Mitä tehdä poikani suhteen?

Suurin osa tähän ketjuun vastanneista ei ole vanhempia ollenkaan tai heillä on alle 1v vauva. Älä ap kuuntele tällaista sontaa mitä tänne on kirjoitettu.



Kirjoittakaa se kirje ja viette sen yhdessä jne mitä siinä viestissä nyt neuvottiinkaan.

Hänen tekonsa on vähintään kotirauhan rikkomista, josta aikuiselle mätkäistäisiin lähestymiskielto, etenkin jos uhrina on pieni kuulovammainen tyttö. Viestien ollessa tuota tasoa, kyse voisi olla vakavammastakin rikoksesta. Tärkeää olisi, että poika tajuaa, että hänen tekonsa ovat aikuistenkin maailmassa tuomittavia rikoksia, ei mitään pientä jäynää.



http://www.poliisi.fi/poliisi/home.nsf/ExternalFiles/lahestymiskieltosu…

Olen juuri lukenut kirjaa sarjamurhaajista ja he ovat ollet lapsena juuri tuollaisia. Vanhempien puuttuminen asiaan olisi auttanut. En todellakaan sano, että pojastasi tulisi sarjamurhaaja, yritän vaan herättää siihen vakavuuteen, millä moiseen tunteettomuuteen lapsessa tulee suhtautua!

Vierailija:

Heti huomenna puhut pojan kanssa ja sanot, että varaat ajan perheneuvolaan psykologin juttusille. Kannattaa myös todella varata aika ja mennä sinne koko perhe aluksi ja sitten poika vielä yksikseen. Myös pojan kaverin vanhemmille pitää asiasta kertoa.

Sitten kun se oma kullannuppu tekee jotain hölmöä niin voi itsellekkin tulla lämpimät housuun kun alkaa kasvatusta miettimään.



Minusta se kirje ja lahja vaikutti oikein hyvältä idealta. Pari viikkoa ilman puhelinta varmaan myös on riittävästi jos lapsi normaalisti käyttää puhelinta päivittäin.



Raivolla ei saa aikaan muuta kuin lisää raivoa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Vierailija:

siis noin vähällä meinaat kakaras päästää.. Mee kuule sinne tytön luo ja pistä se kakaras pyytää anteeksi.

Koita ny hyvä ihminen keksii joku vielä miten sille näytät kuka teillä määrää ja sanelee. Ei ois tosiaan pahitteeksi koivuniemen herrakaan. On niin sairasta touhua. Mikähän poikaas vaivaa??

Vierailija:

Nythän vain on niin, että moinen käytös jos saa jatkua jne ei pääty hyvin. En ehdota kostoa pojalle, vaan hoitoa. Ei ole kosto, jos vanhemmat tiukentavat rajoja. Yleensä psykopaatin murhaajan ura alkaa pienenä kiduttamalla eläimiä ja siitä sitten eteenpäin.

Minä tiedän erään pojan, joka alkanut vähän samalla tavalla oireilemaan. On nyt jo aikuinen ja skitsofreenikko. Lapset eivät ehdottele toisilleen itsemurhaa. Jos se jonkun lapsen piireissä on normaalia, niin ei sitä ainakaan kannattaisi hyväksyä ja paijata päätä. Radikaalia toimenpidettä vaaditaan. Tyttö ei varmaankaan halua olla tekemisissä moisen kiusaajan kanssa, joten älkää häntä kiduttako millään kirjeillä. Anteeksipyyntö yksinään ei riitä.

tajuaako lapsi, joka lähettelee näinkin sairaita viesteja, tekonsa seurauksia, jos jälkihoitona on ainoastaan kirjeen kirjoittaminen ja kännykän käyttökielto. Oli kyse poikasi kohdalla sitten nuoruusiän ajattelettomuudesta tai jostain muusta, niin ammati-ihmisen puheille kannattaisi mennä, vaikka yksityisellekin, jos varaa on. Sekin voisi osoittaa, että otat asian vakavasti. Hänelle on saatava perille, että

hänen tekonsa seuraukset ovat äärimmäisen vakavat.



Täytyy myös muistaa, että on tärkeää varmistaa myös tytön toipuminen. Jos olisin varma, että saisin lapseni pyytämään anteeksi, niin veisin hänet sen tekemään, mutta vähintään itse menisin tämän perheen luokse osoittamaan, etten missään olosuhteissa hyväksy lapseni käytöstä ja että aion puuttua asiaan. Tytön on tärkeää tuntea, että ihmiset ovat hänen puolellaan, ja että se mitä hänelle on tehty on väärin.

Olen työni puolestakin joutunut tällaisia selvittämään ja nähnyt myös sen kumpi on kannattavampaa: Huutaa vai hyvällä selvittää.Ja lapsista kun on kyse niin oikea toimiminen on tärkeää.Ja se ei tarkota hyysäämistä niinku joku taas tulee kommentoimaan.Mistähän te olette oppineet sen mallin että kaikki selviää kauheella sodalla?Kenties olette saaneet vastaavan mallin kotoanne?Silleenkö omia lapsiakin kohtelette? Harva niistäkään käyttäytyy kun enkeli,jossain vaiheessa saatte sen huomata.

Mutta pidäthän huolta siitä, että linjasi pojan toimintaa kohtaan tiukkenee sitä mukaa, jos ja kun kiusaaminen jatkuu. Sinuna ottaisin yhteyttä psykologiin (koulu- tai lasten-), vaikka ihan yksityisellekin, jos on varaa, tai kunnan mielenterveystoimiston kautta.



Toinen juttu on se, että pidä yllä henkilökohtaiset välit tytön äitiin, jos voit, ja selvitä mieluiten häneltä, mitä toivoisivat hyvitykseksi tytön kärsimyksistä. Tee heille selväksi, että olet pahoillasi ja ettet aio painaa asiaa villaisella pojan kanssa.

ei pidettäisi huolta? Jos kehoitan vanhempia turvautumaan ammatti-ihmisen apuun, niin mikä osoittaa, että hänestä ei välitettäisi.

Tytön toipumisen kannalta taas on tärkeää, että hän ei ajattele olevansa jotenkin syypää tapahtuneeseen, vaan vastuu teosta on ainoastaan pojilla.



t.61

varmasti toimia oikein ilman meidän eriäviä ohjeita.Tsemppiä ap

niskaan miten täydelliset mammat ois tehneet ihan eri tavalla..

Parempi, että säikähtää jo tarpeeksi nuorena kuin että raja tulee vastaan vasta aikuisena kun istuu oikeussalissa.

Jos ei rakasta lastaan, ei rankaise vaan antaa pojan mennä omaa tietään ja pilata siten elämänsä.



Ja minulla on jo isoja lapsia,joten tiedän kokemuksesta.

Voisi olla tytölle todella epämiellyttävää/jopa pelottavaa, jos on yöunensakin menettänyt kiusaajien takia. Anteeksi pyyntö ja lahjan osto (kiusaajien viikkorahoilla) tytölle sekä kiusaajille asianmukaiset rangaistukset.

Kun poika joutuu silmästä silmään pyytämään anteeksi, on hävetys niin suuri, että tuskin enää sen jälkeen jatkaa. ja samalla poika ehkä huomaa, että jos on vähän " erilainen" se ei hänestä tee huonompaa lasta.

Käsket pojan pyytää anteeksi ja teet selväksi, että hänen käytös ei ole sallittua.



(en lukenut koko ketjua, joten jos tämä olikin provo, niin unohtakaa tämä vastaus :) )

ja annoin neuvon viedä pentu psykiatrille (empatiakyky puuttuu täysin), takavarikoida kännykkä pysyvästi, pitää kotiarestissa ja viedä naapuriin, kertomaan että vika on hänen päässään, ei tytön.

Kyse ei siis ole mistään pikkulasten äidin neuvoista.



Pojan käytös on pelottavaa, ja näissä asioissa vain kunnollinen, täydellinen puuttuminen ja tuomitseminen auttaa. Ei mitään hyssyttelyä, ettet varmaan muru nyt ymmärtänyt tehneesi väärin....

Tyttöä en pakottaisi edes näkemään poikaa kuin sen hetken, kun käydään selittämässä, että tytössä ei ole vikaa, pojassa on. Ja silloinkin useampi aikuinen vierellä. Noi " pelataan yhdessä" -sekoilut on nimenomaan pienten lasten äitien söpöstelyjä...



Ap näköjään poistui paikalta, ja lähti harkitsemaan viikon kännykkäkieltoa.

Itse kehottaisin ap:ta keskustelemaan poikansa kanssa. Kysymään, miksi nimittelee tätä tyttöä, miksi lähettää " uhkauksia" jne. Tärkeintä on saada selville, miksi tätä tapahtuu ja ap voisi kysyä pojaltaan, haluaako hän vastaavanlaista kohtelua?



Ennen kuin lopulliseen kännykän takavarikointiin ryhdytään, ap voisi tehdä näin:

kerro että luotat poikaasi ja poikasi on luottamuksen arvoinen ihminen. Kerro että haluat, että poikasi on tulevaisuudessa hyvä ja vahva ihminen, joka puolustaa heikompiaan ja tulee löytämään todellisia ystäviä.

Voit sitten sanoa, että jos poika ei osoittaudu täksi ihanaksi ihmiseksi, kännykkä lähtee - niin kauaksi aikaa, että poikasi tajuaa. Samalla lähtee tietokone tai sen käyttöoikeus, kavereiden luona vierailut ja kavereiden vierailut, vapaa-aika vähenee, ei viikkorahaa, ei televisiota (korkeintaan 1 tunti/päivä). Mitä kauemmin tätä jatkuu, sitä pahemmin käy noiden tavaroiden eli takavarikointi jatkuu (tarkoitan että kerrallaan lähtee yksi asia pois elämästä...). Niitä ei saa takaisin, ennen kuin on oppinut käyttäytymään.



Jos mahdollista, ota poikasi kaveri mukaan ja pojan kaverin vanhemmat. Keskustelkaa yhdessä.



Kun tilanne on rauhoittunut, menkää käymään tämän kuuron tytön ja vanhempien luona. Opeta pojallesi, että pyytää anteeksi. Ja tarkoittaa sitä! Aluksi tyttöä pelottaa vastaavanlainen tilanne, mutta kyllä tilanne siitä rauhoittuu.

Ilmoita poliisille