Kauanko olette olleet poissa töistä perheenjäsenen kuoleman jälkeen?

Siksi sitä saikkua ei helposti välttämättä saa. Suru ei ole sairaus. Ja siihen suruun auttaa juuri se, että on muuta ajateltavaa. Kotona ollessa ajatukset alkavat helposti kiertämään kehää ja se suru vain kasvaa ja lamauttaa enemmän ja enemmän.

Ei kysymys ole välttämättä siitä etteikö työ vaatisi ajattelua - esim. kun oma äitini kuoli, tarvitsin nimenomaan mahdollisimman paljon muuta ajateltavaa etten olisi mennyt ihan sekaisin. Töistä olin poissa kaksi päivää + viikonlopun, ja palasin maanantaina.

olen yrittäjä, et se oli mulle ihan maksimi, mutta jos olisin toisen palveluksessa olisin ehdottomasti vähintään 3 kk:tta ollut pois. Kyllä se on niin rankkaa käsitellä.

En nukkunut kuin 3h pätkiä, oksentelin ja laihduin 7 kg...

ja koko tuon ajan sairaslomalla, lääkäri olis kirjoittanu pidempääkin.

Mieheni ja lapseni kuoli onnettomuudessa.

ja koko tuon ajan sairaslomalla, lääkäri olis kirjoittanu pidempääkin.

Mieheni ja lapseni kuoli onnettomuudessa.

..ystäväni lapsi kuoli ja hän oli kaksi viikko töistä poissa, usein mietin kuinka hän jaksaa, puhuimmekin eikä hän jaksanutkaan, ei ollut oikein mennä vielä töihin mutta nyt ymmärrän näitä lukiessa, ettei aina edes anneta vaihtoehtoja..

Ystäväni surua seuratessa läheltä, olen huomannut että todella tarvitaan aikaa, kaksi vuotta tulee vasta syksyllä ja nyt viime kerralla nähdessämme emme puhuneet tästä lapsen kuolemasta mitään, ensimmäistä kertaa...ensi kerralla varmasti taas puhummekin niistä tunteista jne. mutta nyt oli hetki jolloin meni ihan hyvin.