Mun mielestä liian pieniä keskosia ei pitäisi hoitaa

Tehostettu hoito ja tehohoito ovat myös aikalailla eri planeetoilta. Näillä asioilla ei ole nyt mitään suurempaa merkitystä täällä av-palstalla. Käytännön työssä ero on kyllä suuri.

in olemassa? nautitko elämästä enemmän kuin kärsit siitä?



Ja sitten vielä, ennen kaikkea, jos sinulla kerran on lapsi, oletko sitä mieltä, että hänkin on " väärässä paikassa" ? Eli eikö hänenkään pitäisi olla elämässä? Jos pitäisi, niin mitenköhän se olisi mahdollista ilman sinun elämääsi?



-kysynpähän vaan...

Kaikki eivät ole käytännössä keskenmenoja että lapsi lähtisi vain syntymään vaan on lukemattomia raskauskomplikaatioita ja syitä miksi vauva joutuu syntymään liian aikaisin.

Lisäksi vielä että eivät kaikki 500 g painoisena syntyneet ole vaikeasti sairaita tai vammaisia vaan rankan alun jälkeen heitä odottaa täysin normaali ja terve loppuelämä.Miksi heiltä pitäisi riistää elämä?

Itselläni 500 g painoinen keskonen ja täysin terve ilman mitään vammautumisia.Eikä hän todellakaan " erotu" mitenkään muista.Sitä paitsi nykyisin niin hyvät keskoshoidot että todella pieni prosentti vammautuu tai sairastuu loppuelämäkseen keskosuuteen liittyvistä seikoista.

Eli jos ajattelisin samalla tavalla kuin jotkut tänne kirjoitelleet niin minun olisi pitänyt ns. antaa lapseni vaan kuolla kun syntyi niin pienenä vaikka hänellä täysin terve elämä edessä.On kyllä minusta todella julmaa!

Vierailija:

Olen itse syntynyt hyvin pienenä keskosena, ja sitä mieltä, että kun kyseessä on käytännössä keskenmeno, ei noin pieniä pidä väkisin pitää elossa. Ehkä Jumala tarkoitti, että oli tarkoitus kuolla, ja tämä moderni lääketiede pitää väkisin elossa?

Minulla on ollu hankala elämä, sekä fyysisesti että henkisesti, ja tunnen yhden lähes yhtä pienenä syntyneen, jonka kanssa on näitä mietitty. Molemmilla sellainen outo tunne, että olemme väärässä paikassa, emme kuulu tänne jotenkin. Jos saisin itse esim. 500 grammaisen keskosen, pyytäisin, että antakaa mennä. Ja minulla on lapsi.

Jos emme toimisi keskosten henkien pelastamiseksi, olisimme tappajia.

Hivenen sairas ajattelutapa...



T:kahden keskosen äippä

ajetteleeko joku oikeesti noin? Sairasta

Häpeä!

rajansa provoillakin.

Ei välttämättä mitään selvää " vammaa" tai diagnoosia, mutta kypsymättömyyttä hermoston " epätavallisen" kehitysympäristön vuoksi varhaiskehityksessä.

En tajua, miksi pieniä, esim. 500 g:n painoisina syntyneitä lapsia täytyy pitää hengissä. Se on äärimmäisen raskasta vanhemmille ja itse lapselle myös. Kuvitelkaa, kuinka kallista tehohoito on. Näistä asioista ei vain suoraan puhuta, koska se on poliittisesti epäkorrektia. Katsokaa linkistä lisää tietoa: http://herkules.oulu.fi/isbn9514271912/html/c114.html

Siinäkään ei tosi suoraan juuri mitään sanota. Onko keskosen elämä aina elämisen arvoista?



Vanhusten hoidosta olen samaa mieltä. Miksi lähestulkoon vegetatiivisessa tilassa olevaa vanhusta pidetään väkisin hengissä? Elämä on takana - eikö olisi aika osata luovuttaa.



Tiedän, että tarkkoja rajoja on vaikea vetää. Siksi varmaan on parempi, että kaikki pidetään väkisin hengissä. Jokainen varmaan muistaa, mikä kohu Joroisten tapahtumistakin nousi... Ymmärrän, että harva lääkäri sellaista omalle kohdalleen tahtoo.



Suomalaisen yhteiskunnan huoltosuhde heikkenee kuitenkin koko ajan. Jossain vaiheessa täytyy priorisoida; kuka pidetään hengissä ja kuka ei?



ap, keskosen äiti

Miksi suomalaisen keskosen hoitoon laitetaan helposti 50 000 e, kun taa afrikkalaisia lapsia ei ole varaa edes rokottaa?

Viena Tommiska

Lääketieteellinen tiedekunta

Lastentaudit

Väitös 7.3.2003





Pienen pienet keskoset Suomessa





Syntyessään alle 1000g painaneiden lasten hoitotulokset, perheiden hyvinvointi ja hoidon kulut kahden ensimmäisen vuoden ajalta.



Kehittyneemmän ja aktiivisemman hoidon myötä yhä useammat hyvin ennenaikaiset lapset jäävät henkiin. Pienet keskoset ovat kuitenkin edelleen alttiita keskosuuteen liittyville vammoille, joista vakavimmat, CP-vamma, näkövammat, kuulovammat ja kehitysvammaisuus, todetaan useimmiten jo varhaislapsuudessa. Ennenaikaisuuteen ja pienipainoisuuteen liittyen erilaisten vammojen riski on erityisen suuri pienen pienillä keskosilla (syntymäpaino alle 1000g): Aiemmissa tutkimuksissa edellä mainittuja vakavia vammoja on esiintynyt n.15-25% eloon jääneistä lapsista.



Keskosten hoidon kehittyessä pitkäaikaisennusteen jatkuva seuranta on tärkeää. Luotettavimman kuvan keskoslasten ennusteesta antaa ns. väestöpohjaiset tutkimukset, joissa tutkittavina ovat kaikki tietyllä maantieteellisellä alueella syntyneet lapset.



Nyt kyseessä olevan tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Suomessa vuosina 1996-97 syntyneiden pienen pienten keskosten kuolleisuus ja sairaudet 18 kuukauden ikään asti, verrata Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa (HYKS) syntyneiden pienen pienten keskosten kehitystä täysaikaisina syntyneiden verrokkilasten kehitykseen lapsen ollessa kahden vuoden ikäinen, verrata vanhempien vanhemmuuteen liittyvää stressiä keskoslasten ja verrokkilasten perheissä sekä arvioida hoidon kuluja lapsen ensimmäisten kahden vuoden ajalta.



Tutkimustiedot kerättiin sairaaloista ja lasten hoidosta vastanneista laitoksista kaikille tutkimusaikana Suomessa syntyneille, syntyessään alle 1000 g painaneille lapsille ja tallennettiin tutkimusrekisteriin STAKESIN syntymärekisterin rinnalle. HYKS:ssä syntyneiden pienen pienten keskosten ja heidän verrokkiensa kehitystaso tutkittiin kahden vuoden iässä. Vanhemmuuteen liittyvää stressiä arvioitiin vanhempien täyttämän kyselylomakkeen avulla, tiedot hoidon kuluista kerättiin hoidosta vastanneista laitoksista ja vanhemmilta.



Vuosina 1996-97 Suomessa syntyi 529 pienen pientä keskosta (0,4% vastasyntyneistä). Kolmasosa näistä lapsista syntyi kuolleena. Niistä elävänä syntyneistä lapsista, jotka kuolivat alkuvaiheen sairaalahoidon aikana, useimmat (79%) kuolivat ennen neljän päivän ikää, vain yksittäinen lapsi kuoli usean viikon hoidon jälkeen. Mitä pienempi lapsen syntymäpaino oli, sitä suuremmat olivat kuolleisuus ja alkuvaiheen sairastavuus. Kaikkiaan 210 lasta (60% elävänä syntyneistä) kotiutui sairaalasta.



Elossa olleista 208 lapsesta 42% oli 18 kk iässä kehittynyt normaalisti, 40%:lla oli lievä vamma (puheen- tai motorisenkehityksen hitaus, korjattavissa oleva näkövamma) ja 18%:lla todettiin vakava, pysyvä vamma (CP, sokeus, kuulovamma) tai samanaikaisesti vähintään kolme lievää vammaa. Silmävammoja lukuun ottamatta eivät muut pitkäaikaisvammat näyttäneet tutkimusryhmässä yleistyvän syntymäpainon laskiessa. Pienen pienten keskosten keskimääräiset kehitystasoarviopisteet olivat verrokkilasten pisteitä matalammat. Lievien vammojen suuri osuus, niiden toistaiseksi epäselvä merkitys lapsen ennusteen kannalta sekä aiemmissa tutkimuksissa todettu lievien vammojen yleistyminen lapsen kasvaessa tähdentävät näiden lasten pitkäaikaisen seurannan tarpeellisuutta.



Lapsen ollessa kahden vuoden ikäinen pienen pienten keskosten vanhemmat näyttivät keskimäärin selvinneen lapsen ennenaikaisuuden aiheuttamasta järkytyksestä hyvin, eikä vanhemmuuteen liittyvässä stressissä ollut eroa verrattuna verrokkilasten perheisiin. Tämän tutkimuksen perusteella ei voida kuitenkaan tehdä johtopäätöksiä vanhemmuuteen liittyvästä stressistä niiden vanhempien kohdalla, joiden lapsi oli vammautunut.



Alkuvaiheen sairaalahoidon kulut kattoivat suurimman osan (64%) pienen pienten keskosten kokonaiskuluista ja kasvoivat syntymäpainon pienentyessä. Sen sijaan alkuhoidon jälkeisiin kuluihin ei syntymäpainolla ollut vaikutusta, vaan kokonaiskulujen suuruuteen vaikutti merkittävimmin lapsen vammojen vakavuus.



Kuolleisuus ja alkuvaiheen sairastavuus näyttivät olevan merkittävästi suuremmat yliopistosairaaloiden ulkopuolella syntyneillä pienen pienillä keskosilla, jolloin näiden lasten synnytysten keskittäminen yliopistosairaaloihin näyttää olevan ennusteen kannalta edullisinta. Kuolleisuudessa ja sairastavuudessa todettiin myös selviä alueellisia eroja, mikä korostaa jatkuvan kansallisen seurannan merkitystä sekä alueellisten hoitokäytäntöjen eroavaisuuksien tunnistamista.



http://notes.helsinki.fi/halvi/tiedotus/vanhatvaitokset.nsf/0/9ebd37736…

samoilla linjoilla ja ymmärrän ap:ta. Raja voisi olla esim. 800g tai rv 28, kumpi nyt sitten toteutuu. Kohta mennään muuten siihen, että jokaista keskenmenoa rv21 pitää alkaa yrittää elvyttää.



Vanhustenkaan kohdalla liian aggressiivinen hoito turhaa. Oma isoäitini oli miltei 90-vuotias (pari kk vajaa), voimat uupuivat ja joutui terveyskeskuksen vuodeosastolle. Pari kuukautta meni ja keuhkokuume korjasi satoa. Hän sai lääkityksenä kipulääkkeitä ja oli hoidossa siellä. Toinen isovanhempani sairastui 60-vuotiaana syöpään ja häntä tietenkin hoidettiin. Eivät vain tehonneet levinneeseen syöpään ja kuoli parin vuoden päästä syövän toteamisesta. Tahtoi hänkin kuolla kotona niin kuin varmaan monet tahtovat. Kipupumppu oli, muttei muita toimenpiteitä lopussa. Unessa meni.

Vierailija:

Sellaisia, joilla on alle 70 prosentin mahdollisuudet jäädä eloon tai sellaisia, joille jää vammoja keskosuudesta.

Olisi armollisempaa ja järkevämpää antaa heidän kuolla. En yleensäkään ymmärrä tehohoitoa vanhoilla ihmisillä tai vauvoilla.

Jos ei hoidettaisi, ystäväni olisi menettänyt lapsen ja maailma kerrassaan viehkon, fiksun, kohteliaan, kanssaihmisilleen iloa tuovan tytön. Hän vaan nyt sattui näkemään päivänvalon n. 500-grammaisena keskosena 50% selviämismahdollisuuksilla.

tai sitten olet yhtä sairas kun tuo karkkilan äiti, olisit tyytyväisempi jos keskosesi olisi kuollut vai?



valvoja saisi poistaa koko helvetin ketjun, oikea joulumielen parantaja ketju!



sama kun 20vuotta sitten joku olisi sanonut, ettei alle kilon painoisia kannata pelastaa, ei ne kuitenkaan selviä.



kyllä kuule on paljon kalliimpiakin asioita kun keskosten hoito. jos tahdot auttaa yhteiskuntaa säästämään, niin vedä itsesi jojoon. taatusti säästäisi enemmän rahaa kun vauvojen tappaminen.

Kyllä todella monet täysiaikaisetkin vammautuvat ja tulevat yhteiskunnalle kalliiksi.



:( :(:(





t. pikkukeskosen äiti, joka täysin terve ja kehittynyt normaalisti. Ikää lapsella 5v.

sen mahdollistavat.



Ainoa ristiriita tässä asiassa on se, että miksi rv 24 syntyneitä keskosia yritetään viimeiseen asti pitää hengissä, kun samoilla viikoilla abortoidaan vielä lapsia joilla esim. downin syndrooma?? Luin jostain ja en voi käsittää tätä asiaa?

Meillä on 24-viikkoisena syntynyt ihana lapsi, joka on nyt nelivuotiaana hyvinvoiva ja onnellinen lapsi. Kuuluu siihen

onnelliseen joukkoon, jolla keskoisuudesta muistuttaa

vain pienikokoisuus. Onneksi häntä hoidettiin rakkaudella

kuin IHMISTÄ!

p.s. suurin osa kuolevista keskosista kuolee ekan 3 päivän aikana. (ei loputkaan toki kuolemattomia ole)

*Ojentaa pystiä*