Synnytys ei pelottanut ennen todella hyvin onnistunutta sektiota?!
Mulla on kyllä tosi omituinen ongelma. Esikoista odottaessa suhtauduin melko avoimin mielin synnytykseen. Perätilan takia jouduttiinkin sektioon, jossa kaikki meni " kuin elokuvissa" . Ekana päivänä olin väsynyt mutta toisena jalkeilla, imetys alkoi hyvin ja haava parani hyvin enkä ollut kovin kipeäkään.
Nyt toista odottaessa olen alkanut pohtia että kumpa tämäkin olisi perätilassa.. Oli niin helppo tuo sektio että toivon toista samanlaista synnytystä enkä mitenkään kaipaa alatiesynnytystä. Toivon jopa etten joutuisi synnyttämään alatietä vaan alapäässä paikat pysyisi kuten synnyttämättömällä. Tiedän toki ettei kaikki sektiot mene kuten minulla mutta ei kaikki alatiesynnytyksetkään ilman ongelmia mene. Onko nämä ihan hassuja ajatuksia ja miten näistä pääsisi eroon? Niin että pystyisi olemaan pohtimatta asiaa ja ottamaan asiat niinkuin ne tulee?
Kommentit (10)
Minulle tehtiin sektio vauvan suuren koon vuoksi. Kaikki meni mallikkaasti: seuraavana päivänä ylös, kipulääkkeillä pärjäsin hyvin (nauraa en kärsinyt) ja maito nousi hyvin. nyt vaikka alku metreillä ollaan niin mietin kuinka tulee käymään. Nyt ainakin pääsen koko arvioon. Esikoisen kohdalla ei terkkari lähettänyt kun kuulema bumerangina sairaala laittaa lähetteet takaisin. Yritin puhua ja selittää kuinka minä ja sisareni olemme kaikki olleet ISOJA ja se taitaa kulkea suvussa. Niin ei auttanut. Terkkari vaan tuumasi että kun äiti on lihava ja isä pitkä niin tottakai vauva on kookas. Niinpä... Lääkäri meenasi repiä hiuksensa kun yliaikaiskontrollissa kävin ja terkkarin terveiset hänelle kerroin.
Nyt mietityttää tulevan vauva koko ja mahdollinen alatiesynnytys... jos sittenkin sektio.
Ensimmäisen synnytin alateitse, josta ei sinänsä mitään traumoja jäänyt. Vastasyntyneeni tosin syntyi sairaana - sai lapsivedestä B-streptokokki-viruksen. Olen nyt uudelleen raskaana ja päättänyt, että toinen syntyy sektiolla, sillä en halua ottaa riskiä, että toinenkin lapseni sairastuisi. Toisaalta olen myös ajatellut, että sektiolla säästyisin kaikista repeämistä yms., jotka pitkään vaivasivat. Olen jutellut neuvolassa avioimesti ajatuksistani ja minua on ymmärretty erittäin hyvin. Ainoa keino saada suunniteltu sektio on kai mennä pelkopolin kautta ja sinne olekin nyt menossa. Vähän hölmö juttu, kun en sinänsä synnytystä pelkää. Haluan vain sen sektion, jonka aion myös saada.
Kovin saman tyyppisiä ajatuksia tuntuu monella olevan, se ainakin helpottaa. Toivotaan vaan että kaikki sektiota toivovat sinne lopulta pääsevät.
Punahukka; olen saanut käsityksen että sektion jälkeen synnytystä ei käynnistetä juuri sen vuoksi että supistukset on rajummat ja sektiohaavan repeämisriski on kuitenkin olemassa. Ellei käynnisty, mennään sektioon. Nähtävästi olin väärässä jos ystävälläsi on kuitenkin käynnistetty. Taitaa olla sairaalakohtaista, ainakin SatKS on niin alatiesynnytys-suuntautunut että täälläkin voisi hyvin olla niinkin. Pitääkin varautua mahdolliseen taisteluun sektion puolesta ellei synnytys ajallaan käynnisty. En siis aio suostua käynnistykseen.
minulla on kyllä pelkästään positiivista sanomista SatKS:n toiminnasta sektion suhteen. Suosittelivat alatiesynnytystä ja kun sanoin haluavani sektion kysyi tiedänkö riskit ja kun sanoin tietäväni sanoi lääkäri hoitajalle että ilmoita leikkuriin että tulossa ollaan. Asia oli siis sillä selvä. Etukäteen kontrolleissa ei kyllä suostuttu suunniteltuun sektioon.
esikoinen syntyi hätäsektiolla ja nyt tämän tulevankin haluan syntyvän sektiolla (tosin mieluummin suunnitellulla). Esikoisen sydänäänet laskivat niin nopeasti ja rajusti eikä kohdunsuu ollut tarpeeksi auki imukupille, niin siksi päädyttiin sektioon. Syytä sydänäänten laskulle ei löytynyt. Nyt kun kävin eka neuvolalääkärissä, niin lääkäri kirjoitti heti ilman mitään käännytyspuheita ajan äiti-/pelkopolille lääkärin ja kätilön juttusille. Se aika on tammikuun lopulla. Mielenkiinnolla jään odottamaan mimmonen taistelu on edessä.
Olipas sekavaa tekstiä, mutta siitä huolimatta Hyvää Joulua kaikille!
Quest ja Minni 14+6
Minä synnytin ihan tavallisesti ja kaikki meni todella hyvin. Synnytys kesti 7.3h ja minulla oli kivunlievityksenä epiduraali, jonka ansiosta sain nauttia kivuttomasta synnytyksestä. Ensimmäistä synnytystä en jännittänyt missään vaiheessa mutta nyt tulossa toinen ja minua pelottaa aivan kamalasti ettei kaikki mene yhtä hyvin. Pelkään sitä kipua aivan kamalasti.
Itselläni on takana kaikinpuolin onnistunut ja hyvä kokemus, vaikka esikoisen synnytys päätyikin lopulta kiireelliseen sektioon. Ainoa ikävä hetki koko tapahtumassa oli, kun kohtu ei meinannut supistua takaisin ison vauvan, käynnistyksen ja sektion yhteisvaikutuksesta - lähinnä jälkikäteen jäin pohtimaan, mitä
olisi voinut
tapahtua...
Ajattelin kuitenkin nyt aluksi, että olisi parempi vaihtoehto synnyttää alateitse, jos tämä pienokainen olisi suinkin vähän pienempi. En itse kaipaa " alatiekokemusta" , supistukset ja lapsiveden meno riittivät viime kerralla ;) Mutta kuvittelen toipumisen olevan kivuttomampaa ja nopeampaa ns. normaalisynnytyksestä kuin sektiosta. Lääkärin kanssa juteltuani ja muiden kauhukokemuksia punnittuani olen kuitenkin nyt toista mieltä: suunniteltu sektio olisi turvallisin ja helpoinkin vaihtoehto tällä kertaa. Vaan sitäpä ei saakaan automaattisesti, ei vaikka tälläkin kertaa pienokaisemme on varmuudella ISO. Lääkäreiden mielipiteet menevät ihan ristiin, toinen sanoo toista ja toinen toista. Yritän silti asennoitua tämänkin pienokaisen syntymähetkeen optimistisesti ja uskoa, että niin tai näin, niin kaikki kääntyy parhain päin :)
Käynnistystä en menisi suosittelemaan sektion jo kokeneelle, vaikka toipuminen edellisellä kerralla olisikin ollut nopeaa ja arpi siisti. Ainoa lääkäreitä yhdistävä mielipide ainakin Kättärillä on ollut nimittäin se, että käynnistys on turha riski sektioarven takia.
tyttö tuli perätilan vuoksi sektiolla ja samaa toivon tästä toisesta,ja olen päättänyt että se tulee sektiolla... saan varmaan mega raivarit jos lääkärit alkaa vänkää vastaan! :D
Siis häh... esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla (ahdas lantio, vauvalla iso painoarvio) ja toisen kohdalla sit katsottiin että lantion mitat ei olekaan ahtaat, joten alakautta synnyttämään. Meni 2 viikkoa yli ja käynnistettiin. Kaikki meni ihan ok. Mutta en siis sillon enkä myöhemminkään ole kuullut että ei suositeltaisi alatiesynnytystä sektion jälkeen. Vai olisiko niin, että useampien sektioiden jälkeen ei sitä suositella?
meillä myös esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla perätilan takia ja kaikki meni tosi hyvin. Pari kolme päivää olin aika kipeä, mutta pelkästään hyvät muistot jäi sektiosta. Nyt on toinen tulossa (rv 6) ja olen jo pitkään ennen raskaaksi tuloa pohtinut joskus edessä olevaa synnytystä. Melkeinpä mieluummin ottaisin nytkin sen sektion kuin alatiesynnytyksen, mutta ehkäpä tämä pelko johtuu vaan siitä, että ei tiedä mitä se normaali alatiesynnytys on. Sektion tapahtumat ja kivut nyt jo tietää, ja ne ei siksi niin pelota. Tuntemattoman pelkoa siis, ainakin omalla kohdallani.
Täytyy tosin sanoa, että pelkooni vaikuttaa myös se, että lähipiirissä sattui pian oman synnytykseni jälkeen ikävä tapahtuma, kun ystäväni kohtu repesi synnytyksen käynnistämisen jälkeen aiemman sektioarven kohdalta, ja siinä rytäkässä oli mennä sekä äiti että vauva. Onneksi molemmat selvisit säikähdyksellä hätäsektion ansiosta. Pelkään siis enemmän sitä, että kohtuni ei kestä supistuksia (se mahdollisuushan on sektion jälkeen olemassa, vaikkakin kai suht pieni), kuin että en muuten suoriutuisi alatiesynnytyksestä. Olenkin ajatellut että parasta olisi jos saisin lupauksen että jos synnytys ei käynnisty luonnollisesti vaan jouduttaisiin käynnistämään, niin sitten sen sijaan leikattaisiin. Se rauhoittaisi minun mieltäni kovasti. No, onneksi tässä on vielä aikaa elokuuhun.
Punahukka