2. lapsi tulossa ja pelottaa

Jälkiviisaana olen kyllä sitä mieltä, että lapset kannattaa ns. hankkia

3 vuoden tai yli ikäerolla! Silloin nuoremmastakin lapsesta ehtii

nauttia ihan eri tavalla.



Minua ainakin jäi harmittamaan se, että pikkukakkosen

elämästä ensimmäiset puoli vuotta meni ihan sumussa... :(

Pikkukolmosen kanssa aion nauttia täysillä vauva-ajasta.

ap

Ja minua pelotti myös raskaana ollessani, että miten tulen pärjäämään uhmaikäisen ja vauvan kanssa.

Mies oli 2 ekaa viikkoa isyyslomalla. Ja sitten alkoi " arki" , joka sitten ei ole ollutkaan niin vaikeaa kun pelkäsin. Kuopusta tosin on täytynyt vahtia silmä kovana, ettei vaan satuta vauvaa, kun on niin innokas hoitamaan. Toisaalta itse on jo varmempi lapsenhoitotaidoistani, enkä stressaa niin pienistä, kuten ensimmäisen lapsen kanssa. Vauva on onneksi tyytyväinen, nukkuu ja syö hyvin ja suorastaan rakastaa isoveljeänsä pelleilyjä. Velikin selvästi haluaa suojella siskoaan, vaikka välillä saa pieniä mustasukkaisuuspuuskia, jotka eivät onneksi kohdistu vauvaan. Toki olen joskus väsynyt, mutta en läheskään niin väsynyt kuin raskausaikanani. Silloin tuntui etten jaksa edes sängystä nousta. Nyt tuntuu, että joskus on energiaa kuin pienessä pitäjässä.

ihan mukavasti. Riippuu paljolti lasten luonteista miten menee. Pidetään teille peukkuja.

Itse olin toista odottaessa niin väsynyt ja huonovointinen, että toivoin keskenmenoa! Uskoin sairastuvani synnytyksenjälkeiseen masennukseen, enkä osannut kuvitella, miten jaksan kahden lapsen kanssa. Luultavasti kärsin jonkin sortin masennuksesta odotusaikana.



Nyt kuopuskin on jo vuoden ja esikoinen 3, lapsilla on ikäeroa 1v 9kk.

Kaikki meni heti alusta alkean hyvin. Vauva oli tyytyväinen pallero ja esikoinenkin suhtautui vauvaan hyvin. Itse olen koko ajan voinut hyvin yöheräilyistä ja kahden vaippaikäisen hoidosta huolimatta ja parisuhdekin on vielä voimissaan :)



Tsemppiä!