Onko mielestäsi hyvä asia, jos ei harrasta seksiä kuin vasta sitten kun on naimisissa? Miksi?

kuin että menee naimisiin 32 vuotiaana, seurusteltuaan useamman miehen kanssa ja aviomiehenkin kanssa vaikka 6 vuotta. Nämä hääyötä odottavat tuskin odottavat olevansa " valmiita" avioliittoon. Se on heille itsestään selvyys, kai. Ja varmasti ovat silti ihan yhtä onnellisia tai onnettomia kuin me muutkin.



Se on kyllä totta, että jos molemman ovat kokemattomia niin onnistuu, mutta jos toisella on paljonkin kokemuksia ja toinen säästellyt itseään niin silloin tulee helpommin ristiriitoja. Se kokenuthan muka jotenkin tietää mitä pitää tehdä... Ja kaikkihan me pidämme oikeasti eri asioista erilai tehtynä eri aikaan kuukaudesta... Eli jokainen tekee varmasti itselleen oikean ratkaisun myös tässä ja monessa muussa asiassa.

JOS kaikki maailman ihmiset alkaisivat harrastamaan seksiä vasta mentyään naimisiin ja pysyisivät puolisoilleen uskollisina, olisi monta ongelmaa ratkaistu. Ei tulisi sukupuolitauteja, ei särkyneitä sydämiä, ei toivon mukaan ei-toivottuja raskauksia -> abortteja. Myös köyhyys vähenisi, kun teiniäidit eivät pinnistelisi lapsen kanssa yksinään tukien turvin. Näin niinkuin karkeasti arvioituna siis.

Ei ole kyseessä mikään miesten kontrolli naisiin. Ei minun miehenikään ollut harrastanut seksiä ennen avioliittoa. Jos olisi, niin tilanteemme olisi aivan toisenlainen, silloin seksi ei olisi vain meidän kahden yhteinen kokemus ja ihana salaisuus.



Ja kait normaalilla halulla varustettu mies saattaa ajatella rakastelevansa joskus toisen kanssa, vaikka olisi ennen vaimoaan kokeillut jo sataa eri naista.



9

seurustelimme vuoden ennen naimisiin menoa ja seksiä ei harrastettu seurusteluaikana, eikä kumpikaan, mieheni, tai minä oltu harrastettu sitä aikaisemminkaan. Asiasta puhuttiin ja mietittiin yhdessä ennakkoon. Oli se jotenkin niin ihanaa.. ja niin kuin arvaatte, ei se helppoa ollut se pidättäytyminen, kun on suuret tunteet koko ajan pinnassa.

Naimisissa olon alkuaika oli ihanaa, mutta tottakai opettelua.. ;) Nyt, 7avioliittovuoden ja 4 lapsen jälkeen sanon, että seksi on vain parantunut, ja samaa mieltä on mieskin. Joskus sitä tuntee itsensä " nuoreksi ja kauniiksi" jälleen, kun on niin ihana mies! Meillä ei seksielämä ole mitenkään rapistunut näiden vuosien/lapsien saatossa.

Onpahan kokemusta muistakin, ei tule niin hinku lähteä enää kokemuksia hakemaan. Toiseksi, jos kumppani on aivan onneton sängyssä tai yksinkertaisesti ei kemiat seksissä toimi, niin olisi ikävää ottaa sen vuoksi avioero.



Minun ja miehen suhde jatkui oikeastaan seksin vuoksi. Jos seksi ei olisi ollut niin hyvää, niin todennäköisesti emme olisi jatkaneet yhdessä. Onneksi jatkoimme, synkkasi muutenkin hyvin.

sitä paitsi, sitä vaan on tässä matkan varrella huomannu, että seksi ei ole yhteiselossa ensimmäisellä, eikä toisellakaan sijalla, ainakaan silloin, kun on lapset pieniä. On paljon muitakin tärkeitä asioita, ja hyvä seksi tulee niiden myötä..

Itse seurustelin kolme vuotta ennen naimisiinmenoa rakkaan mieheni kanssa. Olimme kummatkin neitsyitä. Ja tätä en ole katunut päivääkään, vaikka silloin joskus seurustellessa tuntuikin vähän vaikealta pidättäytyä. Ja miettikää tosiaan, millainen tämä maailma olisi, jos ei olisi pettämisiä, raiskauksia, au-lapsia, sukupuolitauteja jne. aika paljon vähemmän kyyneleitä. Joku ihmetteli, että mies varmaan ajattelee myös muita naisia. Voi kun tuntisitte mieheni. Häntä inhottaa kaikenlainen tuollainen kevyt rakkaus. Onko suurempaa kuin vaimo ja lapset ja onnellinen perhe. Miksi heittää se kaikki roskakoriin jonkun toisen pimpin takia? näistä asioista on puhuttu yhdessä niin paljon, kun on läheltä joutunut seuraamaan tuttujen sydänsuruja.

Mitäs sitten, jos mies on vaikka kovin alistavainen, tai tykkää että nainen alistaa, ja itse ei voi sietää sellaista???



Sen sijaan ei ole mitään väliä sillä, onko muita kumppaneita ollut. Itselläni ei ole ollut, miehellä oli pari ennen minua. Ei minun ainakaan SEN takia ole tehnyt mieleni muita miehiä. Toisaalta, eiköhän jokaiselle joskus jostain ihmisestä tule tuo ajatus mieleen, että millaistahan olisi... Mutta ei kaikkien ajatusten mukaan tarvitse toimia.