Lue keskustelun säännöt.
MIKSI jotkut mussuttavat päivittäin karkkia, pizzaa, limsaa, keksejä, sipsejä jne - ja lihovat
15.06.2008 |
silmissä? Liikuntaa päinvastoin ei voida harrastaa yhtään, vaan autolla vyörytään joka paikkaan ja sitten puuskutetaan jo muutaman portaan nousun jälkeen.
Ettekö välitä yhtään terveydestänne ja ulkonäöstänne?
Kommentit (17)
tällä viikolla on tullut herkuteltua pätkispussi, pari pussia muuta karkkia, pizza, tuplaa, varmaan viisi jäätelöä, taidettiin käydä mäkin luukun kauttakin joku päivä, pirtelön jne jne...
ja eilen kävin viimeksi vaa'alla, näytti 47 kg. täytyy sanoa että hyvä munkki on käynyt kun palauduin saman tien lapsen saanninkin jälkeen vaikka silloin oli 20 kg lisää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häähhäähää ap karkkia naamariin vetelen, tuskin viittäkymmentä kiloa painelen läälläälää!!!
Mikä on parempi keino piristää itseään kuin herkuttelu?
Kokeiltu on molemmat.
ap
mutta huolehdinkin ennen muuta terveydestäni. Jatkuva epäterveellisyyksien mässäily ei tee hyvää kenellekään.
ap
Olen silti normaalipainoinen ja pidän kyllä liikunnasta... mutta JOKA PÄIVÄ syön suklaata ja karkkia. Se on riippuvuus. En koe sitä ilmeisesti riittävän vaarallisena että taistelisin siitä eroon. Joskus nuorena poltin ja lopetin parikymppisenä. Samoin liiallinen alkolin kanssa juhliminen ja tissuttelu jäi siinä kaksvitosena. Ne oli kuitenkin minusta pahempia paheita kuin namut.
Laiskuus ja saamattomuus ovat aika tavallisia ominaisuuksia. Vaatii hirveää itsekuria opetella tavoistaan eroon. Jos inhoaa liikuntaa, ymmärrän, että sitä on aika vaikeaa alkaa harrastamaan. Olen itsekin koululiikunnan traumatisoima ja innostuin liikunnasta vasta yli 2-kymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ystävä) sai aivoinfarktin nelikymppisenä, kun suonet ihan tukossa ja on aina ollut hoikka!
Herkuttelu on kivaa ja herkut hyviä. Haluan nauttia elämästäni, se on ainutlaatuinen ja loppuu joka tapauksessa joskus, kidutin itseäni eli en. Nautin herkuttelusta hyvässä seurassa ja nautin siitä myös yksin. Herkuttelu on kivempaa kuin liikunta. Miksi se on joidenkin niin vaikea hyväksyä? Pieni pyöreyskään ei haittaa minua niin paljon, kuin haittaa jatkuva kaloreiden kyttääminen ja ruokavalion ajatteleminen. Tiedän sen, koska olen ollut suurimman osan elämästäni hyvin terveystietoinen ja hoikka. Juuri vetelin juustonaksuja ja Dajm-rakeita, hetki aiemmin jäätelö ja leivoksen. Juhlistamme näin viikonloppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensiksikin se on piinaavan tylsää ja toiseksi tylsää ja kolmanneksi tylsää... En mä jaksa tehdä mitään kolmea varttia tai saatika tuntia. Tylsistyn jo ensimmäisen 5min aikana. Edes seksiä en jaksa harrastaa paria minuuttia kauempaa kun jo tylsistyn. Mässyttämiseen ei tarvitse keskittyä vaan voi vapaasti puuhailla mitä haluaa.
Ensiksikin se on piinaavan tylsää ja toiseksi tylsää ja kolmanneksi tylsää... En mä jaksa tehdä mitään kolmea varttia tai saatika tuntia. Tylsistyn jo ensimmäisen 5min aikana. Edes seksiä en jaksa harrastaa paria minuuttia kauempaa kun jo tylsistyn. Mässyttämiseen ei tarvitse keskittyä vaan voi vapaasti puuhailla mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nimittäin kohtuuden taju. Ei enää osata syödä terveellisesti ja kohtuudella, ei osata enää nauttia niitä herkkuja kohtuudella jne. Seuraukset ovat surullisia ja ikävän näköisiä.
Erityisesti inhoan lajeja joissa on muita ihmisiä tai pallo mukana. Talvilajit on kamalia koska inhoan kylmää. Nilkoista on mennyt nivelsiteet joten kaatuilen jatkuvasti ihan paikallani seisoessakin. Joskus juoksin, mutta siitä sai aina armottoman korvasäryn joten sekään ei ollut kivaa. Sauvakävelyä olen harrastanut, mutta kunto nousee liian nopeasti ja ei huvita tuntikausia marssia maastossa, että jossain tuntuisi edes hieman ja pyöräily vasta yök onkin.
14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
talvella, mutta huomasin, että oma elimistö on viisaampi, ei enää mennyt herkut alas, rupes ällöttämään ja paino putos normaaliksi. En pystynyt syömään suklaata enää kuin yhden palasen sen koko levyn sijaan enkä pysty enää syömään pizzasta kuin yhden slicen kokonaisen sijaan, sipsejä syön kerralla vain kourallisen pussillisen sijaan, siideriä otan yhden kevytversion muutaman tavallisen sijaan jne. Eikä vaadi mitään tahdonvoimia tai taikatemppuja. Pitää vaan kuunnella oma kroppaansa, mitä se tarvitsee, mistä se voi hyvin ja mistä ei.
Nuorempana sitä jaksoi, mutta nyt kun on kolme lasta niin mitään muuta en niin elämältä haluaisi kuin pysyvää kuulonalenemaa. Muuten tanssi voisi olla kivaa, mutta 110kg painoisena ei huvita esitellä itseään missään. Eipä se liikunta mitään muutenkaan ratkaise, kun ruokailutottumukset on pielessä.
14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en minäkään ymmärrä. Pizzaa tai pikaruokaa syön ehkä pari kertaa vuodessa, samoin sipsejä, karkkeja tulee syötyä vähän viikottain. Liikkuminen on ihanaa ja jos aikaa olisi enemmän treenaisin varmasti enemmän (nyt riittää 45 min- 90 min n. 5 kertaa viikossa. Mulle tulis paha olla sellaisesta elämäntyylistä, mutta kun me ei kaikki olla samanlaisia. Jotkut saa hyvää oloa ruuasta, eivätkä kai niin välitä ulkonäöstäänkään ja terveyden vaaliminen vaatisi uhrauksia... ? En tiedä, kun en ihan ymmärrä.
alkoholistilta miksi se juo aina vaan... Kun se vaan menee niin...
Ja mulle ainakin tulee parempi olo syömisestä kun liikunnasta.
Lisäksi voin vetää vaikka kuinka paljon ilman, että tulee huono olo. Joku täällä sanoi jotain sen tapaista, että suklaapalan jälkeen elimistö kertoo, ettei tarvitse enempää, niin mulla se ei toimi niin. Mä voin syödä vaikka koko levyn suklaata ja päälle pussin sipsejä ja ottaa vähän limua kyytipojaksi... :(
En minäkään ole keksinyt vielä yhtään liikuntalajia joka olisi kivaa. Hiihtäminen ja luisteleminen ovat perseestä koska pitäisi ostaa kalliit välineet ja jos ei ehdi hiihtämään ja luistelemaan just sen kahdenkymmenen minuutin aikana kun rannikon talvesta on pakkasta niin ohi meni taas tältä vuodelta. Ja henkeä ahdistaa jos pakkasella jotain koettaa riuhtoa. Kävely ja juoksu: voiko mitään tylsempää olla kuin paahtaa tylsissä tutuissa maisemissa jotka on nähty tuhat kertaa päästäkseen ei minnekään. Pyöräily: pitää paahtaa vielä kauemmas päästäkseen ei minnekään. Töihinkään en voi kävellä eikä pyöräillä, matka liian pitkä. Uinti: mikä voi olla tylsempää kuin paahtaa samaa allasta päästä päähän päästäkseen ei minnekään eikä matkalla voi poiketa edes shoppailemassa. Aerobikit ja jumpat: yök, ylipirteitä ohjaajia hihkumassa ja muodinmukaiset jumppakuteet viimeisen päälle pitää olla ja sitten katsotaan vähän hitaasti niitä jotka ei muista tätä ohjelmaa ulkoa ja aloittaa oikealla jalalla vaikka piti tietysti aloittaa vasemmalla.
Erityisesti inhoan lajeja joissa on muita ihmisiä tai pallo mukana. Talvilajit on kamalia koska inhoan kylmää. Nilkoista on mennyt nivelsiteet joten kaatuilen jatkuvasti ihan paikallani seisoessakin. Joskus juoksin, mutta siitä sai aina armottoman korvasäryn joten sekään ei ollut kivaa. Sauvakävelyä olen harrastanut, mutta kunto nousee liian nopeasti ja ei huvita tuntikausia marssia maastossa, että jossain tuntuisi edes hieman ja pyöräily vasta yök onkin.
14
Itse laihdutan tällä hetkellä (alkaa olla jo hyvälä mallilla) ja ymmärrän täysin niitä, jotka syövät kaikkea hyvää. Mikä on parempi keino piristää itseään kuin herkuttelu? Muuten olisin jatkanut mässäilyä, mutta ajattelin, että lasten takia on pakko pitää itsestään parempaa huolta. Ihan typerää anorektikkojen puhetta tuollainen syyllistäminen.