , sanoi neurologi
- lanne-selän magneettikuvaus = ei poikkeavaa
Mitä tehdään:
- käydään fysioterapeutilla 6 kerran tehojumppakuuri (oikeastaan terapeutti vain tarkkailee liikkumista ja kehittymistä ja pikkuisen neuvoo miten voidaan " aktivoida" poikaa)
- on tilattu tukisandaalit jotka asettavat pojan nilkat oikeaan asentoon ja tukevat kävelemistä sisällä
- neurologin kontrolli keväällä
- odotetaan pojan puhkeavan kukkaan ja saavan niin paljon habaa jalkoihinsa että lähtee koikkelehtimaan
Tutkittu on ja normaaliksi todettu, luotan äitinä omaan vaistooni ja uskon että kaikki on ok. Odotellaan.
Senverran vielä lisän tuohon että vauva syntyi viikko lasketun jälkeen,neuvolakortin mukaan jäntevä,hyvin kehittynyt,tarkkaavainen ja paljon muitakin kehuja motooriikkasta ja liikkumisesta 1vuoteen asti saanut.Verrattuna isoveljeen ei kuitenkaan mielestäni ollut niin jäntevä alusta asti mutta veikka onkin huono vertailukohta koska oli erittäin jäntevä,seisoi6kk ja käveli9kk.Itse olen yrittänyt olla kärsivällinen ja panikoimatta mutta tulee niitä heikkoja hetkiä... Muiten ihmisten kommentteja tyyliin" ootpas sinä laiska vauva kun et viitsi kävellä" ei kyllä mielellään kuuntelisi. Raskausajan alkupuolella ajoin autokolarin ja järkytyin siitä aika lailla,raskautta tarkkailtiin hyvin eikä mitään ongelmia siitä raskauden suhteen tullut.Tuli vaan mieleen että voisiko se jollain tavalla vaikuttaa,koska poika pelkää selvästi ettei saa pidettyä tasapainoa?Kaukaa haettua?
Onko muuten terapeuttikäynnit maksullisia ja saako kelakorvausta?Onko kukaan saanut mitään tukea kelasta-meinaan että esim.allergikot saa hoitotukea?
ikää nyt 2v2kk. Ei varannut jaloilleen millään kun vasta yli 1-vuotiaana. Lähti myöhään liikkeelle, ja liikkui " pepullaan" kovaa vauhtia. Oli kova puhumaan ja näpertelyleikit kiinnostivat enemmän kun liikkuminen. Mitään " vikaa" ei löytynyt, fysioterapeutilla kävivät ja saivat jumppaohjeita. Seinään laitettiin esim puolapuut joita pitkin innostui nousemaan ensin polvilleen, ja 1v3kk jaloilleen. Liikkuu nyt hienosti, juoksee ym.
Saatte varmaan yksilöllisiä ohjeita omalle lapsellenne jos ne ovat tarpeen. Älä stressaa!
mutta kai kaikenlainen tieto on hyvästä ;)
Eli juttelin eilen puhelimessa fysioterapeutin kanssa, joka sanoi, että taaperot, jotka peppukiitävät, lähtevät yleensä hiukan myöhemmin kävelemään. Tämä siitä syystä, ettei kävelyyn tarvittavat lihakset ole tarpeeksi " kasvaneet" peppukiitämisen takia. Jalat tuntuvat heikommilta ja lapsi saattaa hieman arkailla. Konttaaminen olisi tästä syystä hyvä juttu, joskaan ei tietenkään pakollinen.
Fys.ter. sanoi, että monet lapset nousevat ylös ja kävelevät tukea vasten jopa 3 kk ajan ennen kuin uskaltautuvat käveleen. Tämä monesti hämmentää vanhempia, kun lapsi ei millään lähde käveleen vaikka noussut ylös jo niin ja niin kauan.
Toivottavasti tästä tiedon murusesta on jollekin apua.
steffi:
neuvolakortin mukaan jäntevä,hyvin kehittynyt,tarkkaavainen
Meidänkin neuvolakortissa kehuttiin vauvan jäntevöityneen, vaikka se ei kyllä edes pitänyt paikkansa. Th ei aina ole ihan paras arvioimaan näitä - tosin se, että on th, ei tarkoita sitä ETTEIKÖ osaisi ;)
Verrattuna isoveljeen ei kuitenkaan mielestäni ollut niin jäntevä
Luulen, että omaan arvioon kannattaa luottaa eniten. Hyvän ystävättäreni tytär on ollut ihan vauvasta saakka tosi jäntevä, mutta kehittyy motorisesti ihan tavallista tahtia. Itsenäinen kävely suht lähellä ja ikää kohta vuosi.
Muiten ihmisten kommentteja tyyliin" ootpas sinä laiska vauva kun et viitsi kävellä" ei kyllä mielellään kuuntelisi.
Naurettavia kommentteja. Vauvojenkin fysiikka on täysin erilaista - normaaleissakin on tosi jäntevät ja vähemmän jäntevät. Onhan jokainen meistä huomannut varmaan lapsena erot ihan koulujen liikkatunneilla, kaikki eivät ole yhtä taitavia, eikä kaikilla ole samat lähtökohdat!
Raskausajan alkupuolella ajoin autokolarin (...) Tuli vaan mieleen että voisiko se jollain tavalla vaikuttaa,koska poika pelkää selvästi ettei saa pidettyä tasapainoa?Kaukaa haettua?
Mun mielestä on kaukaa haettua, mutta inhimillistä. Jos olisit raskauden aikana polttanut yhden tupakan, miettisit onko se nyt syynä :/ Minä kidutin itseäni ihan täysiä yli 3 vuotta siitä, että olen aiheuttanut lapselleni nämä kaikki kamalat kehitysviiveet.
Luulen, että pojan tasapaino on ihan oikeasti hutera (kuvauksesi perusteella) ja hän pelkää ihan syystä. Eli se ei ole ainakaan mikään " henkinen trauma" .
Tasapainoa ja sitä alhaista jäntevyyttä tosiaan aloin epäillä, kun sanoit pojan kaatuvan suorin jaloin: monet " ei-niin-vahvat" lapset nimittäin yrittävät kompensoida tasapainon puutteen + mahd voiman puutteen / hypotonisuuden sillä, että pinnistävät kaiken voimansa, jotta pystyisivät esim seisomaan itsenäisesti. Niin ja mun poika teki pitkään sitä, että lukitsi polvensa. Se on toinen tapa yrittää " keplotella" , jos ei voimat oikein riitä!
Normaalijäntevyys tuo sen, että asento esim on helppo säilyttää ja sitä voi muuttaa vaivatta, liikkuminen on kevyempää.
Onko muuten terapeuttikäynnit maksullisia ja saako kelakorvausta?Onko kukaan saanut mitään tukea kelasta-meinaan että esim.allergikot saa hoitotukea?
Terapiakäynnit saatte varmaan joko tk:sta tai keskussairaalasta, riippuen tietysti mitä " teidän kanssanne sitten tehdään" . Lapsen kunnallinen terapia on ilmaista.
Hoitotuen kriteerit ovat aika kovat, sen alimmankin saamiseksi. Lapsen hoitamisen on oltava oleellisesti raskaampaa kuin normilapsen hoitamisen. Allergiankin on kait oltava nykyään aika elämää ohjaavaa ennen hoitotuen saamista.
Huoli on ymmärrettävää. Toivottavasti teillä kehitys alkaa mennä siihen suuntaan, että tuo huoli hälvenee matkan varrella. Tottahan on sekin, että aika monessa tapauksessa lievätkin oppimishäiriöt ovat saattaneet näkyä motorisina viiveinä. Mutta ei se asia sillä lailla ole yksi-yhteen, että seuraukset olisivat nyt aivan vääjäämättömiä - ja jokainen tapaus on yksilöllinen ja arvioitavissa vain sitä kautta.
" kerralla käveltiin vakaasti ja tasapainossa" . Poika ei uskaltanut irrottaa otetta ennen kuin kävely sujui heti vakaasti.
makasi lattialla 11 kk ikäiseksi asti. ja silloin oppi ryömimään..
Konttausasentoon päästiin 1 vuotiaana.
Ja konttaamaan oppi siitä sitten aika nopeasti.
Kävelemään lähti 1,5kk iässä.
Nyt kohta 3 vuotias on juuri vähän aikaa sitten oppinut jotenkin pomppaamaan tasajalkaa,juoksee jo kovaa ja puhuu kuin ruuneberi.
Eli meillä kun kehitys lähti vauhtiin kaikki tuli vaúhdilla.
Saat enemmän omakohtaisia kokemuksia - muuten voit saada vain vastauksia, jossa kummin kaiman serkku oppi kävelemään vasta 5-vuotiaana, mutta on ihan normaali ;)
Tietysti hajontaa on paljonkin tuossa kävelemään oppimisessa/muussa. Jos siirrät tämän kyselyn toiselle palstalle, niin kiinnostaisi tietää tuota muuta kehitystä/osaako lapsi esim puhua kuitenkin/liikkuuko muuten/jne.
Oma poikani ei osaa vieläkään kävellä, vaikka on jo kohta 4v. Hankaluutena on epilepsia sekä epilääkitys (fyysisesti ei ole sellaista vikaa, etteikö voisi oppia kävelemään). Kehitys menee miten kuten, puhetta ei ole ollenkaan jne. Ihana lapsi, onhan hän oma kuitenkin. Vaikka huolta ja murhetta onkin ollut.