Onpas kiva todeta tässä joulupyhinä että

Lapset rakastaa isäänsä ja en sitä pois heiltä tahdo. Eikä olisi niinkään sanottua että saisin lapset edes mukaani. Sen verran tasaveroinen ja rakastava isä heillä on...



Parisuhde meillä tökkii. En vain tunne rakkautta tuota miestä kohtaan. Seksi ei sytytä. Hän ei tiedä minusta mitään, minun ajatusmaailmastani, tunteistani, haaveistani. Ei varmaan tiedä mistä kirjallisuudesta pidän, mikä on lempituoksuni, jne. Pieniä asioita mutta kuvaavia siitä kuinka vieraita me todella ollaan toisillemme.



Puhukaa on varmaan jonkun neuvo, ja arvatkaas olenko yrittänyt. Miestä ei kiinnosta sellaiset puhumisjutut, ei kiinnosta jos olen yrittänyt kahden keskistä aikaa. Tai kiinnostaa varmaan, mutta ei ole tahtoa ja halua yrittää niin mitään sen eteen. " Kyllähän tämä näinkin menee" -mies.