CLUB-30 Jouluviikkoon

Ja hyvää joulua kaikille jos ei enää tule kirjoiteltua sitä ennen! Joulu onkin tänä vuonna tulossa aivan ennätyksellisen salakavalasti, viime perjantaina havahduin siihen että joulu tosiaan on aivan kohta. Koskaan en ole ollut näin huonosti valmistautunut (vaikken edes mikään jouluhössöttäjä tai -stressaaja olekaan). Syy on tietenkin selvä, tuo ihana pikku ihminen! Joulua aiotaan viettää ihan vain kolmestaan rauhassa. Tänään tulevat anoppi ja miehen sisarukset käymään, ja minun vanhempani sitten uutenavuotena tai loppiaisena (kaikilla on siis noin 300 km matka tänne, tosin eri suunnista). Itse emme aio minnekään matkustaa. Ihanaa! Siis olemme kyllä useinkin viettäneet joulua ihan kahdestaan, mutta jouluaikaan on kyllä silti tähän asti joka vuosi kuulunut matkustelua ympäri Suomen melko kireällä aikataululla esim. välipäivinä tai joulun alla. Mutta nyt ei tosiaankaan olisi edes mitään halua lähteä minnekään, ihana olla vain kotona oman pikku perheen kesken!



Omaan napaan kuuluu sellaista, että olen tässä viime viikkoina aloitellut taas urheilua (tähän asti synnytyksen jälkeen olin vain kävellyt paljon, ja toki tehnyt lantionpohjajumppaa). Ihanaa urheilla taas! Ainakaan vielä se ei ole vaikuttanut niin kuin neuvolatäti pelotteli eli vähentänyt maidontuloa, maitoa tulee ihan yhtä tulvimalla kuin ennenkin. Urheilun aloitus näkyy heti myös kropassa, painan nyt yhtä paljon kuin ennen raskautta, ja pömppömahakin on hitaasti sulamassa (tosin on sitä vielä vähän jäljellä, ja etenkin löysää vatsanahkaa, toivottavasti vielä sekin joskus kiristyy..) Mutta todellisuudessa ei kyllä haittaisi vaikka näyttäisin miltä, tärkeintä on että minulla on ihana poika jonka eteen tekisin ihan mitä vaan!



Tuohon urheiluun liittyen voin kyllä vahvistaa Santsulle, että potkunyrkkeily on sen verran rankka laji, ettei sitä kannata ihan joka päivä treenata ;-) No sitä lajia en ole itse kyllä vielä uudelleen aloittanut, olen nyt aloitellut juoksulla, kevyellä kuntosalitreenillä ja pallojumpalla kotona. Ja toki olen jatkanut päivittäisiä pitkiä kävelylenkkejä, yksi äitiysloman parhaista puolista on minusta se, että voi näin talvellakin nähdä valon kun käy aina valoisana aikana pitkällä kävelyllä! Jotenkin nyt tuntee olevansa taas oma itsensä ja täysin toipunut kun on päässyt urheilua varovasti aloittelemaan. Sellaiset treenimäärät kuin vanhoina hyvinä tai pikemminkin huonoina aikona eli jopa kymmenen tuntia viikossa rankkaa urheilua ovat toki täysin epärealistisia nyt, enkä itse asiassa olisi edes valmis olemaan niin paljon pojastani erossa, mutta kylläpähän sitä paljon vähemmälläkin tulee toimeen kun on tottunut, ja on varmaan keholle parempikin.



Poika on ollut iloisena (paitsi välillä mahakipuisena) ja terveenä ja kasvaa koko ajan. Toivottavasti alkaa pian jokeltelemaan, eka merkkejä on jo kuultavissa. Yöt ovat kovasti helpottuneet kun hän nukkuu nykyään yleensä jopa 5 tuntia putkeen (eka yön jakso), joten syöttää ei enää tarvitse harva se tunti vaan kaksi kertaa yössä riittää. Ostin pari viikkoa sitten Kangarepun (eräänlaisen rengaskantoliinan), ja se on kyllä loistava! Olemme opetelleet sitä käyttämään ja yleensä poika tykkää olla siinä, eikä siinä kantaminen ota yhtään selkään toisin kuin kantaminen kaverilta saadussa rintarepussa jossa paino kohdistuu lapaluiden päälle.

Moi!



Täällä vietetään toista äitiyslomapäivää. Tein miehelle joululahjaksi kotitekoista suklaata (Fazerin sinistä, pecanpähkinöitä, rusinoita, vaahtokarkkeja ja Digestive-keksejä...) Mun mies on aikamoinen herkkusuu. :)



Asiasta kolmanteen: tuleeko teille veläkin toisinaan järjettömän paha mieli jostain kevyesti lausutusta jutusta, joka liippaa lapsettomuutta/lapsen saantia läheltä? Mulle on nyt hiljattain käynyt monta kertaa niin. Kävin edellisellä työpaikalla visiitillä mahani kanssa, ja aika monet siellä kyseli, että " nyt sitten heti toinen perään, eikös niin?" Mua ahdisti todella. Sanoin vaan että otetaan nyt yksi kerrallaan ja katsotaan millaista elämä lapsen kanssa on. Sekään ei kaikille riittänyt - sitten alettiin tinkaamaan, että " kai se olisi hyvä tehdä lapset pienellä ikäerolla, eikö niin?" PER***E, eikö ne jo tuosta vastauksesta tajua vaihtaa puheenaihetta. :( Tuli tosi paha mieli. Kyllä jotkut ihmiset sitten kevyesti heittää kommentteja ja utelee toisten lapsen hankkimisesta, ihan kuin se olisi julkinen asia. :(



Toinen tilanne oli, kun ystäväni, joka tuli helposti raskaaksi, laskeskeli, milloin voi jättää ehkäisyn pois (siis hänellä on 3 kk:n ikäinen vauva) että lapsille tulisi noin puolentoista vuoden ikäero. Eikö hän osaa tarpeeksi nauttia nykyisestä vauvastaan, kun jo suunnittelee seuraavaa? Sitten hän mietiskeli niitä ehkäisykeinoja kovaan ääneen, että ei viitsisi mitään hormonaalista, kun sen kohta joutuu kuitenkin jättämään pois. Mua ahdisti todella ajatus toisen lapsen yrittämisestä ja samanlaisen lapsettomuuskriisin läpikäyminen, mitä nyt on taustalla. Oma kokemus vauvan yrittämisestä on niin erilainen kuin kaverini. Sanoin vaan että aihe ahdistaa mua, voitaisko vaihtaa puheenaihetta. Mielessä oli ne lukemattomat ovistestit (joiden nimeen tämä ystäväni vannoo) ja ne jatkuvat negat ja kp-ykköset, itkut ja surut. No eihän hän sitä tajunnut, katsoi vaan kummissaan.



Ihanasti se mielenrauha kuitenkin nyt aina löytyy kun palaa tähän hetkeen, masuun ja siellä hikkaavaan tai potkiskelevaan asukkiin. :) Kaikki on valmiina vauvan tulla, ja odottelen iloisena jo pienokaista tähän maailmaan. Kävin muuten katsomassa veljen tyttövauvaa viikonloppuna. Hän on todella suloinen vauva - rakastuin silmänräpäyksessä. Taitaa olla hormonit herkässä, sillä en ole aiemmin tuntenut vauvoja kohtaan näin. :)



Lene rv 34+6

Lene74:

Asiasta kolmanteen: tuleeko teille veläkin toisinaan järjettömän paha mieli jostain kevyesti lausutusta jutusta, joka liippaa lapsettomuutta/lapsen saantia läheltä?

---

Lyhyesti sanottuna - tulee todella paha mieli. Ja ne tilanteet eivät suinkaan vähene lapsen syntymän myötä! Mutta kaiken kaikkiaan lapsettomuuskriisi ei kyllä enää ole niin paha kuin oli vielä raskausaikana. Olen äärimmäisen kiitollinen pojastani ja tällä hetkellä tuntuu etten haluaisikaan lisää lapsia. Täytyisi vaan jotenkin kovettaa nahkaansa, mutta en kyllä minäkään voi olla salaa pahoittamatta mieltäni kun kysellään milloinkas aiotte toisen tehdä tai kehutaan miten helposti tärppäsi. Pahinta on kyllä se, että myös ne ihmiset jotka tietävät lapsettomuustaustastani voivat heittää vaikka minkälaisia juttuja, nyt kun kerran " väylä on auki" ja sen teorian mukaisesti nyt muka voisin tulla helposti luomuna raskaaksi. No eihän minulle tietysti luomuraskauden pitäisikään olla mahdoton, mutta silti minulle on henkisesti rankkaa kun kuitenkin pelkään pahoin etten koskaan kuitenkaan tulisi luomuna raskaaksi (ja nimenomaan oma viallisuushan on ollut lapsettomuuskriisini ydin) ja siksi siitä vitsailua ei ole helppo kestää.

En osaa oikein kirjoitella tänne puolelle, kun ei tätä plussaa osaa vieläkään uskoa :o). Ensimmäinen ultra on vasta tammikuun alussa, toivottavasti asiat konkretisoituvat silloin tälläiselle vähän hitaammallekin ;o). Käyn verikokeissa kerran viikossa, hcg:n ja erityisesti progesteronin nousua seurataan ainakin tammikuun loppuun asti. Progesteronitasot ovat alhaiset tukilääkityksestä huolimatta enkä ole oikein senkään takia vielä uskaltanut täysillä hehkuttaa raskautta. Olo on muuten mitä mainioin, mitään raskausoireita ei ole, lukuunottamatta rintojen arkuutta ja ajoittaista erittäin lievää pahoinvointia.



Emme ole kertoneet plussasta juuri kenellekään, äidilleni jouduin vihjaisemaan asiasta, koska jouduin perumaan joululoman Suomessa. Näin joulun alla salailu on vaikeaa, sukulaisia ja tuttavia nähdään usein, ja shampanjasta saa kieltäytyä joka vierailulla, en osaa valehdella kunnolla, enkä ainakaan useampaa kertaa samalle ihmiselle... Mutta se nyt ehkä on pulmista pienin :o).



Rauhallista joulunodotusta kaikille ja Lenelle hyvää äitiyslomaa!



Oi-kukka rv 6 tjsp

Täällä ilmoittautuu tosiaan onnellinen äitiyslomalainen :o) Vointi on hyvä ja ollut niin hyvä koko ajan, että ihmettelen missä vaiheessa siitä rankaistaan (synnytyksessäkö -hui?) Ainoa vaiva on vähät unet, mutta en silti ole kamalan väsynyt) ja lievä turvotus. Jos huhkii liikaa alkaa sormet iltapäivällä nakkiutua, tukisukat mulla on jalassa joka päivä kun muuten nilkat on tukkina.



Santsu: ei munkaan vaavi joka päivä samanlaista elämää pitänyt, pääasia että jotain tuntuu kuitenkin mutta ainahan sitä vähän huolehtii.



Mä en ole paljon ikäviä kommentteja saanut, mutta itsekseni olen pohtinut tuota synnytyksen jälkeistä ehkäisyasiaa- en tiedä mitä pitäisi tehdä? Tällä hetkellä tuntuisi vieralta ajatus että toinen lapsi tulisi heti perään. Dilemma on siinä että jos niin kävisikin (hui) tai sitten ei tulisi ollenkaan kun rupeaisi yrittämään- menihän tähänkin 3 vuotta... mitä siis tehdä...? Miten tuon voisi ratkaista? Minusta ideaali ikäero olisi 3 vuotta, mutta sehän tiedetään että meidän klubissa tälläisiä ei voi sitten millään etukäteen suunnitella ku tähän klubiin kuuluu ;o). On se vaan helppoa noilla, jotka vaan päättää että nyt se tehdään... no, ehkäpä tämä saa jäädäkin ainoaksi- se oli ajatuksena joskus. Hoitoihin ei ainakaan enää ryhdytä



Oikkiselle tsemppiä ja peukkuja. uskon ja tiedän että odottavan aika on pitkä, ultra sitten helpottaa jo vähän.



Lillikin plussasi- aivan upeaa :o) ei ole tainnut tälle puolelle vielä ilmantua? Onnittelut kuitenkin, täytyy käydä tuolla toisellakin puolella onnittelemassa. Clubiin ilmoittautunut vaihteeksi paljon uutta porukkaa- toivotaan kuitenkin ettei heidän tarvitse roikkua täällä yhtä kauan kuin joidenkin meistä.



Olivera & Charlie 34+2

Muakin tuo ehkäisyasia mietityttää. Tai ei siis pelkästään mietitytä kun sehän on jo ajankohtaistakin. Toisaalta kun kerran tiedän mitkä olisi mahikset tulla luomuna raskaaksi (siis miten pienet kuitenkin) ja kun vielä tiivis täysimetys on menossa, niin tuntuisi kyllä todella hullulta käyttää jotain ehkäisyä! Päätettiinkin olla ilman, ja jos ihme tapahtuisi niin ottaa ilolla vastaan. Silti huomaan nyt pelkääväni raskautta, koska missään nimessä en nyt kuitenkaan ihan vielä haluaisi tulla uudestaan raskaaksi. Viime yönä tunsin sellaisia nipistelyjä jotka voisi hyvällä tahdolla tulkita oviskivuiksi ja heti tuli mieleen että nyt ei sitten voi... Siis ihan älytöntä! (Mulla ei siis ole kokemusta oviskivuista ennen.) En mitenkään haluaisi ruveta itseäni jälleen joka kuu ja sen jokainen päivä tarkkailemaan. Nyt kun ei vielä ole menkkojakaan niin ei edes voi tietää yhtään mitään. Olen nähnyt unia joissa kerron neuvolatädille että raskaustesti näytti positiivista enkä yhtään tiedä miten pitkällä se on kun ei ole ollut vielä menkkoja synnytyksen jälkeen. Ja samanaikaisesti luomuraskaus on suuri haaveeni, jonka olen päättänyt tietoisesti jättää. En tiedä, ehkä pitää vielä harkita lisää tuota ehkäisyasiaa, saisipa ainakin mielenrauhan. Tosin entäs sitten kun joskus jättäisi ehkäisyn pois, voisiko sitten ihan oikeasti olla aidosti sitä mieltä että tulee jos on tullakseen? Mihinkään hoitoihin emme mekään aio enää missään tapauksessa mennä. Ehkä ratkaisu olisi todellakin käyttää ehkäisyä tässä vaikka vuoden verran (tai miten tuntuu hyvältä) ja sitten vasta jättää " lopullisesti" pois.

Kiitos onnitteluista, olen onnellinen.

Neljän vuoden piinat on piinailtu. Uskomatonta, että kaikki se piti kokea, ennenkuin saa kokea jonkinlaisen onnistumisen.

Olenhan toki plussannut monta kertaa, mutta saanut yhtä nopeasti pettyä. (ja AINA mulla on ollut vuotoa, nyt ei=) )

Nyt aion asennoitua toisin. Olen raskaana, kunnes joku tulee toisin väittämään.

Luulempa että asukkeja on yksi, mutta kaikki varmistuu vasta ultrassa. Tyksin ultra mulle on varattu 12.1, silloin viikkoja 7 ja jotain. Ootteko käyneet alkuraskauden ultrassa jo ennen? Miten sinne asti voi odottaa? No, kyllä voi.

Lugeja jatkan rv9 asti jos kaikki menee niinkuin pitää.



Äitiyslomalaisille ihanaa loppuaikaa ja hyvää vointia ja kaikille Ihanaa ja stressitöntä keskiviikkopäivää=)



Lilli rv4+4 < arvatkaa kirjoitinko tunteella!

Hyvää äitiyslomaa Olivera ja Lene!



Onnittelut Lillille :-) Klubin paha karma taisi heikentyä, kun niin monta plussaa sitten tuli tänä vuonna. Vielä kun saataisiin loputkin mukaan.



Jogannan tavoin nautin paljon pitkistä kävelylenkeistä päivisin, kun näkee auringonkin. Muuten päivät menee vauvan hoidossa ja muutamassa omassa projektissa. Vauva on alkanut " puhumaan" niin paljon, ettei täällä saa enää suun vuoroa. Tosi söpöä, kun toinen ihan tosissaan selittää koko ajan ja jos ei vastaa, niin alkaa ääni ja sävy koventua :-)



Oikkis: Hang in there! Melkoista jännitystä! Toivottavasti kaikki menee hyvin.



En enää loukkaannu toisten vauva-ajoitusjutuista. Lähinnä kuuntelen niitä koomisena. Olen myös seurannut näitä, " kun ensimmäinen syntyi helmikuussa, niin vaihtelun vuoksi olisi kiva, jos toinen syntyisikin huhti- tai toukokuussa, ei oikein osaa päättää, että kumpana olisi parempi" . HUH. Ei kait tuollaista voi tosissaan kuunnella.



Me käytetään ehkäisyä. Koomista sekin, mutta näin ei tarvitse ihmetellä. Haluaisimme toisen lapsen, mutta saa nähdä milloin ehkäisystä luovutaan. Ehkä sitten, kun tiedetään mikä olisi hyvä syntymäkuukausi toiselle lapselle :-) Ja sen olen luvannut itselleni, että en ala enää sen toisen perään itkemään, että jos sitä ei tule,niin antaa olla. Muistuttakaa minua!



Oikein hyvää Joulua!!!

Heippa klubisiskot!



Heti aluksi onnittelut Lillille - hieno juttu!! Paras joululahja jo vähän etukäteen... :-)



Lenelle ja Oliveralle hyvää äitiyslomaa! Itsellä sellaista ei edes tule - näin kun kotirouva olen :-( Välillä mietin, että pitäisi tästä varmaan pikapikaa muuttaa ainakin kirjoille Suomeen, että saisi edes jostain jotain rahaa, mutta sitten muistutan aina itseäni, ettei mun tartte vielä murehtia asioista, jotka on tulossa. Eiköhän sitä jotenkin sittenkin selvitä, kun meitä on kolme :-)



Mulla on eilisestä alkaen ollut pahoinvointia. En ole oikein pystynyt syömään kovin paljon, vähän kuitenkin. Pahin väsymys alkaa hellittää, olen jo pari päivää selvinnyt ilman päikkäreitä :-) Huomeniltana meillä on vielä aika gynelle, mies tulee kanssa mukaan, ja toivon tietysti, että sydänäänet jo kuuluisi. Jos ei, niin syke toivottavasti edes näkyisi...



Mä olen kyllä kertonut aika monille jo raskaudesta. Kaikki perheenjäsenet tietävät, samoin parhaat kaverit täällä ja Suomessa. Jotenkin ajattelen, että ainahan sitä voi jotakin sattua, ja ainakin on sitten tukijoita, jos niin käy. Mä olen tätä odottanut niin kauan, että nautin nyt ihan täysillä! Sitäpaitsi mun on kauhean vaikea teeskennellä saati sitten kertoa valkoisia valheita.



Tilasin Amazonilta ihanan raskauspäiväkirjan Harris: " The pregnancy journal" , jota voin lämpimästi suositella. Siinä kerrotaan joka päivä jotain vauvan kehittymisestä, äidin olon kohentamisesta jne., on vinkkejä ravinnosta ja liikkumisesta ja loppuraskautta kohti vauvanhoitovinkkejä, sekä tilaa omille muistiinpanoille. Me luetaan miehen kanssa joka ilta innolla, mitä tänään on tapahtunut (esim. " vauvasi käsivarret muistuttavat räpylöitä" , " seuraavien viiden päivän aikana vauvan maksa kehittyy" jne.).



Toivottelen teille kaikille ihanaa joulunaikaa! Me vietetäänkin joulua tänä vuonna ekaa kertaa ihan omassa kotona, mun vanhemmat tulee huomenna. Uudeksi vuodeksi lennetään sitten Suomeen.

Onnea vielä Lillille, Favolinalle ja Oi-Kukalle tänne puolelle siirtymisestä! Toivottavasti kaikilla menee kaikki esimerkillisen hyvin ja ensi vuodella saadaan monta clubivauvaa lisää. :)

otan edelleen pikkuisen varovaisesti, koska tänään aamulla olin labrassa uusintatestissä kun tuo hcg oli maanantaina 139, ja ajateltiin että ois saanu korkiampikin vielä olla, mutta kun minä pönttö menin sinne liian aikaisin.

Mulla oli ma kontrolli labrassa tän diabeteksen takia niin ajattelin että ottaa sen samalla käynnillä ja kun on lyhyt kiertolainen, niin johan se on sama. Mutta nyt saattaa olla jo noussut normaaleihin lukemiin. Toivotaan =)



Joulu tulee,oletko valmis...mulla on miehen lahja edelleen ostamatta. Kaikki muuta sata olen jo saanut pakettiin.

Hcg 647. ja tänään ois ollu pp15, eli nyt jännäämään, onko meitä nyt yhdessä paketissa 2 vaiko 3.



*tittidiidiiittiiidiii*

Muistini mukaan en ole vielä sinua ehtinyt onnittelemaan. Jos olen, pistä se imetysdementiani piikkiin ;-)



Ihana lukea club30:n kuulumisia, on ollut mieletön plussa-aalto.



Omaa napaa pikkaisen:

Meidän pikkuinen on jo kohta puolivuotias (1.1.06 on tuo maaginen päivä). Nukkumiset öisin on olleet viime aikoina vähän sitä sun tätä, mutta ihan viimeisin yö oli hyvä.



Poju on täysimetyksellä, hiukan höpsösti haluan, että kiinteät aloitetaan aikaisintaan tasan puolivuotiaana, kun se täysimetyssuositus on tätä nykyä puoli vuotta. Tai no, esikoinenkin aikanaan ehti viikkoa vaille puolivuotiaaksi ennen kiinteiden aloitusta, silloin imetyssuositus oli 4-6kk. Imetys vain on mielestäni niin helppo tapa ruokkia lapsi. En jaksaisi alkaa sössöjen tekoon ;-)



Kiinteät siis se akuutein asia meillä täällä. Toinen on tuo nukkuminen, tai siis öiden pätkäisyys. Nälästä valvominen ei johdu, vaan jostain muusta mystisestä syystä. Sitä ratkomme.



Oikein piparintuoksuista joulunaikaa koko clubille!!! Nauttikaahan, olitte sitten raskaana tai jo tässä pikkuvauva-arjessa kiinni :-)