Onko lapsilla 3-vuotiaana jokin eroahdistuskausi?
Vai mitä ihmettä tämä oikein on. Poika (2 v 10 kk) on käyttäytynyt pari viikkoa tosi omituisesti. Hän selvästi ahdistuu, jos jokin asia ei mene tutun kaavan mukaan, on esim. alkanut itkeskelemään hoitoon vietäessä ja kylässä takertuu meihin vanhempiin. Hoidossa ei ole tapahtunut mitään, mikä voisi olla itkeskelyyn syynä, eikä pojan elämässä ole muutenkaan tapahtunut mitään mullistavaa.
Mitä tämä on?
Kommentit (2)
Meillä kaksoset ovat 3-vuotiaita, ja näistä siis tyttö on itkeskellyt aamulla muutaman viikon ajan tarhaan jätettäessä. Joka aamu hän on kysynyt ennen tarhaan lähtöä, että " eihän me mennä tarhaa?" . Tarhassa kuitenkin päivä on mennyt ihan ok, joten en tiedä mistä tämä johtuu. Poika taas jää nauraen vilkuttamaan aamuisin, joten olo on hieman ristiriitainen. Ennen tätä keväällä poika käyttäytyi ihan samalla tavalla, mutta se meni sitten aikanaan ohi. Tytön kohdalla tämä itku on kestänyt pidempään. Kukaan ei kuitenkaan kiusaa häntä. En tiedä, johtuuko itku siitä, että tarharyhmässä muut lapset ovat pienempiä vai siitä, että kaveri muutti pois vai siitä, miten itse käyttäydyn lapsia viedessä? Asia vain mietityttää kovasti, enkä oikein tiedä, mitä tehdä.
Olen painiskellut saman asian kanssa viimeisen kuukauden ajan. Poikani tosin on muutaman kuukauden sinun lasta nuorempi mutta alkoi tosiaan yhtäkkiä riippua minussa kuin takiainen (on kyllä aina ollut tosi äidin-poika) ja päiväkotiin menosta tuli hankalaa vaikka on aina mennyt aiemmin mielellään. Normaalisti on esim. puistossa juossut leikkimään, nyt takertuu jalkaani ja tuntuu ujostelevan ja arastelevan lähes kaikkea ja kaikkia.
Meillä tämä saattaa liittyä äidin vatsan pyöristymiseen ja tulevasta elämänmuutoksesta puhumiseen mutta kai tässä on kyse tästä 2-3 vuotiaan yksilöllisyyden kiinteytymisestä. Tämän ikäinen tajuaa olevansa äidistä erillinen, oma itsensä, voimakas mutta niin heikko ja pieni kuitenkin. Eroahdistuksen kai pitäisi olla jo tässä vaiheessa olla ohi, sen pitäisi ajoittua jo tuonne kahden vuoden tai alle korville.
Kolme vuotiaana sitten sanotaan alkavan ns. oidipaalivaihe jossa poikalapsi ihastuu äitiinsä.
Menee freudismiksi mutta sanotaan että 2-3 ikävuoden välillä isällä on iso tehtävä erottaa poikalapsi äidistään, ts. houkutella pois äidin helmoista.
Tosi asiassa psykologisointi ei kauheasti minua ainakaan auta kun silti tuntuu että onkohan tämä ihan normaalia ja olen koko ajan kauhean huolissani onko pojalla kaikki ok- ja erityisesti sujuuko päivähoidossa kaikki ok.