Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten "ennen vanhaan" selviydyttiin kaikesta lasten/kodinhoitoon liittyvästä

Vierailija
27.04.2011 |

Etenkin maaseudulla. Paljon lapsia, mummoni puhui aina että lapsi tehtiin ja sitten takaisin navetalle ja peltotöihin, ei ollut aikaa makoilla vauvan kanssa kotona. Ja isommat lapset olivat myös pelto- ja metsähommissa. Kukas vauvat sitten hoiti? Ja entäs miten tommoset 1-3-vuotiaat saatiin pysymään hengissä, kuka heitä ehti vahtia? Mitä vauvoille syötetiin? Nykyään kaikki niin tarkkaa, mistäs silloin tiedettiin milloinka uskaltaa antaa mitäkin ruokaa jne. Näitä jos suhteuttaa, niin ollaankohan nykyään ehkä hiemankin liian pikkutarkkoja;-) Mutta juuri tuo, että miten äidit selviytyivät jatkuvista raskauksista ja synnytyksestä nopeasti takaisin fyysisen työn pariin ja miten pikkulapset hoidettiin. Olisi todella kiva kuulla jos tiedätte. Oma mummo ei ole enää vastailemassa.

Kommentit (40)

Vierailija
1/40 |
27.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

jätettiin pärjäilemään keskenään. Vauvoja käytiin ruokkimassa kun ehdittiin, ei tod. joka inahduksesta juostu paikalle.



Silloin kyllä lapsia kuolikin paljon enemmän kuin nykyisin.



Mun mummo antoi vauvalle perunaa ja mustikoita kun oli sotavuosia. Ei paljo muuta ollutkaan.



Lapset leikki vähemmän, tosi pientenkin oletettiin osallistuvan talon töihin.

Vierailija
2/40 |
27.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Silloin kuin hoiti. Taloudessa asui lisäksi usein vanhojapiikoja tai -poikia. Ylipäänsä lapset olivat enemmän omillaan. Sukulaisen mummo laitettiin alakouluikäisenä vauvan hoitajaksi. Oma äiti on istunut kesät pellon laidalla karjaa vahtimassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/40 |
27.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

No mite tuollaiset n. 1-vuotiaat pärjäsivät? Pakkohan sellaisen perään on katsoa. Ei niitä nyt niin paljon ennenkään kuollut, mutta tuollaisen jos jättää yksin jonnekin maatilalle niin varmasti..

Vierailija
4/40 |
27.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

No mite tuollaiset n. 1-vuotiaat pärjäsivät? Pakkohan sellaisen perään on katsoa. Ei niitä nyt niin paljon ennenkään kuollut, mutta tuollaisen jos jättää yksin jonnekin maatilalle niin varmasti..


Isommat lapset hoiti, eikä ne aina olleet niin paljon isompia.

Vierailija
5/40 |
27.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapsia kuoli.



Olen tehnyt paljon sukututkimusta. Lähes järjestään 50 % perheen lapsista kuoli lapsina.



Toiset pääsi heti pellolle töihin, toiset ei, toiset kuoli synnytyksiin. Mä olisin omien synnytysteni jälkeen hyvin voinut lähteä pellolle hommiin. Vastaavia hommia pihalla teinkin joidenkin jälkeen kun sairaalasta kotiin pääsin (perunannosto esim.).



Munkin isä 3 v käveli metsän poikki peltoaukealle ojankaivuu hommiin ja joku työmies sen sieltä sitten toi jossain vaiheessa takaisin, kun oli riittävästi ojaa kaivanut... 4 v lähetettiin kauppaan (1,5 km). Hyppivät aitan ylisiltä heinäkasoihin ja loukkasi selkänsä. Kirveellä löi jalkateränsä halki. Kerran melkein hukkui. 5 v souti järvenselällä eikä meinannut päästä takaisin, kun oli kova vastatuuli. En muista vetikö veneen rantaan ja käveli sieltä jostain takaisin kotiin... Kumma kyllä sisarusparvesta (7 lasta) vain yksi kuoli, 18 vuotiaana, koska oli kehitysvammainen. Joillain oli hyvää tuuria, joillain ei.



En menisi sitä aikaa mitenkään ihannoimaan.

Vierailija
6/40 |
27.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mun isovanhemmilla molemmilla on sisarus kuollut, yksi kuollut vauvana keltaisuuteen. Toinen taaperona kait nääntynyt.



Ennen vanhaan vauvoille syötettiin tarvittaessa kauralimaa, eli vetistä kauravelliä tai lehmänmaitoa ja toivottiin et ei kuolis vaan selviäis sillä. Siis jos imetys ei toiminut. Äidit meni peltotöihin, mut perheen vanhimmat sit katsoivat lasten perään, eli mummot auttamassa, kun asuivat samassa. Nykyään äidin on selvittävä yksin ilman apua kaikesta. Ja kyllä synnytyksen komplikaatioihin ja jälkivaivoihinkin kuoli äitejä. Orpoja oli enemmän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/40 |
27.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vanhemmat lähti päiväks duuniin. Annettiin kynä ja paperia ja sanottiin että piirtele siinä. Piti itse lämmittää ruoka kaasuhellalla. Että sillee.

Vierailija
8/40 |
27.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

pellon laidalle on kyhätty joku aitaus/häkki, jossa lapset ovat touhuilleet :)



Vaarojakin on ennen ollut paljon vähemmän. Ei oo ollu pelkoa että lapset juoksee esim. auton alle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/40 |
27.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten joku sisarus kuoli saippuaa juotuaan, miten joku hukkui jne. Kyllä ennen lapsia kuoli enemmän sairauksien lisäksi ihan tapaturmaisestikin.



Ja elämä oli silloin pelkkää työtä. Käsitettä "omaa aikaa" ei ollut.

Vierailija
10/40 |
27.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

että myös aikuisia kuoli silloin paljon enemmän! Ei pelkästään lapsia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/40 |
27.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ottakaapa huomioon että myös aikuisia kuoli silloin paljon enemmän! Ei pelkästään lapsia.

Tässä ketjussa oli nyt kuitenkin kyse kotitöistä ja lasten vahtimisesta.

Vierailija
12/40 |
27.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ei toteutunut joka paikkakunnalla. Jossakin päin Suomea oli tapana, että äiti pidettiin täysin rauhassa ja passattavana vauvan kanssa 1kk synnytyksestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/40 |
27.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

vielä muutama vuosikymmen sitten (sotien jälkeen), normeja ei ollut niin paljon, suosituksia ei vaihdettu puolen vuoden välein. Tiedonvälitys ei ollut kovinkaan tehokasta, että vaikka joku uusi suositus tulikin, niin tieto siitä ei levinnyt kovin nopeasti. Kun ei ollut niin tiivistä viranomaisverkkoa, oli pakko luottaa itseensä ja omaan järkeensä.

Kokemusperäinen tieto kulki sukupolvelta toiselle (kaupungeissakin) ja uusavuttomuutta oli vähemmän. Kädentaidot olivat hallinnassa.

Lapsia oli pihapiireissä paljon, leikkivät keskenään, oppivat sosiaaliset taidot toisiltaan, riitelivät omat riitansa.

Eikä jokaista mielipahaa diagnosoitu sairaudeksi!

Maatiloilla ei ollut vaihtoehtoja, emäntää tarvittiin emännän töihin, joten vauvoja hoitivat ehkä vanhemmat sukulaiset ja lapset kulkivat myös itsestäänselvästi mukana aikuisten töissä. Tutulleni, jonka isä oli kirvesmies, isä antoi oman puukon kun poika oli 8 v. Poika alkoi opetella puutöitä. Nyt siitä tehtäisiin ls-ilmoitus :D

Kehitys on tuonut meille paljon hyvää, mutta paljon olemme menettäneetkin.

Vierailija
14/40 |
27.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta kun niistä tapaturmiin joutuneista lapsista nykypäivänä moni pelastuisi kun saisi oikean hoidon! Ja myös niistä aikuisista.

Ottakaapa huomioon että myös aikuisia kuoli silloin paljon enemmän! Ei pelkästään lapsia.

Tässä ketjussa oli nyt kuitenkin kyse kotitöistä ja lasten vahtimisesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/40 |
27.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Huonemiehen poika. Hyvä kirja ja kertoo selkeästi millaista elämä oli ennenvanhaan lapsilla.

Vierailija
16/40 |
27.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oli kyse lasten vahtimisesta mutta kun niistä tapaturmiin joutuneista lapsista nykypäivänä moni pelastuisi kun saisi oikean hoidon! Ja myös niistä aikuisista.

Ottakaapa huomioon että myös aikuisia kuoli silloin paljon enemmän! Ei pelkästään lapsia.

Tässä ketjussa oli nyt kuitenkin kyse kotitöistä ja lasten vahtimisesta.

sattui enemmän, kun lapsia ei vahdittu niin paljon. Kyllä ero on ihan huomattava vaikka mun lapsuuteen (olen syntynyt 1980) ja nykyaikaan nähden, saati sitten vanhempieni lapsuuteen. Nykyään monet on sitä mieltä, että 5-vuotias (tai edes 6-vuotias!) ei voi leikkiä yksin oman talon pihassa, äitini lapsuudessa 5-vuotias katsoi nuorempien sisarustensa perään.

Vierailija
17/40 |
27.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kokemusperäinen tieto kulki sukupolvelta toiselle (kaupungeissakin) ja uusavuttomuutta oli vähemmän.

Yhden tuttavan äiti esim. oli saanut jostain sellaista perimätietoa että lapset kuului kesän aluksi polttaa kunnolla auringossa niin että nahka kesii. Ja itkeminen vahvistaa vauvan keuhkoja.

Vierailija
18/40 |
27.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kokemusperäinen tieto kulki sukupolvelta toiselle (kaupungeissakin) ja uusavuttomuutta oli vähemmän.

Yhden tuttavan äiti esim. oli saanut jostain sellaista perimätietoa että lapset kuului kesän aluksi polttaa kunnolla auringossa niin että nahka kesii. Ja itkeminen vahvistaa vauvan keuhkoja.

perimätieto aina ollut mitenkään erityisen fiksua nykyajan näkökulmasta katsottuna.

Vierailija
19/40 |
27.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja sanoi että ei heitä äiti ja isä vahtineet.



Äiti muisteli, että heti pienestä pitäen lapset laitettiin kesäisin vaan pihalle leikkimään, eikä mitään vaippojakaan pidetty, sinne sitten pihalle vaippaiässä olevat pissivät ja kakkivat eikä kukaan heidän takapuoliaan pessyt kuin ehkä illalla sitten vasta, ennen nukkumaanmenoa.



Isommat sisarukset katsoivat vähän perään, jos katsoivat, vanhemmat olivat navetalla/pellolla.



ei ollut mummoa tai piikoja heillä apuna.

Vierailija
20/40 |
27.04.2011 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minun jo edesmenneellä mummillani (syntynyt 1917) esim. oli 8 sisarusta, vanhemmat sisarukset katsoivat nuorempien perään ja tekivät samalla kotitöitä. Perheessä oli 7 tyttöä ja yksi poika.



Samoin heillä, kuten monessa muussakin perheessä tuolloin asui "Vanha Mummo" eli tässä tapauksessa talon nuoren isännän leski-äiti joka ei enää osallistunut talon raskaisiin töihin vaan katsoi pienten perään.



Ja kyllähän hurjia juttuja sattui, mummikin on kertonut tosi monista läheltä piti -tilanteista juuri kevättulvien aikaan läheisellä joella ja smoin jostain uimareissuista kun lapset oman onnensa nojassa hyppivät veneestä uimaan ja jalat juuttuivat pohjan mutaan eikä meinannut päästä ylös. Tapaturmaisesti ei tuosta sisarusparvesta kuollut kukaan, yksi kuoli pienenä johonkin sairauteen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kaksi yksi