**Tammimammat Viikonloppuun**
Kommentit (19)
Tänään on se onnellinen päivä, kun pääsen pukamista eroon! Kuulemma pitää varautua kirurgisen päivystyksessä piiiiitkäään odotukseen. Eli eväät mukaan.
Ensimmäistä lukuunottamatta mun aiemmat synnytykset olleet vähän arvaamattoman nopeita. Eilen täällä joku kertoi omasta ambulanssikokemuksestaan. Yhdyn hänen huoleensa. Jos jään kotiin odottamaan niitä varsinaisia synnytyssupistuksia, en ehdi oveseta ulos. Mutta silti vähän huvittaa se eilinen lääkäri, joka olisi ottanut minut sisään, jos olisi " edes pikkaisen tuntunut nippaisuja" . Suurin huoleni nopeissa synnytyksissä on joku hallitsematon verenvuoto. Viime kerralla minun käskettiin maata paikallaan kaksi tuntia synnytyksen jälkeen, jotta moista ei pääsisi yllättäen tapahtumaan. Sellaisista ne huolet jää kytemään.
No, jos saisi olla edes viikon ilman pukamia. Uusia varmasti ilmenee ennen pitkää, mutta jospa sitten olisi niitä pieniä nippaisujakin.
Viime päivinä ollut juttua siitä huulten alueen turpoamisesta. Eilen aamulla katsoin peiliin sillä silmällä. Ei ollut turvonneet kuin silmäpussit. Niitä ei kai lasketa ;)
enyo 37+4
millekäs alkais. kuopuksen kanssa hereillä. hermot olleet vähän tiukassa viime päivinä, ehkä olis syytä yrittää tänään yksin vaikka kaupungille kun on mies kotona. illalla miehellä meno. alkaa nää loppuraskauden mielialamuutokset näkyä. huh huh. nyt onneks ihan hyvä olo, mut pinna saattaa kiristyä aivan vähästä. oloa ei helpota yhtään tää flunssa.
no jos nyt painuis vaikka suihkuun, se yleensä piristää.
mukavaa lauantaita
vennymari rv37!
En aina ole limatulppaa huomannut, mutta niillä kerroilla kun sen havaitsin, sen irtoilemisesta meni muutama päivä synnytykseen. Laitas paikat valmiiksi, lähtö voi tulla pian. Onnea vaan!
enyo taas
Toivottavasti tänään sataisi lunta oikein reilusti. sitä on nyt maassa, mutta todella vähäsen.
Ajattelin tänään pestä äitiyspakkauksen vauvan vaatteet.
Sovitiin kaverin kanssa että mennään huomenna kahestaan jouluostoksille ilman lapsia.
Jouduin heräilemään yöllä aina kun halusi kääntää kylkeä. Selkään sattu niin pirusti, että itkuhan siinä meinasi tulla. Ei pysty nukkumaan selällään eikä mahallaan vaan aina kyljellään.
Heti kun nousin sängystä mä en pääse liikkumaan, alaselkä jää jumiin. joudun käyttämään tukia että pääsee eteenpäin.
Ja näin käy aina jos menen pitkälleen. Menee jonkin aikaa ennen kun pääsen kävelemään vähän paremmin.
Kivut on niin mahtavat että haluaisin jotain apua tähän.
Neuvolassa suositeltiin sitä tukivyötä.
Minkälaisia kokemuksia teillä on tukivyöstä, auttaako se?
Nyt täytyy syödä jotain, on kova nälkä
Hyvää lauantai aamua
Minnie-71, Rv 35
Lettis: Nukahdin sitten eilen aamupäivällä enkä mihinkään tapaamiseen ehtinyt, en päässyt edes kaupunkiin asti koko päivänä =D Jos olisin huomannut viestisi aiemmin olisin varmaan saanutkin jotain aikaseksi, humasin sen vasta herättyäni puolenpäivän aikaan.
Tuosta limatulpasta, itselläni se tuli viimeksi ihan vaan pari päivää ennen synnytystä, joten aika lupaavalta kuulostaa!
Voivoi, en taida ehtiä mukaan huonekaveriksi ;)
Enyo: toivottavasti saat nyt tosiaan helpotuksen tuohon pukamatilanteeseen, itselläni ainakin auttoi toimenpide!
*koputtaa puuta ettei uusiudu ennen synnytystä enää*
Täällä koitetaan saada perhe pukeisiin ja lähteä nyt sinne kaupungille kun eilen ei tosiaan saanut mitään aikaan. Niitä vauvatarvikkeita hankkimaan ja itselle jotain + loput joululahjat.
Sitten olis vuorossa IIIISO siivousoperaatio ja sitte vois rauhottua joulun viettoon, ihanaa!!
Mukavaa lauantaita!!
Pomppis 35+2
Eilen tuli yhtäkkiä kova kipu vasemmalle puolelle selkään joka kesti pari tuntia. Tuntu ettei saa kunnolla hengitettyä eikä missään asennossa ollut hyvä olla. Onneks se meni ohi ennen nukkumaanmenoa. Tänään on päivä alkanu ihan hyvin. Tntuu välillä et vauva liikkuu aika vähän ja sit taas toisina päivinä enemmän. Hiljaisempina päivinä ehtii jo melkein huolestumaan et onko kaikki kunnossa. Jalkoväliin on alkanut vihlomaan kävellessä, mutta muuten kaikki on vielä ok.
Tänään sain kaappiin kaikki pestyt vauvan vaatteet ja muutenkin alkaa olemaan kaikki kunnossa. Kattelin just pinoon vauvalle kotiintulovaatteita. Sairaalakassin pakkaan sit vasta tän kuun lopussa.
Reitsu ja toukkis 34 tasan
Täällä myös hiljaiseloa. Miehen veljenpojat 8v&12v tuli yökylään. Käytiin just " perheajelulla" kelkalla reki perässä. Paistettiin makkaraa ja pojat riehu hangessa. Oli ihan kivaa. Itelle vaan meinas tulla kylmä, kun ei jaksa juosta.
Viime yö oli ihan tuskaa, kun koski vatsaan. Ei supistanu, mut alavatsan vatsalihaksiin pakotti joka liikkeestä. Ja sit kun yritti liikkua, tuli supistus. Nuita kipeitä supistuksia on lakanu oleen harva se päivä. Onnex ens vkolla on lääkäri. Saa tietää, mikä tilanne. Joko on pehmenny. Joku ihme kipu tuntuu melkein koko ajan tuolla alhaalla. Ilmeisesti kohdunsuulla. Täytyy vaan miettiä jo asiat valmiiksi, kun täältä ajaa KYSille n.tunnin ja poikakin pitää saada johonkin hoitoon ensin.
Nyt täytyy mennä. Isäntä jonottaa konelle.
Äitiyslomalla olen ollut nyt viikon ja sen myötä on jäänyt nämä koneelle ehtimiset aika vähiin. Esikoisen 1v8kk kanssa kun ei tietsikkahommista tule mitään...
Viimeinen lääkärikäynti oli neuvolassa tällä viikolla ja vauva on kuulemma laskeutunut jo tooosi alas, pää tuntuu tuolla alhaalla ja paikatkin on jo vähän pehminneet. Nivusia jomotteleekin ja tuntuu painontunnetta tuolla alapäässä jos pitkään kävelee tai on pystyasennossa, ei niin kovin hauskaa. Nyt sitten jännäillään koska syntyy, lääkärin mukaan voi syntyä huomenna tai sitten tammikuussa, jepjep. Itsestä tuntuu kyllä että sinne tammikuulle asti mennään.
Nyt on lähdettävä leipomaan sämpylöitä, kun esikko vielä nukkuu, mutta jaksuja kaikille!
Suffis rv 35+4
mulla on itku kurkussa taas koko ajan. ahdistaa niin pirusti. miks tää ahdistus ei voi helpottaa vaan pahenee päivä päivältä! en tajua miten jaksan viel eteenpäin. mistä saan voimia. kun oon yksin jossain, helpottaa hetkeksi, mut heti kun tulee kotiin se ahdistus palaa. muutama päivä sitten sain karistettua sen ryhtymällä vain töihin. karusti. mut nyt tuntuu et voimat on niin vähissä et en jaksa tehdä mitään. ärsyttää vaan tehdä kaikkia. tuntuu et ei mitään väliä sillä et joulu on hetken päästä, mitä siitä vaikka mitään ei ois tehty. yritän jaksaa jonkun tunnin lapsia, et saan ne nukkuu ja voin olla rauhassa, mies on onneksi pois illan. en jaksa pyytää ketään ystävääkään käymään, tuskin voin mitään puhua itkemättä, ja en jaksa teeskennellä.
miks tää raskauden loppuaika pitää aina olla näin vaikeaa, ja miks ei kukaan voi olla apuna ja tukena! miks mä en saa levätä ja vaan nukkua. oikein sapettaa kun kaikissa lehdissä ja kirjoissa sanotaan et lepää ja nauti viimeisistä viikoista ja hemmottele itseäsi. ne perseen prosyyrit ajattelee et jokainen tekee vain yhden lapsen ja puhuu ensisynnyttäjistä! miten sä voit levätä jos sulla on jo lapsia!
Olen aina ihmetellyt sitä, kun niin paljon puhutaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, muttei tunnuta hiiskuvankaan sitä edeltävästä.
Kaikkea sitä, mitä on ennen jaksanut tehdä, ei todellakaan tarvitse jaksaa. Yritä erotella mielessäsi asiat, jotka todella täytyy tehdä (esim. lasten hoito, joskin sieltäkin löytyy epävälttämättömyyksiä) ja ne asiat, jotka luulet että sinun täytyy tehdä, mutta joita ilman selviää ainakin toisinaan (esim piparien leipominen). Yritä jaksaa käydä ulkona päivittäin, yritä tehdä enemmän asioita, joista nautit, yritä levätä hyvällä omallatunnolla aina kun voit.
Mieti, onko todella niin, että olet yksin? Monella meistä on tukiverkkoa ympärillä, jos vaan kehtaa apua pyytää. Pystytkö saamaan tukea mieheltäsi? Sisaruksiltasi? Ystäviltäsi? Asuvatko vanhemmat toisella puolella Suomea? Minulla on tässä vuosien kuluessa diagnosoitu vaikea masennus, joten otan osaa ahdistukseesi. Ajauduin itse tilanteeseen, jossa ylpeys pyytää apua karisi. Voin sanoa, että lähellä olevien ihmisten apu oli todella tärkeää ja aitoa välittämistä.
Sen läksyn ainakin opin, ettei kaikkea tarvitse jaksaa. Ja että apua saa pyytää (ja vastaanottaa vilpittömällä sydämellä).
En tiedä onko tästä mitään apua.
enyo, jälleen
Lettis: Laitahan kassi kuntoon, se voi olla lähtö pian =) Ja tsemppiä koitokseen! En kyllä tällä vauhdilla ehdi sulle huonekaveriksi =)
Oma olo on mitä on - siis vaihtelevaa. Nukkumaan ei pysty kunnolla ja menkkakipuja/supistuksia on päivittäin. Asukki on täydellisessä perätilassa ja viikon verran täällä on pähkäilty: perätilavauvan synnytys vai suunniteltu sektio. Ensikertalaisena päädyin sitten sektioon varsinkin, ku oon ollu kipeenä jo 8 viikkoa eikä voimat taatusti riitä perätilavauvan alatiesynnytykseen. Ajan yritän maanantaina saada 2.1 (la on 1.1) ja toivon sormet ja varpaat ristissä, et asukki haluis pysyä mahassa siihen asti vaikka tää oma olo onkin ihan ahdistunut...
Viimeiset 2 päivää oon juossu kaupungilla etsiskelemässä vaunulelua, soittorasiaa, huppupyyhettä sun muuta pikkutarviketta. Nyt on sitten tällä meidän vauvalla kaikki tarpeellinen ja laatikoittain myös " tarpeetonta" tavaraa valmiina =)
Joulua kai tässä pitäis hieman miettiä, kun nyt sitten varmaan ja toivottavasti saamme sen viettää kotona (mieluiten olisin mennyt kotipaikkakunnalleni, mutta tässä tilanteessa ei liene kovin järkevää =D ). Koristeita ei voida ajatellakaan, kun ovat jossain muuttolaatikossa, joten täytyy vaan sitten ostaa talo täyteen kynttilöitä. Miehen vanhemmat ja sisarukset perheineen tulee varmaan käymään meillä aattona ja pitäis jaksaa laittaa jotain jouluruokia. Onneksi tuovat leivinuunissa paistetun kinkun tullessaan. NAM! Mutta muuten varmaan ihan rauhallinen joulu miehen kanssa kaksin...
Hauskaa viikonloppua kaikille tammiksille =) Eiköhän me vielä kestetä nää viimeset viikot?
Nekku 37+6
On niin pirteä olo, kun sain viime yönä nukuttua ruhtinaalliset 8 tuntia! Heräsin kerran vessaan ja aamulla oikein säikähdin, kun yöllä en oo heränny vauvan liikkeisiin. No hetihän alkoi pylly pyöriä ja jalat sätkiä, kun lähdin puuron keittoon - että se siitä....
Perjantaina neuvolassa totesi vauvan olevan erittäin kiinnittynyt jo, että meillä tuskin ainakaan mistään perätilasynnytyksestä tulee olla huolissaan. Oma olo on tosi hyvä ja energinen, eilisen päivän vaan lepäilin ja otin rennosti - eipä sitten yöllä supistellutkaan. Mulla on verenpainemittari vanhemmiltani lainassa ja kun aamulla mittasin - niin alapaine oli 101 ja yläpaine 140! Kylläpä säikähdin, uusintamittauksella sama. Pitäisikö nyt soittaa äitipolille, vai katsella? Olo on hyvä, vauva liikkuu, ei koske päätä eikä turvotuksia ole yhtään.
Sitten mittasin uudestaan makuuasennossa ja alapaine laski 84 ja yläpaine 129??? Kumpaan nyt sitten pitää luottaa? Ja ollako taas tekemättä mitään päivä, vai puuhastella?
Olisi nimittäin koko sunnuntaipäivä aikaa tehdä vaikka mitä, kun oon yksin kotona...saisin rästiin jääneitä hommia pois...mutta uskaltaako tässä nyt sitten tehdä mitään?
Mami 36+4
Minäkin olen joskus mittaillut huvikseni verenpainetta isän mittarilla. Se oli sellainen rannemalli. Sain kyllä jos jonkinlaista tulosta. Luulen etten ihan osannut sitä vehjettä käyttää. Jos itse luotat saamiisi tuloksiin, ja etenkin jos sulla on ollut aiemmin moista ongelmaa, niin ei kai se haittaa tee, jos jonnekin asiasta soitat. Mielenrauhaa jne.
Minä mietin, josko saisin miehen innostumaan kaupoilla käyntiin. Vaikka saahan päivän kulumaan dekkareitakin lukemalla.
enyo
Vähän on pöllö olo. Meni sitten viimeyö supistuksia kuunnellessa. Noin 3 tuntia tuli kipeitä suppareita 6 min välein. Jomotus oli alaselässä koko ajan ja sit supistuksen aikaan sattui tuohon symfyysin tietämille.
Pakkailtiin jo sairaalakassia mutta loppujenlopuksi sain unta = kivut väheni ja supistusväli harveni. Kohdunkaulaa vielä jälellä mut pehmeä ja auki yhelle sormelle :) Mitenkähän tässä käy? Liekö tammivauvani päättänyt tulla jo joulukuussa. Vettä ei ole karkaillut tai limatulpasta mitään kuulunut.
minimamma 37+3
ps. uusi tilanne ja puolisostakin huomaa " uusia piirteitä" ...tarkoitan sitä että miten hassua huomata miten hän käyttäytyy kun oikein jännittää :D Höpötti mulle kaikenlaisia juttuja (luennoi kivun fysiologiasta ja supistuksista yms...) koko yön ja välillä piti sanoa että elä naurata kun sattuu vaan kovemmin!
Se alapainehan on sydämen ns. " lepopaine " eli verenpaine sillä hetkellä, kun sydän pumppausten välillä huilaa.
Eihän se kovin mielellään sa yli sataa olla. Kahdeksankympin tietämillä olis sellainen ideaali tai sitten itsekullakin niillä lukemin, minkä neuvolassa ovat " hyväksyneet" .
Eli en suosittele ainakaan ihan mahdottomia voimainponnistuksia. Se alapaine kun reagoi vaihteluihin hitaammin, kuin yläpaine. Yläpainehan seilaa levossa alhaalla ja rasituksessa voi olla vaikka kuinka korkeella.
Eli lepoa vaan ja stressin välttämistä niiltä osin, kuin näin joulun alla on mahdollista! Soita neuvolaan, jos alkaa huolettaa!
Mulla alkoin viime viikolla kutista jalkapohjat ja mahanahka. No, heti paniikki iski päälle että mikähän raskaushepatoosi alkamassa! Maksa-arvot olivat normaalit ja joku " ...urea" odottaa vielä tulemistaan. Taitaa kutina olla vaan ihon kuivuutta näin talviaikaan!
Tikru ja Matikka 33+5
Niin kotoisalta tunnusti tuo sinun kertomuksesi moottorikelkkareissuta ym:sta. Ja taidatkin olla täältä Savosta!
Milloinkas " törmätään" KYSissä synnytyskeikalla?
Meidän la on 31.1.2006, että jokos ehdit käydä " pykäsemässä" ennen meitä?
Me tullaan täältä ylä-Savosta päin, tunnin ajomatkan päästä!
Tikru ja Matikka Rv 33+5
Täällä on päivää vietetty rauhallisissa merkeissä. Poika on vielä päiväunilla (varmaan kohta heräilee) ja mies jouluostoksilla.
Itse olen lueskellut Hanna Hirovsen " isä syntymässä" -kirjaa. Ihan on mukavaa ja mielenkiintoista luettavaa.
Eilen illalla supisteli oikein mukavasti ja kipeästi, jospa nuo saisivat edes jotain edistystä aikaan!
Ennen esikoisen syntymää oli myös noita iltoja että supisti useamman tunnin muutaman minuutin välein kipeästi. Viikkojahan tässä varmasti vielä menee mutta jos tosiaan edistystä tuolla alakerrassa tapahtuu niin hyvä juttu!
Huomena sitten äitipolille sopimaan insuliinijutuista - iltainsuliinin pisto alkanee nyt loppuajaksi.
Ei kummempia sunnuntaikuulumisia, rentoutukaahan vielä viikonlopun kunniaksi mammelit!!
Pomppis 35+3
Mami; sanoisin että levähdä mieluummin, tuo verenpaine on kurja juttu jos se ei meinaa aisoissa pysyä. Vaikka kyllähän se on niinkin että verenpaine nousee kun laskee tekemättömiä töitä sohvalla:) Ehkä semmoinen kevyt puuhastelu ei vaarallista ole, mutta itse huomaan, että leipominenkin rasittaa nykyään, ja se jos mikä on mielipuuhaani tavallisesti ja kevyttä mielestäni. Eli en oikeen tiedä mikä se olisi sellaista " kevyttä" ... Nenäliinojen viikkailu varmaan:)
Vennymarille voimia ja mielialan kohenemista toivottelen. Jospa se ei joka päivä yhtä ankealta tuntuisi? Mutta tosiaan ei ole helppoa levätä jos pienokaisia pyörii jaloissa ja kuuluu äiti äiti taukoamatta aamusta iltaan. Mutta siitä huolimatta, varasta joku hetki itsellesi ja sano lapsille (toivottavasti nuorin on jo niin iso että ymmärtää jotain...) että nyt äiti vaan makaa sohvalla puoli tuntia/tunnin, eikä aio eväänsä väräyttää, ja laita lapsille vaikka filmi pyörimään... (Itse käytän sitä konstia jos ei tunnu muuten lepotaukoa riitelyltä löytyvän!).
Itselleni on terapiaa myös puuhastelu, eli tykkään siitä kun leivonnaiset tuoksuu ja koti on järjestyksessä, silloin mielikin lepää. Jos taas pitää kaatopaikkaa ympärillä katsella, on tämä emäntä välittömästi raivokohtauksen partaalla, mikään ei nappaa. Mutta meitä on tietysti moneksi.
Ja jätä ukkos lasten kans kotia ja painu kaupoille yksistään, sekin kohentaa mieltä, kun ei tarvi muita aatella ku ittiään.
Sitte on tietysti ihan toinen juttu, jos rypee tosi syvällä masennuksessa, silloin ei taida nämä kotikonstit auttaa tippaakaan, vaan pitää kääntyä lääkärin puoleen. Mutta olin lukevinani sulla enempi semmosta jokapäiväistä jurppimista, en tiedä menikö oikein?
(.) voi täällä hyvin ja muutenkin kaikki ookoo. 13. tammikuuta olisi leikkaus tiedossa, tuli aika hyvissä ajoin. Ei oo enää pitkästi.
Mukavaa päivänjatkoa.
Mimmu 34+5
Täällä herätty pirteänä la-aamuun...Mua kait vähän alkaa jänskättään tuleva..Eilen illalla ja tänä aamuna on irtoillut sit ihan kunnolla sitä limatulppaa..Kauankohan tulpan irtoamisen jälkeen vielä menee? sekin on tieten kaikilla erinlailla.Eipä auta ku ootella ja kattella.Muuten masuun kuuluu ihan hyvää,vaavi kiehnää ja nostelee pyllyä aina kun uniltaan jaksaa.Ihana kun on viikonloppu voi käydä ulkoileen miehen ja tytön kans ja ompi enemmän hommaa kuin viikolla yksin nyhvätessä.
Miepä lähden keitteleen aamupuuroa.
Jaksamista kaikille.
lettis73 37+1