Lue keskustelun säännöt.
Kumpaa häpesit nuorena enemmän,
Kommentit (13)
Minusta ne olivat liian tiukkoja, ja juntteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä ei tiennyt missä kunnossa oli ja koska tuli kotiin ja kuinka humalassa. En kyllä usein meille kavereita pyytänytkään.
Mutta saattoi se kaupungillakin tulla vastaan tai kotipihassa, kun kavereiden kanssa oltiin ukona ja sieltä se hoippui paikalle. Elämäni suurin häpeä, josta en koskaan puhunut, vaikka varmaanhan kaikki tiesivät, koska kai heillä silmät päässä oli.
Ehkä isää joskus pikkuisen, kun hän oli niin vanha ja sitä piti selitellä.
Siinä ei ollut sinänsä mitään virallista vikaa, mutta pelkäsin aina että se rupeaa horisemaan jotain mikä mun mielestäni olisi tyhmää ja noloa.
Äitiä en muista hävenneeni koskaan, olin pikemminkin tosi ylpeä siitä.
alkoholisteja tai mielenterveysongelmaisia tms...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai ne teini-iässä tuntuivat vähän "kalkkiksilta", mutta en tosiaankaan varsinaisesti hävennyt. Ihan ok vanhemmat.
erittäin paljon. Molemmat hipin näköisiä taiteilijasieluja ja epämääräisillä vaatteilla varustettuja roskisdyykkareita ja kavereiden vahemmat konservatiivia lääkäreitä ja lakimiehiä pukeutumiskoodina golf- tai purjehdusmuoti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isääni häpesin silmät, korvat päästäni. Se häpeän tunne oli niin lamauttava, vaikka todellisuudessa kaikki tiesivät... Vasta aikuisiällä olen ymmärtänyt mitä sellainen kokonaisvaltainen häpeä tekee ihmiselle. Onneksi olen siitä vuosien työllä irrottautunut!
äiti oli "alati sairas", isällä alkoholi-ongelma, jota kuitenkin peitteli kohtuullisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai oikeestaan sitä, että ei edes ollut mun oikea isä ja luulin kaikkien tietävän sen. ja muutenkin isäni (oli syntymästäni asti se ainoa isä) oli hieman epämääräinen, mm. likaiset vaatteet aina, pultsarin näköinen hiukan jne jne.
... mutta silloin hävetti kun olin (luvatta) kaveriporukan kanssa paikallisessa kahvilassa ja äiti kurvasi pihaan ja vei lähes niska-perseotteella autoon ja kotiin. Nyt jo hymyilyttää, kohta se on itselläkin edessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillä oli alkoholi- ja mielenterveysongelmia. Koskaan ei voinut kavereita pyytää kotiin ja aina piti keksiä selityksiä, miksei meille voi tulla, kun ei tiennyt, missä kunnossa äiti on.