Opettajat haukkaavat itse palan paskaa siinä, kun pakottavat

nyt isompana kaikkea maistamaan, en myöskään minä, mutta traumoja olen saanut syömällä ja oksentamalla pinaattikeittoa 80-luvulla koulua käydessäni. -ap

Toki hyvä, että maistavat eihän sitä muuten tiedä tykkääkö, mutta silliä en pakota edes maistamaan. Yök!

Mä itse pääsen helpommalla lasten ruokalujen suhteen, kun teen vain sellaisia ruokia mistä tiedän lasten tykkäävän. Eipä tarvi tapella joka ruokailun suhteen.

Käytännössä hyväksi koettu.

perunoita? lihaa? kalaa? makaronia? Koulun ruoat ovat kyllä perin tavallisia.

Ei varmaan jos pakotetaan, mutta olen itse oppinut

syömään oliiveja, kaprista, simpukoita jne., kun olen vaan

sitkeästi ottanut pienen määrän aina kun niitä on ollut tarjolla.

Ei niistä kaikista mauista silti mitään herkkuruokia tule,

mutta voi uusiin makuihin totutella.



Omat lapset on oppineet maistamisella syömään ties

mitä, yksi lapsista ei ensin alkuun " tykännyt" juuri mistään

vihanneksista. Aina piti maistaa pikku pala paprikaa, yksi herne

jne., sitkeästi vaan kerta toisensa jälkeen.



Nyt neiti 8- vuotiaana syö mukisematta mitä vaan vihanneksia. Niistä

monet ei yhäkään ole hänen lempiruokaansa, mutta syö silti

ihan normaalin annoksen. Olen myös pienestä pitäen selittänyt

lapsille, MIKSI on hyvä syödä kaikenlaista. Eli että saa monipuolisesti

vitamiineja muita ravinteita ja selittänyt kuvakirjojen kautta,

miksi ihminen niitä tarvitsee.



Samoin olen selittänyt, että on hyvä oppia syömään yököttelemättä

monenlaista, koska vieraisilla on kohteliasta ja hyvän tavan

mukaista maistaa, vaikkei olisikaan lempiruokaa. En voi sietää

lapsia, joille ei ole opetettu, että ruuista EI huudeta yääk, en tykkää.

Ei ole pakko tykätä, mutta yökötellä ei tarvi...

yleensä teinkin niin että joko salaa heittelin ruoat pöydän alle tai istuin ja itkin mutta syömään en pystynyt. Myöhemmin ryhdyinkin sitten kasvissyöjäksi, liharuokiahan nuo tietysti kaikki oli mitä en pystynyt syömään. Toivoisin ettei sitä enää harrastettaisi.



Minultakin muuten kerran kiellettiin ottamasta karkkia, mitä joku lapsi oli tuonut synttäripäivän kunniaksi. Syynä se, etten suostunut syömään jälkiruokaa.

Usein nämä kouluruokaa syömättömät lapset ovat lihavia. Oletan, että koulupäivän päätteeksi on hirmuinen nälkä ja lapset menevät kotiin herkkujen äärelle " välipalalle" , joka korvaa sitten päivällisen.



Usein ne joille maistuu kouluruoka ovat sellaisista kodeista, joissa myös vanhemmat kokevat tärkeäksi, etä lapsi saa ravitsevaa ja tasapainoista ruokaa ja tekevät yhteistyötä koulun kasvatustyön kanssa.



En ole pakkosyöttämisen kanssa. Mutta jos kaikki ruoat ovat oppilaasta vastenmielisiä, niin jotain on mielestäni kotikasvatuksessa pielessä.



AP: Kannatatko kouluruokailussa esim. Englannin mallia, jossa oppilaat valitsevat itse ruokansa: pizzaa, ranskalaisia, nugetteja, limua.... Ja oletko valmis maksamaan siitä?

Meillä maistuu 6 ja 8-vuotiaille tytöille niin maksakastike, pinaattikeitto kuin lipeäkala ja silli. Kesällä joutui sillin syöntiä rajoittamaan, kun olisivat sitä syöneet enemmän kuin laki sallii.

ja yrittävät jatkaa sitä vielä koulussakin.

...minä söin ensimmäisen kerran pinaattikeittoa ja kaalimössöä vasta lukiossa ja totesin että hei, näähän onkin ihan hyviä ruokia. Ei vaan ollu jääny kovin kivat muistot kun istuin eka-toka -luokalla kylmän pinaattikeittolautasen ääressä vielä silloinkin kun koko ruokasali oli jo tyhjä.

tätä harrastettiin koulun lisäksi kotona ja erityisesti mummolassa, jossa äitini sai aina " haluan näyttää äidilleni että lapseni syö kaikkea- vaikka väkisellä" -kohtauksen ja sitten yritettiin saada minua syömään kaikkea mahdollista.



tulos: olen kärsinyt vuosia syömähäiriöistä ja käynyt asian tiimoilta terapiassa, ravitsemusterapeutilla ja jopa pakkohoidossa.



nyt itse äitinä, olen pikkuhiljaa oppinut syömään mm. perunaa ja leipää, eilen tein jopa itse vähäsen ruokaa ja salaattia.

muistan koko yläasteen ajan eläneeni suklaamuroilla ja jäätelöllä ja olin sairaalloisen laiha.

raskausajan elin pelkillä riisipiirakoilla, ihme kyllä sain terveen lapsen.



joulun alla sain aina paniikkikohtauksia niin että ihan oksensin, sillä pelkäsin joulua hullun lailla. maha oli kuralla ja itkeskelin itsekseni, sillä joulupöydässä minut pakotettiin syömään kaikkia " jouluherkkuja" , joita en muuten syö vieläkään ja edelleen joulu on minulle vastenmielinen juhla tältä osin.



olkaa kilttejä älkääkä pakottako lapsianne syömään, kyllä he itse isona oppivat! aiheutatte enmmän haittaa kuin hyvää. vitamiinit voi ottaa vaikka pillerin muodossa.



minulla on serkku, joka söi lapsuudessaan oikeastaan pelkkää makaroonia ja keksiä, mutta häntä ei koskaan pakotettu syömään mitään. nykyään hän syö ihan kaikkea, niin, paitsi makaroonia ja keksejä!

Olin pienenä niin nirso, että olisin syönyt joka päivä vain leipää, maitoa ja sellaista ruokaa, mikä oli tehty perunoista ja jauhelihasta ja herneistä. En siis mitään muuta, muut ruoka-aineet olivat mielestäni epämiellyttäviä ja ylimääräisiä. Ja piti nimenomaan olla äidin tekemää, muu ei kelvannut. Tajuatte kyllä, että moisella ruokavaliolla ei pitkälle pötkittäisi... Minut siis kotonakin ja koulussa pakotettiin edes maistamaan. Kotona se tarkoitti, että kolme kunnon haarukallista oli syötävä, ja koulussahan piti syödä ruoka loppuun asti. Onneksi - nykyisin olen varsin ennakkoluuloton ruoan suhteen. Tosin laitosruokaa vierastan, se nyt vaan on pahaa, ei siitä mihinkään pääse.

:)

Väitätte täällä, että kasvatuksessa on vika ja kotiolissa, jaahas siitäkös se vastaus löytyy. Mitäs kun olen nimenomaan kannustanut lastani maistamaan, jotta pääsisi vähemmällä.



Mitä ihmettä esim. numero 17 voit kunnon konkreettista keinoa tähän pulmaan antaa?? Nyt koulua on ollut jo useampi kuukausi ja silti lapseni kieltäytyy makkomaistamisesta, jos on tiettyä ruokaa jo aiemmin maistanut. Mitä haluat, että me täällä kotona tehtäisiin vielä enemmän sen lisäksi, että olen lapselleni sanonut:



on kohteliasta maistaa ja näin oppii uusia makuja ja aina kannattaa maistaa eikä nirsoilla.



kerro nyt hyvä ihminen miten saan lapseni uskomaan puheitani ja samoin opettajan neuvoa, miten?? Miten saan lapseni makuaistin ja käytöksen muuttumaan yhteiskuntakelvolliseksi?



-ap

kotioloissa ja pakkomaistaminen kirj. väärin

Itse olen parikertaa oksentanut pakottajan syliin. Siitäs sai kun " väkisin" tunki ruokaa mun suuhun. Olen aina kiltisti maistanut, mutta edelleen kolmekymppisenä on muutamia juttuja jotka ei mene alas. Ei ole kovin kivaa alkaa yökkimään ruokapöydässä.

Minä olin tosi huono syömään lapsena, kaikkia kyllä maistoin, mutta en kertakaikkiaan jaksanut syödä niin paljoa. Olisi edes saanut ottaa itse ruokansa, mutta ei, keittolan täti antoi valmiin annoksen. Ja minä kun olin pieni ja hintelä, hän mätti ruokaa lautaselle sitäkin enemmän. En muistaakseni koskaan saanut karkkia, kerran yritin huijata, mutta kaverit narauttivat siitä...

maksalaatikkoa, kaaliruokia, pinaattikeittoa sun muitahan siellä ei ole ollut enää aikoihin, valitettavasti. Samat kalapuikot ja makaronilaatikot siellä tuntuu olevan joka päivä suurinpiirtein.

ovatko olleet siellä aina syömättä, samoin kuin kotonakin?

Noinko opetatte lastanne? Lapsi toisensa jälkeen kantaa perunatkin kuorimatta roskiin,vaikka olisi puolikkaita.Huomaa nykyajan lapsista että ei ole kyllä kotona opetettu maistelemaan ja syömään.Ja osalla koululaisista ruokatavat ihan hukassa.