Kun 2-vuotias aloitti peukalon ja tutin imemisen!
Niin, mitäpäs tuumaatte tästä...Meillä on kaksoset joista toinen aloitti peukalon imemisen parin kuukauden ikäisenä. Konsteja on kokeiltu monenlaista saada tuo peukalo pois suusta, mutta kun ei kättä voi kiinni yöksi sitoa niin peukaloa luputetaan. Tosin on kyllä nyt hieman vähentynyt, onneksi. Mutta ei siinä vielä kaikkia, nyt tämä toinen kaksonen joka ei ole alle 2-vuotiaaksi saakka koskaan syönyt tuttia tai peukaloa, aloitti myös peukalon imemisen. Ja peukku oli suussa JATKUVASTI! Niinpä minä päätin ottaa tutin kokeiltavaksi ja niinhän se kelpasi. Ajattelin että siitä voisi olla helpompi vieroittaa kuin peukusta. Mutta mutta...tilanne on kuitenkin niin, että jos lapsi ei saa tuttia niin peukalo menee suuhun, varsinkin yöaikaan.
Eli, onko kukaan keksinyt, miten vieroitetaan peukalosta??? Siis kaksi yli 2-vuotiasta...ja te, joilla on näitä peukalolapsia ollut, niin minkä ikäiseksi asti he ovat peukaloa imeneet, ja onko tullut pahoja hampaitten virheasentoja tms. merkittävää haittaa?
Kommentit (5)
Syö vielä tuttiakin, mutta myös peukkua ja vaatteidensa kauluksia jos ei saa tuttia.
Eli pojalta vieroitettiin tutti kesäloman aikana, oli silloi 2v2kk. Alkuvaikeuksien jälkeen homma tasaantui, paitsi nyt syksymmällä on tullut jonkinlaista tutinkaipuuta takaisin, ilmeisesti kun hoidossa on pienempiä lapsia joilla on tutti. Ja erityisen hankala oli se ilta tuossa n. kuukausi sitten kun hoidossa oli yhdeltä lapselta tutti hukkunut, meidän poika ilmeisesti tästä muisti oman tuttitraumansa kun itki illalla nukkumaanmennessä kun x:ltä tutti hukkui ja kun hoitaja antaa x:lle tutin, minäkin haluaisin.
No nyt on poika sitten nokkelana lapsena keksinyt itselleen tutin. Meillä on vauvalelut olleet jo poiskorjattuina laatikossa ja sieltä poika erään kerran sisältöä tutkiessaan löysi vauvojen purulelun. Eikös tämä sitten keksinyt, että tämä on nyt hänen tuttinsa ja voi sitä onnea, sellaista helpotuksen sekaista onnellista naurua ja silmien loistetta, " minun tutti" , " minun oma tutti" . Ja nyt on pari viikkoa menty iltaisin nukkumaan purulelua pureskellen, hieman on koomisen näköistä...
Samaa on tässä mietitty kun hammaslääkäri jo 10kk neuvolassa varoitti hampaiden virheasennoista. Pitäisi alkaa vieroittaa mutta oma luontainen laiskuus... Nukkuminen vähän pelottaa että meneeköhän siinä kauankin sitten sitä valvomista ja huutoa kun ei saa peukkua syödä. Ajateltiin laittaa reilun kokoinen pyjama ja hihan suut solmuun. Mahtaakohan toimia?
Ylipäänsä minäkin olisin kiitollinen jos joku kertoisi kokemuksista miten vieroitus on onnistunut?
Meillä myös tuo tutin syönti siis sen kuin kiihtyy, mitä enempi ikää tulee. Meillä sikäli hyvä, että pienempi 2.5kk ei syö ollenkaan tuttia ja ei aiota antaa, vaikka nyrkit on alkaneetkin mennä suuhun nyt pikkuhiljaa, vielkään ei tuttia huoli.
Meilläkin pitäisi vaan ottaa itseään niskasta kiinni jos jaksaisi vauvalta, ja vieroittaa täysin. Unituttina se nyt onkin ja lohdutustuttina enää, ja peukku kelpaa siis jos ei tuttia ole ulottuvilla, ikävä kyllä. Ja vanhat purulelut meilläkin löytyi viikko sitten kun kaivoin vauvaleluja laatikosta pienemmälle. Ennen ne ei kelvanneet, nyt 2-vuotiaana ne oli kuin aarre olisi löytynyt, ja nyt n 4 tuttia ja purulelut kulkee aina mukana aarteena. Me kyllä aina hukataan yksi tutti kerrallaan noita vähemmäksi, mutta jostain aarrekätköstä niitä aina löytyy lisää... Ehkä se purulelun kanssa vieroitus olisi hyvä konsti meilläkin, kun tyttö sanoo aina, että tutti on pahaa, ja niitä pitää alituiseen pestä, purulelu on selvästi parempaa hänestäkin. Ehkä se on vaan joku tapa syödä jotain peukkua ja hihaa, tai ehkä on tulossa hampaita, jotain poskihampaita siis ja se kutittaa ja sen takia pitää kaivaa peukulla ja imeskellä kaikkea mitä käsiinsä saa??
Enkä usko että siitä peukun syömisestä tulee virhepurentoja, sormet vaan menee verille ja kuivaa. Tutista sitten voi tullakin jos se koko aika suussa on, samoin puheesta ei saa selvää ja se voi estyä se puheenkehitys... Itse söin 4-vuotiaaksi, mutta vain " unituttia" n. 2-vuotiaasta. Hammaslääkärini sanoi, että kitalaki on muodostunut sen mukaiseksi, mutta virhepurentaa tai kieroja hampaita minulla ei ole, luulen että hyvät geenitkin vaikuttaa. Jos on kierot hampaat vanhemmilla, niin aika todennäköistä että lapsetkin ne saa, ja tutti ei ainakaan auta. Ja jos ei oo kieroja hampaita geenien puolesta luvassa, niin sitten tutilla ei niin isoa merkitystä...??
Kysyppä apteekista olisiko sopivaa pahanmakuista ainetta (joskus ainakin oli muistaakseni Kynnel tms. kynsien pureskelun ehkäisyyn) jota saisi laittaa tuon ikäiselle, jos se peukku vaikka sitten pääsisi unohtumaan kun alkaa maistumaan pahalle.