Onko tosiaan niin etta ensimmainen vuosi (noin) lapsen syntyman jalkeen on aidille ihan kamalaa aikaa, etta koko ajan vaan on vasynyt ja itkee, lapsi huutaa koko ajan, mies

Ajattelin että nyt se elämä loppu! Ekan vuoden jälkeen helpotti onneksi :).

Jos ei lapsia nyt ihan suoraan syytetä, on se kuitenkin perimmäinen syy: hommataan lapsia ja sitten ei jaksetakaan sitä touhua yhdessä, vaikka hommat toimikin silloin kun oltiin vain kahden.



Yleensä ihmisten muistoissa ja vauva-aiheita käsittelevissä jutuissa (lehdet, tv-sarjat) kaikki vauvaan liittyvä on rimpsua, röyhelöä, pehmolelua, unta, unta ja unta ja kaikki nämä pastellin sävyissä. Oikeasti se on jotain ihan muuta.



Voi olla, että kaikki menee oikeasti hyvin. Sellaistakin tapahtuu. Mutta yleisesti ottaen melkein jokaisen vauva-arkeen kuuluu yövalvomiset, kipeä alapää, kipeät verta ja maitoa valuvat kivikovat rinnat, itkua, oman ajan häviämistä jne.



Asiaa pahentaa, jos mies ei hoida osuuttaan jouhevasti tai ollenkaan tai jos soppaa pahentaa esim. rintatulehdus, vauvan koliikki tai allergia, vauvan sairastelut (nuhat, yskät), normaalia enemmän oksentelua jne.



Kun olet ajatellut viettäväsi äitiysloman lomana, eli pääasia, ettet ole töissä (vaikka kuvittelet olevasi valmis vauvan tuomaan vastuuseen), niin silti se saattaa iskeä pahemmin kuin märkä rätti naamaan.



Äitiys ei ole kokonaisuudessaan kauheaa ja se kauheus riippuu ihmisen luonteesta. On niitä, jotka lähtevät heti töihin ja niitä, jotka tekevät kerran vuoteen vauvan ja viettävät kotiäitinä 10 vuotta. Toisista kaikki on niiin ihanaa, toisista elämä on päin helvettiä.

meillä kuudes lapsi, nyt viiden viikon ikäinen..

Miehelle muotoutunut jonkinsortin alkoholiongelma..kaikki minun vastuulla..alkaa OIKEASTI vähän väsyttää tämä tilanne..



Tarkoitukseni ei ole osaani täällä valittaa..vaan herättää vain ajatuksia, että kaikki tosiaan on aika suhteellista..



Minulla aivan ihanat ja kiltit, vaikkakin vilkkaat lapset, heitä rakastan eniten maailmassa..miestä en ehkä jaksa enää kauan rakastaa..

ns helppokin vauva voi vaatia seurustelua ja viihdyttämistä, äiti voi kokea ettei saa koskaan omaa aikaa tai tarpeeksi lepoa, kotitöitä ei ehdi hoitaa vauvan hoitamisen ohella. Jos kaikki tämä tulee yllätyksenä,voi vauva-aika tuntua vaikealta.

Varmaan hyvä niin, sillä sain ilokseni huomata arjen olevankin huomattavasti helpompaa mitä oletin :). Tämä pian loppuva vuosi on ollut parsta aikaa elämässäni, enkä hetkeäkään vaihtaisi pois.



Toki välissä on väsyttänyt, imetys oli alkuun hankalaa ja lapsen sairasteluiden takia saatiin ensimmäisen puolen vuoden aikana olla pariin kertaan sairaalassa sisällä. Mutta huomattavasti enemmän tämä äitiys on antanut kuin ottanut. Suurimman osan ajasta olen ollut pirteä, saanut uusia ystäviä, liikkunut ihmisten ilmoilla ja nauttinut vapaa-ajasta lapsen kanssa.



Tietenkään kaikki vaalenpunaiset haaveet joita joskus elättelin, eivät ole toteutuneet. Mutta niistä muutamasta jotka toteutuivat, niistä nautin täysin siemauksin!!!

ensimmäinen vuosi meille vanhemmille, päivän parhaat hetket on ollut ne kun vauva nukkuu..