Milloin ja miten olette kertoneet lapselle miten lapsia tehdään?

Oli hoidossa sitten kertonut pienemmälle pojalle pissareissulla, että "täällä pippelin alla palloissa on sitten aikuisena vauvansiemeniä". Eli tää juttu on selvä ja vauvansiemenet, mutta meillä ei vielä ole kysytty sitä maagista kysymystä, että MITEN se isi ne siemenet oikein laittaa sinne äidin masuun.



Joku oli kerhossa kertonut, että vauva on mahalaukussa, niin meidän poika oli todennut, ettei ole, vaan mahalaukun päällä =)

mut tyttöpä sanoi et hän oli katsonut telkusta jo samat asiat ja oli nähnyt inhorealistisen synnytyskohtauksenkin kai kyselyistä päätellen, en sit tiedä mistä

tuli todella huono äiti fiilis :)

pikkukakkosta siis annan katsoa ja joskus on jääny päälle taustalle se tv sekä mummolas on tv yötä päivää aikuisten ohjelmia päällä et hyvinki on voinut nähdä yhtä ja toista... no ei ole enää mummollakaan tv päällä, kun tuli puheeks toi :)

Ei se kovin kummoista vaadi. Isällä on se vauvansiemen ja tarkennus että niitä on vain aikuisilla. Isä laittaa vauvansiemenen äitiin, josta kasvaa vauva äidin vatsassa.



Tarkempia vastauksia kysymyksiin että vauvansiemeniä on kiveksissä, niitä laitetaan pippelillä vauvareiästä. Äidillä on munasolu, johon vauvansiemen menee ja siitä kasvaa vauva. Vauva kehittyy omassa paikassa kohdussa äidin sisällä. Ruokaa vauva saa napanuoran, joka on vauvan ja äidin välillä, kautta äidistä (tässä olikin selittämistä). Aikanaan vauva syntyy vauvareiästä ulos.



Paras kysymys oli aikanaan 5v pojallamme, joka pyysi nähdä vauvanreiän... Tähän vastasin että se on äidin oma paikka, jota ei näytellä muille. Ja kun jonkin aikaa tuon jälkeen pikkusisko syntyi ja jouduin käymään jälkitarkastuksessa päivällä ja ottamaan isommat lapset mukaan (sen 5v ja 3v), niin olivat samassa huoneessa piirtelemässä. Kun päästiin pois, niin poika totesi että nyt hän näki sen vauvareiän.... Tuossa jo kulki minunkin häveliäisyyteni raja ja hieman hämmensi. Tuskin tuo poika siitä kuitenkaan traumoja sai ja enää 8v:na edes muista koko juttua.

Asia oli ajankohtainen 4½-vuotiaalle kun pikkusisko syntyi ja sain selittää kaikenlaista istukoista ja napanuorista ja siitä mistä vauva syntyy ja miten se on sinne tullu. kerroin myös kaikenlaista vauvansiemenistä ja missä niitä tulee, kovin yksityiskohtaisesti ei onneksi tarvinnu kuitenkaan tätä miten osiota selittää-mutta olen sitä mieltä ettäjos asia kiinnostaa voi sen lapsen tasolla liian yksityiskohtiin menemättä kertoakin kun muuten varmaan mielikuvitus laukkaa. meillä kiinnostaa kyllä kaikki muukin ihmiskehoon liittyvä kuten miten ruoka menee mahaan jne. nyt kun vauva on maailmassa ei tämä asia enää niin kovasti kiinnostakaan. niin että eiköhän teilläkin vähän ajan päästä ole jotain muuta mielenkiintoista ajateltavaa eikä siis mitään haittaa vaikka on nyt sitten nämäkin asiat kerrottu.

ollaan pyritty etenemään. Ensin kerrottiin että isillä on vauvansiemeniä, joita antaa äidille ja sit äidin masussa alkaa kasvaa vauva...

Sit kun kiinnostui enemmän (kans jotain 5v) lainattiin kirjastosta pari kirjaa, joita luettiin. Sitä ennen oli jo kerrottu, että ne siemenet on isillä siellä kivespusseissa ja äidillä on niitä munasoluja, joiden luo ne siemenet sit menee..

Ihan hirvfeästi ei kirjat meillä kiinnostusta herättäneet, mutta vähän niiden kanssa keskusteltiin ja asia oli sillä ohi. Itse asiassa vuoden päästä ei tuntunut asiaa enää muistavan vaan luettiin sit niitä uudestaan, kun uudelleen kiinnostui asiasta. Ja sit jo kiinnosti se, mistä tietää onko vauva tyttö vai poika.. sit keskusttiin niistä y ja x siemenistä, joita isillä on ja kuinka se yksi onnellinen perille päässyt siemen sit määrittelee sen sukupuolen.

Mutta meillä ei siis ole asian oikean tolan kertominen mitenkään ollut erityisen erikoinen juttu - lapselle se on ollut ihan yhtä normaali asia kuin vessassa käynti... siitä on sit samalla keskusteltu, että noita vauvoja voi tehdä sit vasta aikuisena, kun on se oikea äiti/isäkumppani olemassa. Ja samalla puhuttiin kyllä siitä, että jos joku yrittää kosketella sinua sukupuolielimiin niin sanot ettei saa koskea, että se on yksityinen paikka.

Satuttu pari kertaa telkkarin äärelle kun se on tullut ja jääty kaikki sitä katsomaan kun ollut niin kiinnostavaa lapsista ja tunteikasta itelle. Siinä on ollut hyvä samalla kertoa miten hekin syntyivät juuri tuolla tavalla, mitä äiti silloin tunsi ja isä ajatteli. Ja miten sitten esim. serkut ovat syntyneet tuolla tavalla keisarinleikkauksella. Ekalla kerralla mietin onko liian rankkaa katsottavaa tuonikäiselle, mutta hän otti sen hyvin vaikuttuneesti ja kiinnostuneesti ja ajattelin että no noinhan se tapahtuu, mitä sitä muuttelemaan. Eikä siinä ohjelmassa kuitenkaan niitä kuvakulmia ihan mistä vain ole, ihan turvallista katsottavaa sinänsä mun mielestä.



Ekassa jaksossa mikä nähtiin synnytti eräs nainen kolmoset keisarinleikkauksella, ja ainakin pari viikkoa sitten meillä leikittiin aihepiirin tiimoilta ja kerrottiin kaikille ketkä jaksoi kuunnella että "mä en sit kyl kuitenkaan kolmee tee, mä teen vaan yhden kerrallaan". Sen enempää ei ole vielä *kop kop* kyselty että miten ne vauvat sinne sitten menee...vaan tää ulostulo on ollut kiinnostavampaa ;o).

meillä on samanlainen poika, vähän yli 5, mikään hali höpö juttu ei riitä - selostan asian niin pitkälle kuin näen että poika pysyy mukana, mutta sitten kun alkaa kulmat rypistymään (alkaa mennä yli hilseen) niin sitten vakuutan että tämä tieto riittää ja sitä täydennetään sitten myöhemmin isojen poikien tiedoilla jotka sopii isompien poikien aivoille.



mistä tulee lapset, miksi ihmisillä on pää, kuka oli maailman ensimmäinen ihminen, kuka on viimeinen ihminen, mikä on maailman suurin numero, mistä planeetat tulee.... thank God for Google.com :-) alusta asti olen selittänyt asiat niinkuin ne on, etenkin ihmisruumista ja miten se toimii, miksi tarvitaan unta, miksi ruokaa syödään etc.

Oikeaa ikää ei minusta ole. Riippuu lsten kiinnostuksesta ja kehitystasosta. Jos lasta ei kiinnosta, en alkaisi varta vasten selittämään. Jos lapsi taas kysyy niin kertoisin niin tarkasti kuin katsoisin sopivaksi. Kyllä lapsi sitten osoittaa, kun menee yli hilsee. Esim. meidän poika on 3vuotiaasta asti halunnut käsitellä kuoleman täysin perusteellisesti arkkuja yms myöten, vaikka ei ole ollut hautajaisia. Sitten on taas enempi 3-vuotiaita, joiden kanssa kuolemasta ei ole puhuttu mitään. Mikä lasta kiinnostaa ja mistä haluaa jutella siitä juttelisin. Avoimesti ja luontevasti. oli aihe sitten seksuaalisuus tai kuolema, ettei lapselle synny käsitys, että jommassa kummassa olisi jotain kauheaa tai pahaa.

Kirjoista on meillä ainakin valmiina hyvä kirja tuosta lapsien teosta. Vauveli kasvaa vatsassa. Oikein hyvä ja selkeä. Ja kertoo hedelmöittymisen hyvin. Ei tarvi turhaa alkaa itse miettimään oikeita sanoja, kun sadunkertojat ovat tehneet jo valmiiksi. Suosittelen.

Meillä myös 5v poika on viime aikoina ollut kovin kiinnostunut alastomuudesta jne. Näytin hänelle kerran omasta anatomian oppikirjastani (jossa piirretyt kuvat) jotain juttua ja innostui kirjasta paljon. Sen avulla oli tosi helppo katsella mistä reiäastä tulevat vauvat ja mistä muuta jne. Samalla kerroin miten ne vauvat sinne mahaan päätyvät. Mietin myös tuliko kerrottua liian tarkasti liian varhain, mutta itse olen sitä mieltä että lasten kysymyksiin voi pääsääntöisesti vastata ihan rehellisesti ja avoimesti.Seksikin on ihan luonnollinen juttu, joten miksei siitäkin voisi kertoa kunhan ei ihan yksityiskohtiin mene. Meidän poikaa ei tämä seksiosio kyllä juuri kiinnostanutkaan tai sitten hämääntyi niin ettei oikein osannut sanoa mitään. Jossain noista vauvantulokirjoista jota katselin kirjakaupassa oli erittäin tarkka kuvaus, äiti ja isi peiton alla eri asennoissa. Minusta se on vähän liikaa pienelle lapselle.

Mä yritin selittää aluks jotain, että vauvan tekemiseen tarvitaan nainen ja mies ja että mies laittaa siemenen naisen mahaan ja siitä sitten kasvaa vauva jne, mutta enpä tietenkään päässyt niin helpolla. Fiksu poika alkoi tietysti kyseleen, mistä niitä siemeniä tulee ja miten se sitten sinne mahaan laitetaan. Sitä ennen vielä mietti, voiko se siemen nyt sitten tarttua minuun jos hän koskee muhun. Tuon kuultuani tajusinkin, että on paras kertoa aika tarkkaan asia, koska muuten hän keksii loput itse ja silloin siitä voikin tulla aika erikoinen ja pelottavakin juttu.

Luulen että kun nyt kerroin asian selkeästi niin ettei hänelle jäänyt mitään kysyttävää, ei häntä enää asia mietitytä. Ajattelin että jos en kerro hyvin, hän kyselee todennäköisesti samasta asiasta vaikka keneltä muulta ja miettii asiaa itekseen aivan päänsä puhki. Nyt koko jutun voi unohtaa vähäksi aikaa :)