Ystäväni kuriton ipana
Olen miettinyt jo pitkään, että miten ystäväni lapsi saa määrätä kaikesta, ja pitäisikö ystävälleni ystävällisesti kertoa mitä hän tekee pieleen. Tyttö on 3-vuotta, hyvin ujo ja arka. Olen miettinyt, että johtuukos se siitä, että hänellä ei ole mitään rajoja.
Jugurttia ei saa syödä, koska siinä on liikaa sokeria. Äiti voi kuitenkin pakata matkaevääksi kilon pipareita. Nukkumaan saa mennä yhdeltä yöllä jos ei huvita nukkua, ennen puolta yötä lapsi ei äidin sanojen mukaan halua nukkua. Pukeminen kestää 45 minuuttia parhaimmillaan (katsoin oikeasti kellosta). Lapsi ei kuulemma pidä pukemisesta! He neuvottelevat jokaikisestä vaatekappaleesta erikseen tyyliin; " Saako äiti laittaa sulle kaulurin?" - " Mä käyn ensi juomassa." - " Olethan sitten nopea?" Lapsi kulkee aina liian isoissa, pienissä, rumissa ja ihmeellisissä vaatteissa, koska saa valita itse (pieni synti, mutta kun usein ihmiset kaupungilla tuijottaa pientä resupekkaa). Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Yksin uimaan päästäminen 2-vuotiaana oli minusta kaiken huippu. Itse en olisi päästänyt. Ranta oli toki matala, mutta lapsi oli noin 100 metrin päässä itsekseen.
Uskon, että aikuiset, jotka uskaltavat olla aikuisia tuovat perusturvallisuuden tunteen. Olen jo monta vuotta miettinyt, että pitäisikö ystävällisesti yrittää puhua asiasta. Äiti on kyllä todella ylpeä kun hän ei " nipota" . Kyseessä on siis akateeminen professorityyppi. Kysymys ei ole tyhmyydestä sinänsä, ainoastaan epäkäytännöllisyydestä.
Sanoako vaiko ei? Mitä itse tekisit? Miten sanoisit? Minä olen aina yritellyt vihjailla, että ei meillä lapset saa pestä itse hampaita 2-vuotiaana, eikä päättää nukkumaanmeno ajoista. Lapsi tietää sen itse, ja alistuu joko kiltisti tai taistellen. Äiti silti voittaa 95 % ajasta.
niin nipotus kuin nipottamattomuus.
Vaikea sanoa kuitenkaan missä rajat. Ehkä puuttuisin vain näkyvimpiin juttuihin kuten se uiminen yksin.
Olisko tuo ystäväsi myös jotenkin tosi väsynyt, masentunut?
Kuulostaa sille, kun en keksi syytä miksi jollekin voisi pukeminen olla aina noin vaikeaa.
Tai sitten olet sattunut paikalle aina huonoina päivinä. Täällä yksi toinen akateeminen äiti, joka ei nipota, ja en aina jaksa pestä lapsen hampaita ainakin jos on joku kylässä, pestään sitten myöhemmin, vaikka seuraavana aamuna, paremmin. Ja pukeminen ei aina innosta, pukekoon itse jotain, jos on kyse vain nopeasta kauppareissusta jossa haalarit pysyy päällä koko aika, tai kyläilymatkalle voi pukea mitä vaan, kylään päästyä vaihdetaan heti vaatteet äidin määräämiksi. Yleensä kuitenkin pukeminen kestää meillä pahimmillaankin vain jotain 10 minuuttia ja äiti määrää täysin pukemiset, ehkä pipon saa valita tms. Tuosta vois herkästi vetää johtopäätökset että meillä aina tehdään noin.
Ja kurittomuus 2-vuotiaalla on aika venyvä käsite.. ;) Kun ei vielä ole järkeä päässä ipanalla, ja omaa tahtoa alkaa tulla, ja vielä ei tottele kunnolla vaikka kuin komentaisikin.