Syyt miksi me saadaan esikoinen vanhoina, eli 30+ ja 40+ -vuotiaina vaikka ollaan oltu yhdessa 14 vuotta: eka halus mies lasta, mutta mina en, kun olin niin nuori. sitten halusin

minä, mutta mies ei. sitten ei halunnut kumpikaan. sitten mies, minä en, sitten minä, mies ei... kunnes vihdoin toivottiin sitä yhtaikaa ja oltiin onnellisia, että lykästi heti.



meillä ei sen kummempia uria ole, eikä rahaakaan, ollaan ihan tavallisia ihmisiä. ollaan oltu tiiviisti yhdessä, ei juurikaan riitoja, mutta lapsesta ei vaan päästy " ajoissa" yhteisymmärrykseen.



siihen päälle vielä meikäläisen, erinäisiin lääketieteellisiin toimenpiteiseen perustuva synnytyspelko, josta en pääse vissiin koskaan eroon. kun meikä oli 25 v. niin mistään pelkosektioista ei julkisuudessa puhuttu. luulin siis että jään lapsettomaksi jo pelkästään pelonkin vuoksi.



pare kai myöhään kuin ei silloinkaan, ainakin meidän kannalta, ei voi kuin toivoa että lapsi selviää elämästään kolhuitta, vaikka vanhempansa ovatkin ikäloppuja jo pelkästään lapsen aloittaessa koulutiensä.