kaveri suuttui, sai vauvan n. 1kk sitten sektiolla ja valitteli kun kävin kylässä kipujaan.

Ei se ole aina niin itsestään selvyys,että pääseen synnyttämään sektoin jälkeen.Jospas vaikka lantoi on niin ahdas,että sieltä ei tule vauva ulos,vaikka miten päin kokeilisi.



Olisiko ollut parempi pitää vaikka turpansa kiinni.

Ehkä hänelle sitten oli jotenkin arka paikka kun joutui sektioon.



Ei tossa nyt pitäs mitään kovin loukkaavaa olla, mutta vaikea sanoa.

edelleen, en sektioista mitään tiedä, enkä siihen liittyvistä tunteista.



anteeksi jos olen tyhmä.



ap

Täälläkin käydään ajoittain hurjia sotia siitä, ovatko sektioäidit synnyttäneet vai eivät. Kaverisi varmaankin hormonipäissään luuli, että pidät häntä sekundamammana, joka ei tiedä synnyttämisestä mitään... Kaunis ajatuksesi taisi siis mennä mönkään :(



Älä kanna kaunaa, vastasynnyttäneet ovat edesvastuuttomassa tilassa. Soita kaverillesi ja sano, että kesti kauan keksiä, mitä sanoit hölmösti, mutta ettet tosiaankaan tarkoittanut loukata vaan lohduttaa!



Niin ja siltä varalta, että ET pidä sektiota synnytyksenä: älä hitossa mene sanomaan sitä sektion läpikäyneelle ihan lähivuosina ;)

ja hyvää joulua sinnekkin, kiitos rakentavasta kommentista. joulumieli nousee ihan korkeuksiin!



ap

Tai tietysti vähän typerää sanoa noin jos ystävälläsi on sellainen syy ettei hän ikinä pysty synnyttämään alakautta, mutta kai teillä nyt oli puhetta sektion syystäkin?

Sanomalla, että ensi kerralla _pääsee synnyttämään_ väheksyit sektiosynnytystä. Pääasiahan on terve lapsi, mutta jotkut kai kokevat leikkauksen jotenkin epäonnistumisena.



Minä itse jouduin hätäsektioon. Siinä ei kyselty, mitä itse haluaa. Lapsi syntyi terveenä, mikä oli ihanaa. Minä jouduin makaamaan sairaalassa päälle viikon. Ja ainakin kaksi viikkoa kotona pelkkä sängystä nouseminen ja pieni kävely olivat oikeasti tuskallisia.



Lääkäri on saattanut sanoa ystävällesi mahdollisesti, että tulevat lapset ehkä joudutaan myös leikkaamaan. Ja ehkä, kuten minulle, että korkeintaan enää yksi lapsi tämän päälle. Siinä ei sitten paljon hetkauta kaverien " Kyllä sä ens kerralla varmaan onnistut" . Ja kokemus on tietenkin vielä sen verran tuoreessa muistissa, ettei ehkä ekana viitsi ajatella pikkukakkosia. Kunhan nyt jaksaisi sen ykkösen kanssa.



Minä en stressannut väärästä synnytystavasta. Se nyt olisi ollut melko turhaa. Koin onnistuneeni sentään imetyksessä:)

ja joo, olen kyllä huomannut täällä joskus vilahtelevan noita sektio/synnytysjuttuja, mutta en ole niihin kiinnittänyt mitään huomiota..ehkä siksi, ettei ole ajankohtaista.



olemme kyllä hyviä kavereita, kyllä hän taatusti leppyy..ottaa vaan päähän kun en tiennyt että sektioon voi liittyä jotain huonommuuden tunnetta.



ap

Jos miettii, ettei pystyisi synnyttämään alakautta, tuskin olisi puhunut, ettei koskaan halua sektioon enää. Ehkä olisi sanonut, ettei halua enää lapsia. Mutta en mäkään mitään sektioista tiedä, että jos niihin sitten liittyy jotain kummallista mitä ei sektion kokeneet eivät voi tajuta.

Ja sitäpaitsi ystävien kai pitäisi pystyä sanomaan toiselle, jos joku asia loukkasi heitä. Ehkä ap voisit soittaa ystävällesi ja kysyä mistä hän pahoitti mielensä.

kaveri suuttui, sai vauvan n. 1kk sitten sektiolla ja valitteli kun kävin kylässä kipujaan.

sanoi ettei enää ikinä halua sektioon, sattui kuulemma niin paljon seuraavina päivinä. no, lohduttelin tietenkin siinä, että tuskin joutuu uudestaan sektioon, että taatusti pääsee seuraavalla kerralla synnyttämään.



Virhe 1: tuskin joutuu sektioon: pidit siis sektiota huonompana vaihtoehtona kuin alatiesynnytystä ja täten kaveriasi epäonnistuneena synnyttäjänä=äitinä=ihmisenä.



Virhe 2: Millä perusteella uskot että pääsee synnyttämään? Oletko lääkäri?



Virhe 3: Vrt. virhe 1/sektioon mielestäsi joudutaan, synnyttämään päästään. Pidät kaveriasi siis epäonnistuneena jne.



heti kun olin tuon sanonut ilmapiiri muuttui jäätäväksi, ja yhtäkkiä kaverilleni tulikin kauhea kiire lähteä kauppaan.

no lähdin tietenkin nopeesti pois tieltä, ihmetellen vaan mitä ihmettä tapahtui..

ihan mukava keskustelu oli siihen asti.



enkö olisi saanut lohduttaa? en itse sektiota ole kokenut, joten en oikeen voi tietää mitä olisi pitänyt sanoa..`?



Virhe 4: Lohduttaa saa, mutta ei lyödä lyötyä. Jos et tiedä mitä sanoa, sano jotain epämääräisempää eikä jotain noin selkeän hullua.

hän pelkäsi sitä paljon, ja jo sillon olin olkapäänä.



ilmeisesti tein paljon virheitä...



eli sektioitu saa itse sanoa joutuneensa sektioon, mutta muiden pitää sanoa, että " pääsee sektioon" ?



ap

Ei kyllä kävisi mielessäkään, että mun sektion kokeneet kaverini suhtautuisivat asiaan noin. Päinvastoin ovat itse sanoneet, että oli kiva päästä kokemaan se alatiesynnytyskin. Sektiohan yleensä tehdään SYYSTÄ, eikä sillä ole mitään äitiä huonontavaa ominaisuutta... Kyllä on todellisuudesta vieraantuneita ihmisiä.

Mut ymmärrän et kai se on herkäs tilas viel kaikesta..

taitaa vain olla sellainen aihe, jonka ympärillä on parasta liikkua huopatossuilla... Eli parempi kun ei kommentoi sektioasiaa ollenkaan, on muuten vaan myötätuntoinen.



Kutonen

Kivulias, vasta syntyneen äiti ei ehkä halua kuulla ettei hän ole synnyttänyt jos hän ei nyt satu olemaan synnyttänyt ALAKAUTTA!!

JOS todella keskustelu on edennyt ap:n kuvaamalla tavalla, niin miten se kaveri kehtaa tuosta lohduttelusta hermostua. Itsehän hän ensin on kertonut sektion kaameudesta ja julistanut, ettei koskaan enää sellaiseen halua ---> täysin luonnollista toisen lohduttaa, ettei hän varmaankaan sellaiseen joudu toiste.



Tietenkin ymmärrän, että sektio on monelle arka asia, mutta ota huomioon tosiaan sen kaverin OMA tulkinta ja inho sektiota kohtaan.

Minulla on ensimmäinen lapsi leikattu hätäsektiolla ja muut kolme olen synnyttänyt normaalisti. Kyllä uskon, että kaverillesi on tuo sektio niin arka paikka, että suuttuu jos siitä sanoo tuohon tapaan. Itsekin koin, että en ole oikea äiti, kun en ole synnyttänyt... Onneksi asia on korjaantunut muiden lasten myötä :) Sektion jälkeen voi muuten olla todella kipeä monta viikkoa. Ei alatiesynnytystä voi ollenkaan kivuliaisuudessa verrata sektion kipuun. Itse pystyin kävelemään kunnolla vasta kun sektiosta oli kaksi-kolme viikkoa.

ei ole ikinä ennen tätä tullut tilaisuutta asiaa miettiä sen enempää.



itse siis synnytin ihan normaalisti alakautta, samoin kun kaikki kaverini ja sukuni naiset ovat.

sektio on ollut niin kaukainen ajatus, etten ole sille paljoa ajatusta uhrannut.



korostan nyt vielä: en mitenkään halunnut vähätellä sektiota! miksi ihmeessä vähättelisin, eikös perätilavauvat kuulukkin leikata, alatiesynnytys voi olla todella vaarallinen! pääasia että terve vauva syntyy, tavalla ei ole mitään merkitystä minulle! mutta ilmeisesti se voi olla arka aihe sektioiduille, tätä en vaan tiennyt!



luulen kyllä, että kaverini reaktio johtuu suurimmaksi osaksi hormoneista, olemme hyviä ystäviä, ja hän tietää, etten tahallani loukkaisi häntä.



ap

turvallisesti alateitsekin, riippuen lantion mitoista ja lapsen koosta. Usein sectioon joutuvat perätila äidit ottavat perätilan ehdottomaksi section syyksi vaikka ilman perätilaa tehtäisiin ns. mukavuus sectio. Eli alatiesynnytys ei tulisi muutenkaan kyseeseen.

On tainnut kyseinen mamma lukea liian kirjaimellisesti tätä AV-palstaa.