Lisääntyikö yleinen onnellisuutesi lasten syntymisen myötä?

lasten syntymisen jälkeen vielä enemmän.Muutenkin lapsen syntyminen kasvatti kun tuli vastuu toisesta ihmisestä.

Kyllä, todella paljon.

Joskus elämä on ihanampaa kuin ennen lasten syntymää, mutta joskus kyllä paljon surkeempaa. Riippuu mistä roikkuu...;)

mutta aloin tuntea oman olemassaoloni tarkoituksellisemmaksi.



Tietysti lapset onneakin tuovat, mutta toisaalta myös lisää maailmantuskaa. On alkanut entistäkin enemmän välittää siitä, millaisessa maailmassa haluaisi lapsensa elävän.

kyllä, myös yleinen onnellisuus. Kuinka usein lapseton ihminen tuntee itsensä niin onnelliseksi, että se sattuu? :)

Nyt elämällä on tarkoitus

aivan huippua huomata kun taapero oppii tai keksii jotain uutta, ja muutenkin, olisi elo aika tylsää ilman lasta.

Vastaus on ei. Tein ensimmäisen lapsen aivan liian nuorena, 19-vuotiaana. Onnellisuuden olen löytänyt vasta nyt, yli kolmekymppisenä. Ja sanoisin että muista asioista kuin lapsista. Mm. siitä että osaa nauttia siitä mitä on, eikä aina havitella sellaista mitä on mahdoton saada.

ja kasvaa vuosi vuodelta. Kaikki muut asiat jäävät onnellisuuden tuottajina kauas lasten taakse.

Lapsi on elämäni onni, joka päivä ilahduttaa. Rakastan elämääni juuri lapseni takia. Toisaalta en ole menettänyt lapsen takia mitään, koska en ennenkään halunnut esim. käydä baareissa tms., joten ei tarvitse järjestellä asioita, että voisin elää kuin ennen lasta. Olen myös tyytyväinen siihen, ettei tarvitse käydä töissä juuri nyt.

lasten saamisen jälkeen paljon onnellisempi. Tosin myös väsyneempi ja stressaantuneempikin.

mutta silti olen tyytymättömämpi kuin koskaan. Eli lasten myötä koen, että olen onnistuneempi ihminen kuin ilman heitä, mutta sitten taas toisaalta haluaisin olla rauhassa ja omaa aikaa.



Tätä ei vain voinut tietää, ennen kuin on kokenut sen.

Sitä kuvitteli voivansa ymmärtää sen rakkauden määrän etukäteen! Mutta ei sitä vain voi.

Ja jo vauvan kanssa oli pakko olla läsnä hetkessä.

Mitään en kadu. Lapset on ihanat, tärkeät, paras,



parisuhde meni, työtkin meni vähäksi aikaa, elämä ihan sekaisin.



Nyt taas raiteilla, mutta voi jeesssus jos olisin tämän tiennyt niin olisinkohan lähtenyt tähän reissuun. En tiedä.

kohdalla tietenkään ei.

tuon kauan kaipaamani iltatähden vuoksi. Miten ihmislapsi voikin olla niin ihana!

Varsinkin, kun lapset olivat isompia ja erosin miehestäni.

Kyllä elämästäni tuli merkityksellisempää, mutta ei helpompaa. Syvä onnellisuus lisääntyi, mutta se ei tarkoita, että elämäni olisi koko ajan ollut ns. kivaonnellista.

tiedän mitä kaiken nielevä, pyyteetön rakkaus, suurimmista suurin onni on. Lapsemme on parhainta maailmassa, ei ole asiaa mitä en hänen puolestaan tekisi. Ja lisättäköön vielä etten itse koskaan oikeastaan ole kaivannut lasta, mutta mieheni mieliksi siihen suostuin. ONNEKSI!! :)