Voiko Terhokodista olla paluuta?

sinne ei oteta potilaaksi kuin sellaisia, joiden syöpä on ihan oikeasti terminaalivaiheessa eli mitään parantavaa tai edes kuolemantuloa viivyttävää hoitoa ei enää ole.

Köyhemmät joutuvat kuolemaan ankeissa sairaaloissa tai terveyskeskuksissa.

helpottaviin hoitoihin.



Tuskin siinä vaiheessa enää parannutaan, jos ei parantavat hoidot ole aiemminkaan tehonneet.

Kuinka monella teistä on kokemusta sellaisen ihmisen kanssa olemisesta tai edes sellaisen tuntemisesta, joka on ollut/on terhokodissa? Tai saattokodissa yleensä?



Perhetuttumme on tällä hetkellä KOTONA, vaikka on ollut terhokodissa viimeiset viisi kuukautta. Hänellä on ärhäkkä syöpä, jota ei saatu leikkauksella kokonaan pois joten hoidot ovat edessä. Nyt vaan niin huonossa kunnossa, ettei voida aloittaa.



Kyllä tehokodista pääsee kotiin tai vaikka sukulaisten hoiviin jos jaksaa lähteä. Ei se, että on joutunut saattokotiin tarkoita automaattisesti, että kuolee samantien. Mutta totuus on, että kovin pitkää aikaa ei terhokodin tai muun saattohoitokodin jälkeen missään muualla tule enää elämään ja usein joutuukin takaisin sitten saattokotiin jos vaan haluaa. Pakkohan sellaiseen ei ole mennä.

Äiti oli kirjoilla Terhossa n.1v ajan, kävi siellä päiväkerhossa vaikka olikin kotosalla muuten. Se on korvaamaton paikka minkä kautta hoidetaan mm lääkitysasioita, psykologiset avut, ruokailua jne.

Mutta sinne ei haeta/päästä ennenkuin sairaus on tietyssä vaiheessa eli ns terminaalivaiheessa ja kun hlö ei enää täysin itsenäisesti selviä. Ja jos/kun joutuu sairaalaan jostakin syystä niin sieltäkin voi aina palata takaisin Terhoon jos haluaa, tai kotiin jos siellä on sitten ihminen/ihmisiä apuna, siis muitakin kuin Terhon hoitaja joka käy päivittäin.

Terhokotipaikka maksaa hlölle tietyn summan/vrk mutta siihen kuuluu sitten lääkkeitä, sh kotona käynti, lääkärikäynnit Terhossa, päiväkerhot ruokailuineen jne.

Tässä faktaa:

Terhokodin historiassa ei ole sattunut yhtään paranemista, eli jos on ollut terhon osastolla osastohoidossa, on syöpä ollut jo siinä vaiheessa ettei potilas enää saa parantavia hoitoja. (joitakin oireen mukaisia hoitoja tosin). Muutamia sellaisia tapauksi on ollut, jolloin syöpä hidastuu tai selittämättömästi kapseloituu yms. jolloin potilas on päässyt kotiin osastolta. (nämä kotijaksot ovat kestäneet muutamia kuukausiakin).



Parantavia hoitoja annetaan sitten päiväosastolla jossa olevat potilaat voivat silloin tällöin käydä lepäämässä terhon vuodeosaston puolella.



Terhosta on liian usein sellainen kuva, että se on jokin " tuomio" . Eli kun on terhoon joutunut on kuoleva syöpään.



Tämä tuomio tulee jo paljon ennen terhoon joutumista ja parantavat hoidot usein jo lopetettu. Potilas tietää jo kuolevansa syöpään ja terho on avuksi ja positiivinen (tai niin postitiivinen kun tuossa tilanteessa nyt voi olla) asia potilaalle.



Osastoltakin voi oman vointinsa mukaan mennä kotiin vierailulle (kuten esim. nyt jouluna on käynyt).



Terhon työntekijät ovat hyvin motivoituneita ja tekevät henkisesti hyvin rankkaa työtä.



Kerron lisää mikäli jotakin jäi vielä mietityttämään asiat.

Kyllä saa myös ns parantavia hoitoja vaikka olisikin Terhossa kirjoilla.

Se vain sitten eri asia mikä on hoitovastine mutta kyllä niitä voi saada.

Toki on yksilöllisiä sovellutuksia siitä, missä vaiheessa terhoon tullaan. Jos on joku aikaisemmin alkanut hoito, voidaan sitä jatkaa myös osastolla (hoitoja EI kielletä). Normaalisti terhoon halutaan tulla vasta siinä kunnossa että ollaan jo terminaalivaiheessa.



En kirjoituksessani millään tavalla halunnut antaa sellaista kuvaa, että terhossa ei enää hoideta potilaita. Kaikki on yksilöllistä...tietystikkään vaan ei enää ambulanssilla viedä puolikuollutta ihmistä enää hoitoihin vaan kiinnitetään huomiota loppuvaiheen helpottamiseen. Kaikki on hyvin yksilöllistä.



On hyvä, että on olemassa sellainen paikka johon voi tulla väsyneenä ja (myönteisesti sanottuna) kun on jo antanut hoidoille periksi. Siellä on myös omaisten hyvä antaa jäähyväisensä.

Soopaa! Maksusitoomuksella on kaikki aivan samalla viivalla.



Itsemaksavia on tosi vähän (jos jostakin syystä ei kaupunki anna maksusitoomusta)



Terhossa on kaikkiin sosiaaliluokkiin kuuluvia ihmisiä!

mainitsemassani vaiheessa vaikkakin silloinkin voi vielä olla suht hyväkuntoinen, suhteellista kun sekin.

Hoitojen kieltämisestäkään en sanonut mitään, siellä annetaan mitä järkeväksi katsotaan ja esim kipulääkityksessä ei säästellä vaan päinvastoin.

Joillakin Terhovaihe kestää vain pari vkoa, joillakin jopa kuukausia-vuoden, esim äitini ryhmässä ehti kaikki kuolla ja uusikin ryhmä muodostua.

Terhossa voi olla vakituisesti ja siellä voi olla vain niin että käy tapaamassa päiväkerhotuttavia, lääkäriä jne, saamassa sosiaalisia kontakteja ja vertaistukea.

Terhossa on myös se kiva puoli ettei siellä tarvitse kuolla jos ei niin halua vaan voi tulla kotiin kuolemaan.

vieläkö äitisi elää, vai onko jo poismennyt?

Puhut aivan asiaa.

Näköjään käsityksesi ja kokemuksesi terhosta on positiivinen, niin myös minulla.



Toivottavasti tämä hyvä paikka saa vielä jatkaa olemassaoloaan!



Anteeksi, että kysyn mutta kuoliko äitisi terhossa vai kotona?

(vai onko kuollut???...tökeröä kysellä tällaisia).



En tahtonut missään vaiheessa käydä kiistelemään mistään terhoon liittyvästä kanssasi. Kyseessä on aihe, joka ei kiistelyjä kaipaa ja tosiaan on niin yksilöllisesti toimiva laitos kun vaan voi.



Minulla ei ole terhosta kokemusta omaisena mutta muuta kautta hyvinkin paljon.

siihen mikä on äidin tilanne tällä hetkellä en ota täällä tarkemmin kantaa, on liian henk.kohtainen ja tuskaakin tuottava aihe.

Nyt uudenvuodenaaton viettoon, olkoon se kaikilla onnen-ja rakkaudentäyteinen!

paljon voimia sinulle.



t.12,14,16,19

Ihan tavallisestakin sairaalasta vaikka olisi syöpäosastollakin saa lähteä kotiin aina kun haluaa. Kesken hoitojenkin voi käydä kotona lomalla. Monet hoidot taas voidaan järjestää kotoa käsin hoidoissa käymällä.



Moni kuoleva haluaisi mielellään kuolla kotona. Joissakin tapauksissa se on mahdollista. Joskus kuoleva tarvitsee kipupiikin niin usein ettei ole mahdollista olla kotona. Jotkut pärjäävät näillä uusilla kipulaastareilla hyvin kotonakin.



Joka paikkakunnalla ei näitä saattohoitokoteja ole.

äärimmäisen harvinaista on paluu " terveiden" kirjoihin, mutta jokunen oli niin käynyt myös. Muutoin aivan ihana paikka viimeiselle ajalle! Ovesta sisään astuessa aistii sen rauhallisuuden ja lämpimyyden!

Todella upea henkilökunta.

Kaikista kunnioittavin lähtö. Sai nurista tyttärelleen ja miehelleen, ei vieraiden ihmisten kanssa. Sai olla omassa sängyssä. " Hoitajilla" oli vain yksi ainut hoidettava ja ihmisarvo säilytettiin kaikessa viimeiseen asti. Olin itse 16v mummini viimeisenä keväänä. Äitini (itse hoitsu ammatiltaan, lopetti työt hoitaakseen äitinsä hautaan) esim. tanssitti mummin jalkojensa päällä vessaan, kun jalat eivät enää kannattaneet. Kotona saattoi tehdä mitä ruokaa vain mummin teki mieli. Kuolema näyttäytyi myös muille sivustakatsojille toki haikeana, mutta myös äärimmäisen luonnollisena. Isoveljeni asuttaa nykyään mummilaa vaimonsa kanssa. Elämä jatkuu. Minua pelottaa itseäni, että saan saman syövän ja joudun kuolemaan yksin jossain terveyskeskuksen ryhmähuoneessa.



Hyvä tietää, että edes tuollainen saattokotivaihtoehto tarjolla sitten. Kuulostaa paremmalta kuin tk. Olen terveyskeskuksessa ollut työharjoittelussa ja nähnyt niin paljon ikävää, vain siksi, että rahoitus ja henkilökunta vedetty niin minimiin.

Toisekseen myös äitini hoitajatausta auttoi oli rutiinia avanteenhoito yms yms

terhon vuodeosastolta ei ole käsittääkseni kukaan palannut terveen kirjoihin.



Ehkäpä on ollut kyseessä joku päiväterholainen??