Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaiken pitäisi olla hyvin .... mutta kun ei oo...
27.12.2005 |
Onko kellään muulla samanlaista tilannetta? Minulla on mies jota rakastan ja sikäli kun tiedän on hän minulle uskollinen. Tiedän myös että hän rakastaa minua ja hän sanoo sen myös usein. Kuitenkin ahdistaa niin vietävästi välillä... Mies ei ole lahjakas toisen huomioimisessa. Joululahjat tai mikä tahansa muu huomioiminen vaatiin häneltä suurta ponnitusta eikä hän koskaan harrasta mitään sponttaania huomioimista. Tiedän että hän ei ole ilkeyttään sellainen mutta... miten se sanoisi... olisi kiva joskus olla huomioitu muutenkin kuin " minä rakastan sinua" -sanoilla. Tiedän että tämä kuulostaa naurettavalta kun monet täällä itkevät kun mies ei koskaan noita sanoja sano, minun mies sentään osaa kohtuullisesti puhua tunteista ja asioista. Tulee vain aina pahamieli näin joulu, synttäreiden, lapsen syntymän ym jälkeen kun en koskaan saa sellaisia lahjoja tai eriyisiä huomion osoituksia kuin esim. ystäväni saavat. Itse pitää kaikki pyytää eli esim ekan lapsen synnyttyä mies ei tuonut minull sairaalaan mitään ja sitäkös äitini ja anoppikin ihmettelivät. Toisen lapsen synnyttyä minun piti itse muistuttaa että tuo joku kimppu ettei joudu taas anopin ja äitinsä silmätikuksi.
Itse mies odottaa lahjoja kuin pikkupoika ja on selvästi pettynyt jos joskus lahja onkin vain jotain pientä ja ehkä kiireessä ilman hienompaa sanomaa ostettua. Miksi hän ei osaa ajatella että toisetkin voisivat olla lahjoista yhtä innoissaan kuin hän....
Äääh... turhasta valitan mutta.... kun on pahamieli :(
Kommentit (8)
miehistä:Yksi oli sellainen että kun töistä tuli,niin saattoi odottaa " rakkauskirje" pöydällä.Tuli useasti kukkien kanssa tai oli ostanut korvikset,siivonnut,tehnyt ruoka ym.Ja ei siis minään merkkipäivinä.
No,toinen tapaus oli samanlainen jurrikka kun sinulla.Itse myös ostelin,mutta ainut mitä hältä sain monen vuoden liiton jälkeen tällasia lahjoja,oli kun olimme yhdessä ravintolassa ja osti mulle kännissä ruusun. Teki toki muuta: ruokaa,siivos ym mut jos lahjoista puhutaan niin ei..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertoo ja näyttää usein rakastavansa minua mutta esim. ensimmäisenä äitienpäivänä ei muistanut minua mitenkään. No okei okei, tiedän etten ole hänen äitinsä mutta silti olin odottanut jonkinlaista huomioimista kun kyseessä oli sentään eka äitienpäiväni...
exä osteli ihan hienoja lahjoja meidän silloisiin tuloihin nähden ja joksus saattoi tulla ruokakaupasta kukkapuskan kanssa ihan muuten vaan. No exä sit kuitenkin petti ja jätti. Nykyinen mieheni on kaikin puolin muuten ihana. Hoitaa lapsia, kantaa vastuuta ja kun oikein kiukkuiseksi heittäydyn pyrkii järjestämään minulle hetken omaa aikaa. Onhan sekin tietty huomioimista mutta sitä pitää kyllä edeltää massiivinen meikäläisen itku ja huutokohtaus.
Olemme miehen kanssa asiasta puhuneet ja hän on myöntänyt olevansa huono toisen huomioimisessa mutta.. se hämää että hän ei edes koskaan sano että yritän huomioida sinua tulevaisuudessa paremmin. Huomiota saan vain kun totaalisesti heittäydyn marttyyriksi ja se ei ole kivaa luultavasti kummastakaan.
No kyllä mä tota jurrikkaa kuitenkin rakasta ihan mielettömän paljon. 100% täydellistä miestä tuskin onkaan. Aina se kummasti helpottaa kun tänne purkaa tuntojaan ja joku myötäelää murheessa.
- ap
Miten ne naiset aina tietää mikä on oikein, kaikki naisten ehdoilla. Koskaan ei olla tyytyväisiä, kaikki naiset ihan samanlaisia.
Yks hyvä esimerkki on lapsen syntymän jälkeinen päivä. Mies tuli meitä sairaalaan katsomaan krapulaisena ja otti karkit mukaansa mitä oli synnytyksen ajaksi itselleen varannut " nää onki mun, ne tais eilen jäädä tänne" . Mitenkään ei mua muistanu synnytyksen jälkeen eikä oikeastaa muutenkaan, mutta mun pitäis antaa montaa lahjaa aina synttärinä ja jouluna ja vielä kakkukin leipoa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lahjoja tai edes sanallista huomioimista on juhlapäivinä turha odottaa, mies on täysi tomppeli toisten huomioimisessa. Joka päivä kuitenkin saan kuulla sanat " rakastan sinua" , eli rakkautta liitostamme ei puutu. Alkuvuosina itkeskelin merkkipäivinä kun minua ei mitenkään huomioitu, mutta nyt tähän on jo niin tottunut että ei paljon sureta. Mieheni ei itse odota saavansa mitään lahjoja, mutta toisinaan hänelle jotain ostan, viime aikoina kyllä vähenemään päin on tullut lahjoja ostettua. Ja kun tiedän lähes 100 % varmuudella, että toinen ei juhlapäiviä huomioi, niin olen alkanut itse hemmotella itseäni eli ostan jotain kivaa itselleni tai koko perheelle. Rahankäytöstä mies ei onneksi pahasti motkota.
Lasten puolesta kyllä vähän surettaa, että entäpä jos minä en jaksaisikaan järjestää heille synttärijuhlia, joulujuttuja ja lahjoja, niin heillä olisi kyllä tosi ankeaa.
Sinä, joka syytit anoppia ja kasvatusta, niin meidän kohdalla se ei ainakaan ole syy. Anoppi on monta kertaa ohjeistanut miestäni, että vaimoa pitää huomioida ja lahjoja pitää ostaa. Nytkin jouluna anoppi soitteli ja kysyi mieheltäni, mitä hän meille lahjaksi osti ... no, siihenpä mies sai taas kerran antaa sen tyypilisen vastauksensa, että eipä oikeastaan mitään.
Mun mies saattaa kyllä nyt kaivaa omaa kuoppaansa, kun oon yllättäen alkanut saada huomionosoituksii ihan toiselta taholta.
Alue: Aihe vapaa
Saamisen ja antamisen halun ja ilon pitäisi olla jokseenkin tasapainossa. Jätä huomiomatta miehen joku tärkeä merkkipäivä ja ota asia esille siinä yhteydessä. Kerro että tältä sinusta aina tuntuu kun hän ei ole muistanut sinua. Ehkä julma keino mutta ainakin asia tulisi selväksi.