Lapsen hankkiminen yksin, mitä Sinä tekisit?
Olen yli 20v halunnut perustaa perheen. Sisälläni tiedän, että mun tärkein tehtävä tässä elämässä olisi olla äiti. En kuitenkaan ole löytänyt sitä miestä, joka haluaisi perheen kanssani. Olen 37v nyt. Luulevat nuoremmaksi (olen vaalea), ja vientiä on aika paljonkin, mutta olen varmaan liian vanha siinä mielessä, että kun huomaan, että haluamme eri asioita miehen kanssa, lopetan aika lyhyeen. Tiedän mitä en enää halua, en halua väkivaltaista tai mustasukkaista miestä, enkä miestä joka "ei vielä" ole valmis perheeseen. Jos jotain elämässäni kadun, niin sitä, että vietin ikävuodet 18-32 väärien miesten kanssa, odottaen että he olisivat valmiita. En halua katua loppuelämääni sitä, etten yrittänyt saada lasta.
Nyt täytyy alkaa toimia, jos haaveen meinaan toteuttaa, biologinen kello tikittää.
Mitä Sinä tekisit?
1. kävisit spermapankissa
2. iskisit baarista jonkun
3. pyytäisit exää, ystävää, jotain tuttua auttamaan
4. adoptoisit
5. jotain muuta?
Ja jos hankkiutuisit raskaaksi muuten kuin pankin tai ystävän avulla, kertoisitko isälle?
Kommentit (15)
tarkoituksena? tuo on aika riskipeliä mielestäni nykypäivänä tautien suhteen, joten turvautuisin itse varmaankin 1 vaihtoehtoon tai sitten 4 vaihtoehdon puoleen. Ja jos olisi sitten turvallinen tauditon kumppani, en kertoisi missään nimessä isälle asiasta, sillä eihän hän ole ollut halukas tähän asiaan etukäteen ja itse olet etsimässäkin ihmista juuri ja ainoastaan lapsensaannin takia, eikö?
ei tarvitsisi ainakaan pelätä, että isä alkaisi vaatia oikeuksia lapseen.
Siksi en ole tähän aiemmin ryhtynytkään, koska minusta jokainen lapsi ansaitsisi isän ja äidin. Mutta, mulla on paljon rakkautta annettavana ja jos ei kerran sellaista miestä ole löytynyt, joka mut JA perheen haluaa, niin.. Mulle ottajia olis vieläkin, mutta lapsen/lasten suhteen se on se " en ole vielä valmis" -tarina aina vaan..
Kiitos tähän astisista, lisää vastauksia?
t. ap
PS. Myös jos joku on hankkinut yksin lapsen olis kiva kuulla kokemuksia.
pyytäisin ensin apua joltakin tutulta, ehkä lähipiirissäsi on joku mies joka kaipaa lasta, mutta ei ole "sitä oikeaa" löytänyt...? Lapsi saisi myös isän ja kaksi rakastavaa vanhempaa, jotka tosin eivät asu yhdessä jne. mutta rakastavat lasta.
Seuraava vaihtoehto olisi luovutettujen sukusolujen käyttäminen.
Kolmas adoptio.
Missään nimessä EN hankkisi lasta "yhden illan panon" kanssa, sillä niin miehellä kun lapsella on oikeus tietää miten lapsi on alkunsa saanut.
Pahimmillaan saisit siltä niin fiksulta kaverilta myös HIV:n tmv. taudin. Ja olisi aika vaikea joskus tulevaisuudessa selittää lapselle että mikset tiedä isästä mitään jne. Parhaassa tapauksessa päätyisivät säkällä samaan työpaikkan tmv. ja eivät tietäisi toisistaan mitään jne. (Tämä riski toki myös luovutetuilla sukusoluilla)
Siis sellaisen jolla on myös vauvakuume ja jonka kanssa pystyisi eronkin hetkellä sopimaan lapsiasiosta.
ei tarvitsisi ainakaan pelätä, että isä alkaisi vaatia oikeuksia lapseen.
Pyydä puhelinnumero lyhyen kirjoittelun jälkeen ja sovi treffit. Löydät kyllä miehen näin jos haluat, kun kerrot olevasi liikkeellä tositarkoituksella
Olin jo aloittamassa prosessin itsekseni, mutta tapasin mieheni ja nyt seurustellaan suunnitellen lapsia yhdessä.
Olisin rahoittanut kv-adoptioprosessin asunnon myyntivoitoilla.
vai tehdäänkö ovullaatiotesti ennen ravinteliin lähtöä--entä jos miehellä on joku sukupuolitauti...
apuva
toki, jos ravintelitreffi onkin MILJONÄÄRI_ saapahan ainakin hyvät elatusavut...
T, nro 1 vaihtoehdon kannattaja- testattu siittiökanta ainakin
Vaihtoehto 2 on ällö ajatus.Jos ajattelen ihan konkreettisesti sitä vaihtoehtoa, niin ei taitaisi minusta siihen olla.
Vaihtoehto 3 ei sovi, koska ei sellaista tuttua, jolta kehtaisin moista pyytää.
4 Adoptio muuten ok, mutta liian vaivalloinen prosessi, ja varsinkin yksin voi olla vielä hankalampi ja pidempi projekti.
Onkohan vielä muita vaihtoehtoja? Ehkä sijaisvanhemmuus, mutta taitaa olla taas rankkaa, eikä täytä kuitenkaan täysin "vanhemmuustarvetta".
et etsimällä löydä. Niin sen vaan on, pakonomainen haku ei toimi - ainakaan yleensä.
Itse kyselisin muutamilta hyviltä miespuolisilta (sinkku-)ystäviltä, haluaisiko heistä joku ryhtyä isäksi - vaikka ilman velvoitteita. Hyvällä tuurilla joku isäksi haluava saattaisi löytyä. Sitteb vaan paperille alustavasti suunnitelma, miten paljon isä osallistuu lasten elämään + mahdolliset elatusmaksut. Nimet alle. Näinhän moni tekee exiensä kanssa ja miksi ei joku ystävä olisi yhtä hyvä vaihtoehto?
Tämä olisi siis minulla eka yritys. Jos se ei onnistuisi, koettaisin vaikka väkisin saada suhteen tapaisen aikaan jonkun isäksi haluavan miehen kanssa. Jos suhde ei toimi, kasvattaisin lapsen itse.
Jos näillä keinoilla ei onnistuisi, koettaisin ehkä adoptiota. Vaikka joku orpolapsi Venäjältä.
Itse olin kuutisen vuotta sitten samassa tilanteessa kuin ap, tosin hieman nuorempi. Kuvittelin löytäneeni elämäni miehen, tehtiin pari lasta hyvässä yhteishengessä ja kas, alta aikayksikön päädyinkin kahden pienen yksinhuoltajaksi. Koska eron todennäköisyys on nykyisin aika suuri - syystä tai toisesta - niin en tiedä onko mikään muukaan edellä mainituista konsteista sen hullumpi lapsen saamiseksi. Ehkei ainakaan putoa "ikuinen perheidylli"-haaveineen niin korkealta!!
Itselläni on kyllä jo 2 lasta, mutta koko ajan tunne että lapsiluku ei ole täysi.Olenkin tässä miettinyt itsekin erilaisia vaihtoehtoja.Kun sopivaa miestä vaan ei tunnu löytyvän vakituiseen parisuhteeseen :(.Tiedän kyllä pärjääväni mainiosti yksinkin, mutta onhan se lapselle kiva jos isä olisi edes olemassa ja lapsen elämässä.Vaikka ei sitten saman katon alla asuttaiskaan.
älä påuhu sille mitään ehkäsystä jos hänkään ei puhu..ni sit ups voi vahinko käydä...johon kumpikin on yhtä syyllinen...joko sit suhde toimiilapsen kanssa tai sit jäät lapsen kanssa yksin..ja hyvällä tuurillä lapsi näkee isäänsä..
varmimmin tekisin spermapankkijutun