Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Itsepuolustuslajeja harrastaneet

Vierailija
17.12.2005 |

Tuli vaan mieleen kun nykyään ei paljoo uskalla lapsia yksin laittaa liikenteeseen edes pienelle matkalle, kannattaako lapsi viedä johonkin karateen tms. Oppiiko siellä puolustamaan itseään?



Todellisuus on se että tytöstäni tulee pieni kokoinen ja minä sain jo 30-vuotta sitten melkoisen ryöpytyksen niskaani koostani, niin mitä se on vielä tänä päivänä kun vielä vähemmän lapsilla on rajoja ja joka paikasta tulee väkivaltaa.



Tiedän että karate on harrastus jota ei saa käyttää " kadulla" , mutta kai sitä itseään saa puolustaa tosi paikan edessä.



Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
17.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Judossa/jujitsussa opetellaan heittämään vastustaja maahan, karatessa lyödään ja potkitaan ( näin tiivistäen ) Itse oli heiveröinen alle 50kg tyttö ja kellistin judossa yli 100 kiloisia raavaita miehiä. Kyllä siitä ainakin itseluottamusta sai ja toki paljon vinkkiä mitä tehdä jos joskus itseään joutuisi puolustamaan.



Suosittelen.

Vierailija
2/11 |
17.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Osaisitko vielä sano missä iässä kannattaa aloittaa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
17.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihan lapsillekin, mutta minusta 12-13v on silti minimi näissä lajeissa.

Vierailija
4/11 |
17.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yhdyn edelliseen vastaajaan, parasta olisi oppia heittämään ja irrottautumaan toisen otteesta. Itsepuolustuskurssilla opetetaan juuri näitä taitoja, tosin en tiedä järjestetäänkö niitä lapsille.

Suomalaiset naiset pärjäävät hyvin itsepuolustuslajeissa, joten urheilu-uraakin voi tehdä ;)

t.: Itse kung-fua harrastanut

Vierailija
5/11 |
17.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tapanilan erällä oli muistaakseni taek wando (ei tietoa oikeinkirjoituksesta) 5 vuotiaille. Tietääkö joku tästä enemmän?

Lapsi vasta 3v että odottelemaan kai vielä joudutaan..

Vierailija
6/11 |
17.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

terve itsetunto. Se että lapsi osaa sanoa ei myös aikuisille. (myös omille vanhemmille!)

Tutustu skidikanttiin, se lasten itsepuolustuskirja löytyy myös netistä, on Aila Juvosen kirjoittama. Sisältää todella ajattelemisen arvoista tekstiä ja ihan konkreettisia harjoituksiakin.



Itsepuolustuslajia en laittais lasta harrastamaan, jollei itse tahdo. Ei siellä silloin opi muuta kun pelkäämään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
17.12.2005 |
Näytä aiemmat lainaukset

Karate on monipuolinen laji, joka on muutakin kuin pelkkää lyömistä ja potkimista. Kaikkien esim. nivelet eivät kestä heittoja, joita judossa harrastetaan. Karatessa (kuten myös toki judossakin) opetetaan myös lukkoja ja itsepuolustamista ilman ainuttakaan potkua tai lyöntiä.

Potkut ja lyönnit opettavat myös voimien ja kehon hallintaa muutenkin. Esim. tasapaino kehittyy hurjasti!



Meidän seurassa ei ketään yllytetä turhaan väkivaltaan. Ensimmäinen opetus on juosta karkuun; eli lähteä pois väkivaltatilanteesta. Toinen opetus on puhuminen, jos karkuun pääseminen ei ole vaihtoehto. Väkivalta on aina viimeinen vaihtoehto ja sekin vain puolustukseen - ei hyökkäämiseen!



karateka

Vierailija
8/11 |
19.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa opettaa mahdollisimman monipuoliseksi maassa ilmassa ja vedessä.



http://www.dailymotion.com/video/x35vd9_girl-fights-guy_sport

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
19.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

toimivinta karatessa on kushanku dai tai passai dai.

Vierailija
10/11 |
19.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kamppailulajeja olen harrastanut 25 vuotta, judo, taido, paini, savate, kravmaga, aikido. Tehokkaimpia mielestäni kravmaga ja judo/jujutsu, kravmaga siihen, kun hyökätään, judo siihen, kun hyökkäys on jo tapahtunut (eli miten pääsee esim otteista eroon tai alta pakoon).



Pienikokoisuus ei ole este hyvälle taistelutaidolle, itse olen 164cm ja hoikka ja löylytän helposti keskivertomiehen jos tilanne vaatisi. Kaikki perustuu yllätysmomenttiin ja tekniikkaan, voimaa tarvitaan vasta kun kontakti on päällä (esim joku kaataa maahan ja hyppää päälle).



Eniten taidoista on apua siinä, että henkii itsevarmuutta ja kovuutta, tällöin ei uhriksi edes joudu. Raiiskaaa valitsee aina aran ja pelokkaan uhrin. Kun kulkee pystypäin rohkeana pelkäämättä mitään, saa kulkea rauhassa.



Itse olen todella kiitollinen taidoistani, antaa mielenrauhaa kummasti, erityisesti kun tiedän että pystyn auttamaan heikompiani (lapsiani jne). Plussana se, että kamppailupiireissä oppii tulemaam miesten kanssa hyvin juttuun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
19.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

olen itse viettänyt nuoruuteni aikido-salilla. Aloitin noin kymmenvuotiaana ja myöhemmin opetin samanikäisiä junnuja muutaman vuoden.



En ole koskaan tarvinnut puolustaa itseäni, mutta rohkeutta ja varmuutta aikido on tuonut. Tykkäsin myös lajin "tanssillisuudesta", liikkeet ovat pehmeitä ja pyöreitä, niissä hyödynnettään vastustajan liikettä ja voimaa. Pieni tyttö pärjäsi hyvin isollekin miehelle!



Jos ei olisi polvivaivaa, niin harrastaisin ehdottomasti edelleen!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kolme viisi