Mun masennus katosi samantien kun tein eropäätöksen ja pistin ukon ulkoruokintaan

saamattomuuteen ja masennukseen. Nyt kaikki tuntuu niin toivottomalta eikä minkäänlaisia tulevaisuudennäkymiä tai haaveita ole.

T. Vähän saman asian kanssa kamppaileva...

En ole juurikaan jaksanut siivota, kotona pakenin tietokoneelle tai television ääreen. Nukuin aina kun voi ja välttelin yhteistä aikaa miehen kanssa.



Nyt tuntuu, että haluan siivota joka nurkan tässä asunnossa enkä ole nukkunut päiväuniakaan moneen päivään.



Syön myös paljon vähemmän herkkuja kuin parisuhteessa ollessani.



Masennusta kesti lähes vuoden ennen eropäätöstä. Saamattomuus alkoi kun lapsi oli vuoden ikäinen ja vähäuninen vauvavuosi takana.

ap

Vuoden vauva-aika voi tietysti vetää mielen matalaksi ja ymmärrän, että uuden alku voi hetkellisesti saada energiat nousemaan.

Mutta mihin se miesi siis oli syyllinen?

eikä vaatinut häneltä suuria uhrauksia vapaa-ajasta tai rahankäytössä. Parempi yksinhuoltajana. Eikä mies halunnut enää lisää lapsiakaan, se aiheutti lisää masennusta. En tuhlaa hedelmällisiä vuosiani ihmiseen joka on väärä

Ei tosin ehkä niin suoraan kuin epäsuorasti. Minäkään en ole pitkään aikaan jaksanut laittaa kunnolla ruokaa, siivota tms. ja nyt kun tuli yksi kiva tyyppi käymään, pyöräytin ensimmäistä kertaa viikkoihin komean päivällisen. Sain syödä rauhassa ilman miehen läsnäoloa ja tunnit riensivät.

jotenkin vaikea saada aikaiseksi. Kotona ihanaa kun ei ole täällä, sitten kun tulee alkaa vittuilu ja halvaus ja solvaus, ihan kuin keksisi tekösyitä kylällä juoksulleen minusta. Sitten kun on riita päällä kun en jaksa kuunnella ( ihan mistä vain, olen huono vaimo kun en just sillä hetkellä kun syödään pessyt hellaa ennen ruokailua) niin sitten lähtee ovet paukkuen haukkumaan mua kavereilleen. Luulevat että olen ihan hullu, kun eivät mua tunne. Vaikka olen ihan normaali nainen jolla normaalit kaverit ja lapset:) Mihkään ei mennä yhdessä kun kuulemma häpeää mua niin paljon. En mä kyllä jaksakaan aina, väsy lapsista ja hän on suomenruotsalainen enkä aina jaksa mennä sinne kun en itse puhu sujuvaa ruotsia, hyvää kylläkin mutta olen yleensä ainoa äidinkieleltään suomenkielinen. Niin en jaksa kun kukaan naisista ei puhu mulle, pitävät mua varmaan ihan hulluna miesten puheiden takia.



Onneksi on omat kaverit!

Meillä on vain yksi elämä elettävänä eikä sitä kannata heittää hukkaan