Vasta 2kk kotiäitinä
IHANAA!!!! Voiko elämässä olla ihanampaa asiaa ku olla pienen, kiltin taaperon äiti!!!! Meillä ollu alusta asti kaikki hyvin, tyttö nukkuu ja syö hyvin. Neuvolassa sanottiin että on hiukan ikäisiään edellä kehityksessä! Kyllä olen aina toivonu äitiyttä, mutta nyt kun se on totta, niin en ikinä uskonut sen olevan näin ihanaa!! Tottakai asiat voi yht´äkkiä muuttua, mutta sen tiedän jo nyt, että musta tulee suurperheen äiti (jos se meille suodaan)! Mies on samaa mieltä!!
Kommentit (5)
ensimmäisen kohalla. Poika on nyt 1v3kk ja tuntuu et johonkin pitäis joskus päästä. Toinen synty 2kk sitten enkä sen jälkeen oo kotoo yksin poistunu ku kerran kauppaan. Lisäks alan kaivata aikuista seuraa, jotain muutakin puhekumppania ku noi lapset ja sen on mies huomannu. Mä kuulemma puhun ku papupata ku se tulee kotiin.
Jos vaan ite osaa ees joskus irrottautua perheestä ja lähtee vaikka lenkille ni kotiäitys on kiva, mut mä niin pelkään ettei ukko pärjää lasten kanssa yksin (vaikka hyvin tiedän että se pärjäis jos vaan uskaltaisin lähtee).
Hyvää uutta vuotta kaikille!
mutta omalla tavallaan ihanaa myöhemminkin. Meillä lapset 4,5v, 2,5v ja 2kk vauva. Nyt osaa ottaa rennommin ja jää enemmän " omaa aikaa" kuin yhden tai kahden kanssa, vaikken mikään kotitalousihme olekkaan, eikä muuten äityskään ole ollut mikään ykköshaave elämässä. Sanoisin kuitenkin, että mitä enemmä lapsia, sitä enemmän haastetta, varsinkin kun iskee uhma ja huutoa piisaa päivittäin TOSI paljon. Lisäkis lapset tappelee aika paljon(eli taas itkua ja huutoa)Todella odotan jo töihin paluuta, 6v kotona saa riittää ensi kesänä...
Mutta ihania kotiäitipäiviä sinulle :-)
meiän poika 1.7v ilonen ja ihana kyllä,mutta myös tosi itsepäinen ja väsymätön duracell-pupu!!Oli tosi rauhallinen vauvana...Huoh!!äitiä ja isiä viedään!!
Minun kokemukseni on vähän päinvastainen kuin monilla vastanneilla. Tyttömme on nyt 9kk ja NYT alan nauttia todella tästä kotiäitiydestä. Meillä ekat kuukaudet olivat kaoottiosta itkua, imetysongelmi, sairastelua ja ja unettomuutta. Nyt kun lapsella on rytmi ja hymy herkässä, nyt tämä alkaa palkita ja maistua mansikoille. Saa nähdä millainen rumba tulee kun kakkonen syntyy syksyllä. Olen varautunut, että silloin on tosi raskasta ainakin ensimmäiset kuukaudet, jos on taas vauvakaaos ja lisäksi vilkas esikoinen vaipparallaassa mukana. No, aktiivisen isän ja palkatun hoitoavun kanssa varmaan pärjäämme. Pitää muistaa ulkoilla ja irroittautua aina välillä lataamaan omiin oloihin, käydä lenkillä ym.
Onnea uuden elämän johdosta! Niinhän se on täysin taivaallista tossa vaiheessa, kun siitä osaa nauttia. Varsinkin sen ensimmäisen kanssa siitä kannattaa ottaa kaikki mahdollinen irti. Toisen kanssa meno ei olekaan enää samanlaista kun vanhempi lapsi pitää myös siinä vaiheessa ottaa huomioon...
Itse olen ollut kohta kuusi vuotta kotiäitinä ja jatkoa suunnitellaan. =) Toivottavasti suunnitelmanne suurperheestä onnistuu ja elämä jatkaa hymyilemistä. " Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa..."