Joo, tulipa taas todettua, että kotiäitiys ei todellakaan ole minua varten.

Vierailija:

Eipä ole siltikään aivot kohmeessa.. miksi olisikaan? Normaalia elämäähän se tämäkin on! Yhtä lailla tässä kotona ollessa elämässä tapahtuu kaikenlaista. Olen edelleen kiinnostunut monista asioista, joista otan selvää ja luen. Vietän aikaani ystävien kanssa jutellen sekä kasvotusten että puhelimitse. Käyn harrastuksissa, pidän kunnostani huolta. Minusta on mukavaa olla kotona, saan viettää aikaa rakkaimpieni kanssa, eikä tarvitse juosta kieli vyön alla tarhaan, töihin, tarhaan, kauppaan, kotiin siivoamaan ja ruokaa laittamaan. Eikä ole paineita, että pitäisi mennä toisten pillin mukaan.

Eihän lomalla ole mitään tekemistä kotiäitiyden kanssa. Siis oikeasti. Onko niin, että pääsi on tyhjää täynnä, etkä kestä omia ajatuksiasi, oman itsesi seuraa, vaan tarvitset työtä peittämään oma sisäinen autiutesi?

Olin kaksi vuotta kotiäitinä, siihen mahtui ajoittain ap:n kaltaista kitinää, mutta enimmäkseen oikein ihanaa elämää. Oli vapaus tehdä lähes mitä vain ja myös voimia tehdä monenlaisia asioita.



Nyt taas haastavissa töissä, arki on hyvin kurinalaista. Viikonloput olen ihan puhki, mies pyörittää arjen. Nyt lomalla, töissä pääsisin helpommalla. Se on aluetta, minkä hallitsen. Kotiäitiys on erilaista, täällä mikään ei ole eikä tule koskaan valmiiksi.

Ilmeisesti luet minua kuin avointa kirjaa, ja tämän taidon olet oppinut ihan siellä kotona olessasi, lasten kanssa puuhaillessasi??



Ei voi muuta kuin toivoa, ettet siirrä oppimaasi eteenpäinxD

Sitten lapsi sairastui RS-virukseen. Voit arvata että on kurjaa, lapsikin niin kipeä, ettei edes ruoka maistu. :(

haluan tuolloin yhtä lailla olla vaan, mutta myös tehdä jotain arjesta poikkeavaa ja kivaa. Lapsetkin pitävät yhteisistä menoistamme.

Lähinnä väsyttää se, että lapset KOKO AJAN pyytävät tekemään sitä ja tätä ja kummatkin puhuvat kuin papupadat ja jokaiseen asiaan pitää jaksata kommentoida jotain.

Ei siinä paljon itse ehdi lepäillä. En myöskään jaksa aamusta iltaan tehdä lasteni kanssa jotain lasten juttuja. Teen hyvinkin paljon asioita lasteni kanssa ja annan heille paljon huomiotani.

Vierailija:

jos ois mahdollista. Mitä extraa sun pitää omien lastes kans koko ajan tehdä? luuletko että he haluavat koko ajan sellasta? Eivätköhän ole kuule väsyneitä ihan niinku säkin niin viikon jäljiltä. Missä vika kun ei vanhemmat jaksa olla lapsiensa kanssa.Huh!

Välillä sitä haluaa käydä vaikka vain kahvilla, mutta kun ei tahdo rahat riittää siihenkään.

Vaikka lapset kirjastoista tykkäävätkin, niin ei sekään kovin leppoisaa ole, kun pienempi repii joka kirjan alas hyllystä ja pitäisi lukea joka kirja.

Lapseni osaavat käyttäytyä hyvin, mutta ei toki aina. Kyllä he oman huomionsa aina muistavat itselleen ottaa.

Kun on keksinyt yhden kivan jutun, niin aletaan jo ruikuttamaan seuraavaa. Siihen se nautinto sitten kaatuukin.

Meillä lapset eivät suinkaan päätä asioista ja osaan pitää auktoriteettini, eli ei ole mistään pallottelustakaan kyse.

Vanhempani ovat olleet mitä parhaita. Äiti oli kotona peräti siihen asti, kun täytin 12!!! Aina olemme tehneet kaiken yhtenä perheenä.

Tosi asia vain on, että ilmaiset viihdykkeet ei jaksa ikuisesti kiinnostaa.

Voit lukea edellisen vastaukseni, eli meillä todellakin lauletaan ja annetaan lapsille aikaa.

Ottaen huomioon, että viikolla töiden takia minulla ei jää lainkaan omaa aikaa, niin siksi sitä haluaisi ottaa viikonloppuisin huomattavasti rennommin ja nauttia.

Vierailija:

Vai teillä päin veloitetaan metsäkävelyistä? Minä olen aina " raahannut" lapsiani joka paikkaan mukaan ja kas kummaa, osaavat käyttäytyä niin juhlissa, julkisissa liikennevälineissä kuin ulkomaillakin.

En tiedä millaiset vanhemmat teillä olleet, jos omat käsitykset ovat tuollaisia, ettei lapsen kanssa tarvitse vaivautua tekemään mitään. Kirjastossa käyminen ei ainakaan maksa mitään. Sitten kotona lapsi kainaloon ja satua lukemaan.

Laulaminen on ilmaista kanssa. Lapselle arkikin on kokemuksia. Jospa neuvoisit 3-5-vuotiaalle miten imuroidaan ja 2-vuotias voi ojentaa pyykkejä korista ripustettavaksesi jne. Ole läsnä, ole vanhempi!

Ei mikään ihme jos nykynuoriso voi pahoin kun kerran vanhempia ei ole kiinnostanut edes lapsena mitä tekevät, kunhan pysyvät poissa jaloista.

Hakeutukaa lääkäriin, jos masentuneita olette!

Vierailija:

Olen nyt ollut viikon kotona lasten kanssa, mies on töissä ja minulla lomaa.

Päivän kohokohta on postin tulo, keitän kahvia 7 kertaa/päivä, siivoan lähes pakonomaisesti kun en kestä katsella yhtään astiaa tiskipöydällä.

Olen vaihtanut vaatteet viimeksi 3 päivää sitten, tukan taisin pestä samoihin aikoihin... kun vien lapset ulos, vilkuilen kelloa että pääsisin takaisin sisälle koska hiekkalaatikolla istuminen/reipas talvisäässä ulkoilu ei todellakaan ole mieluisinta hommaa for me.

Jos hyviä puolia pitää etsiä, ainakin rutiinit muodostuivat nopeasti, syönti klo 12 ja 15 ja 19.30, kylpyyn klo 19.45 sänkyyn klo 20.30.

AARRGGHHH!!!!!

Luulisi ihmisen kykenevän hieman nauttimaan lomastaan, ellei sitten ole niin av:laistunut, että pelkää muistuttavansa kotiäitiä heti jos myöntää itselleenkään viihtyvänsä omien lasten seurassa.

Lomalla ja kotiäitiydellä tuskin on niin paljoa tekemistä keskenään, kuin tästä voisi kuvitella. Kotiäitinä sinä olisit noihin rutiineihisi lisännyt sekä menoja lapsille (muskaria, kerhoa, mielekkäämpää ulkoilua ja kyläilyä) ja toivottavasti myös itsellesi (ohjattuja harrastuksia, ohjaamattomia harrastuksia ja pelkkää olemista esim. ystävien seurassa). Kotiäitiys on arkea, jota kotona oleva äiti tai isä ja lapset elävät.

Lomailun taas pitäisi olla sekä lepoa että juhlaa. Minusta ainakin olisi kamala ajatus, jos pyrkisin lomapäivistä tekemään niin rutiininomaisia ja arksia, että postin tulo on ainoa kohokohta päivässä. Ap:n tilanteessa minä olisin lähtenyt sukuloimaan lasten kanssa. Jos sukulaispaikkaa ei olisi, keksisin jotain muuta. Kuitenkin siten, että loma ja työ selkeästi selkeästi tasapainottaisivat toisiaan.

jos et muuhun kykene kuin siivoamaan ja tylsistymään.

Itse jaksoin kotiäityittä reilut 3 vuotta, ja sitten laitoin

lapset hoitoon ja palasin töihin. Ja olen todella

nauttinut töistä - ja insinööriydestä!



Siitä että saa käyttää aivojaan aivan eri ongelmien

ratkaisuun kuin lasten kanssa. Siitä että on fiksuja

ja mukavia työkavereita. Siitä että saa enemmän rahaa.

Siitä että saa hyödyntää koulutustaan ja omaa

henkistä pääomaansa tekemällä sitä, missä on

paras.



Se, että on haluaa sekä uran että perheen, pitäisi

minusta olla jokaisen naisen oikeus. Kaikkia

ei ole luotu pullantuoksuisiksi kotiäideiksi!

Luulen, että tätä ap:kin tarkoittaa.



Tosin minusta on kivaa vaihtelua olla välillä kotona

lasten kanssa, mm. lomilla. Jaksan ihan hyvin jonkun

viikon silloin tällöin pyörittää kotirumbaa lasten

kanssa 24 h. Tosin en minä töihin palaamistakaan

lomien jälkeen harmittele, päinvastoin.

Meillä lapsia on kolme ja ap kuvasi aika hyvin tätä kotona olemista.Aloitan kylläkin osa-aikaisena kun ä-loma loppuu,mies on silloin lasten kanssa.Vaikka kotona olemisessa on myös hyviä puolia niin useimmiten se on aika yksitoikkoista ja yksinäistä.Tuntuu että päivät ei kulu,eikä kukaan jaksa puunata kämppää koko ajan (ja tehdä kotihommia).Minäkin yritän kehittää kaikenlaista ohjelmaa,mutta se on aika hankalaa kolmen kanssa (ilman ajokorttia).

Vierailija:

Itse jaksoin kotiäityittä reilut 3 vuotta, ja sitten laitoin

lapset hoitoon ja palasin töihin. Ja olen todella

nauttinut töistä - ja insinööriydestä!

Siitä että saa käyttää aivojaan aivan eri ongelmien

ratkaisuun kuin lasten kanssa. Siitä että on fiksuja

ja mukavia työkavereita. Siitä että saa enemmän rahaa.

Siitä että saa hyödyntää koulutustaan ja omaa

henkistä pääomaansa tekemällä sitä, missä on

paras.

Se, että on haluaa sekä uran että perheen, pitäisi

minusta olla jokaisen naisen oikeus. Kaikkia

ei ole luotu pullantuoksuisiksi kotiäideiksi!

Luulen, että tätä ap:kin tarkoittaa.

Tosin minusta on kivaa vaihtelua olla välillä kotona

lasten kanssa, mm. lomilla. Jaksan ihan hyvin jonkun

viikon silloin tällöin pyörittää kotirumbaa lasten

kanssa 24 h. Tosin en minä töihin palaamistakaan

lomien jälkeen harmittele, päinvastoin.

Että lomalla olo on niin mahdottoman vaikeaa. Tuntuu, ettei ap:lla ole asiat kunnossa. Joko työelämä on hänen päälleen liian hektistä, eikä hän osaakaan pysäyttää itseään lomilla. Tai asia on juuri kuten tuossa jo mainittiinkin; ap. on niin AVlaistunut, että hän kuvittelee olevan väärin viihtyä viikko lasten kanssa, jos sattuu olemaan työssä käyvä äiti. Se taas kertoo, että hänellä on ongelmia av:n kanssa. Jos joutuu jatkuvasti pohtimaan mitä av:lla oltaisiin asiasta mieltä, ei elämä kovin mielekästä voi olla.

Vierailija:

Tosin minusta on kivaa vaihtelua olla välillä kotona

lasten kanssa, mm. lomilla. Jaksan ihan hyvin jonkun

viikon silloin tällöin pyörittää kotirumbaa lasten

kanssa 24 h. Tosin en minä töihin palaamistakaan

lomien jälkeen harmittele, päinvastoin.

Miten voit kyllästyä omiin lapsiisi ja kotona olemiseen jo alle viikossa?

Eli, kun ollaan viikot käytännössä katsoen erikseen, vanhempien ollessa töissä ja lapset hoidossa/koulussa, niin viikonloput ovat monelle painajaista erilaisine vaatimuksineen. Kun taas ollaan viikotkin yhdessä (tai toinen vanhempi ja lapset), niin lapset eivät välttämättä viikonloppuisin kaipaa nonstoppina vanhempien huomiota.

Vierailija:

haluan tuolloin yhtä lailla olla vaan, mutta myös tehdä jotain arjesta poikkeavaa ja kivaa. Lapsetkin pitävät yhteisistä menoistamme.

Lähinnä väsyttää se, että lapset KOKO AJAN pyytävät tekemään sitä ja tätä ja kummatkin puhuvat kuin papupadat ja jokaiseen asiaan pitää jaksata kommentoida jotain.

Ei siinä paljon itse ehdi lepäillä. En myöskään jaksa aamusta iltaan tehdä lasteni kanssa jotain lasten juttuja. Teen hyvinkin paljon asioita lasteni kanssa ja annan heille paljon huomiotani.

Vierailija:

jos ois mahdollista. Mitä extraa sun pitää omien lastes kans koko ajan tehdä? luuletko että he haluavat koko ajan sellasta? Eivätköhän ole kuule väsyneitä ihan niinku säkin niin viikon jäljiltä. Missä vika kun ei vanhemmat jaksa olla lapsiensa kanssa.Huh!

Ei ole nyt kyse ura-tai kotiäitiydestä. Joku mättää ja pahasti, ei elämä ole sarja suorituksia. Elämä on elämistä varten.

kun tulin raskaaksi, olin aivan varma, että sekoan kotona. Nyt olen ollut kotona puoli vuonna ja on ihan mukavaa. Päivät on erilaisia, toiset huonoja ja toiset hyviä, mutta ihan ok menee. Loma on huono mittari, ei se kerro mitään.



Lisäksi mulla kahden kanssa jaksaa jotenkin paremmin kuin yhden vauvan, joka ei puhu mitään, mutta vaatii tolkuttomasti huomiota.

tylsää tylsää.... Ja 9, ei paljon täällä potkurilla huristella, eikä näy kyllä missään metsääkään oikein. Pulkkamäki? Pitäis olla pyörät pulkan alla vissiin että luistais homma.

Hirvittävä tosikko, jolla ei riitä mielikuvitusta keksimään itselleen ja lapsilleen tekemistä. Hän ahdistuu jo viikonlopusta " kun ei ole mitääääään tekemistä" . Hänelle on turha yrittää tyrkyttää mitään harrastuksia yksin tai lasten kanssa tehtäväksi koska kaikki on " niiiiin tylsäääääää" .

Työssäänkään hän ei viihdy, mutta siellä voi olla, koska työnantaja on ystävällisesti mennyt keksimään ison määrän tehtäviä, joita päivän aikana voi suorittaa. Kuulostaako tutulta? Nii-in, minun lapseni päiväkodissa on samankaltainen henkilö, joka samaan tapaan keksii tekemistä muille.

Tyhjä varmasti kertoakaan, mutta kerronpa kuitenkin; tuttavani ei ole mikään järjen jättiläinen. Hän on hieman reppana ja yksinkertainen ihminen. Ja hän vaikuttaa siltä kuin olisi jäänyt henkisesti alle kymmenvuotiaan tasolle noine " tylsää" ja " ku ei oo tekemistä" -juttuineen.