Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rankin paikka elämässäsi jota nyt katsot, että miten hitossa tostakin selvisin?
15.12.2005 |
Mulla abortti. Mies oli jättänyt mut just kun ei jaksanut perhe-elämää ja raskaus oli vahinko (mulla oli ehkäisyrengas). Selvis se, että olin raskaana vasta, kun mies oli jo jättänyt mut. Mulla oli sitten rattaissa 2v ja 4kk lapset ja hain ekan tabletin. Lapset oli mukana, koska ketään hoitajaa niille en löytänyt. Sitten äkkiä kotiin voimaan pahoin. Sitten parin päivän päästä sain naapurin hoitamaan lapsiani meille ja menin sinne hoitamaan asian loppuun. Tulin sitten bussilla verta rankasti vuotaen kotiin ja naapuri lähti kotiinsa. Ja jäin yksikseen hoitamaan lapsiani. Kaikesta helvetistä sitäkin selviää. Samassa kuussa esikoiseni joutui kroonisen sairautensa takia sairaalaan ja taas venyin siihen, että menin sitten hänen luokseenkin. Kuopus ei saanut tulla sairaalaan ja venyin ja venyin miltei olemaan kahdessa paikassa yhtä aikaa.
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
armeijan käyminen suorituskyvyn (fyysisen ja etenkin henkisen) rajoilla.
Jälkikäteen voin sanoa että se on eniten mua ihmisenä kasvattanut kokemus.
Tapahtumasta jo vuosia, mutta kärsin vieläkin.
Vielä ei ole selvitty mutta, tiedän että selvitään. Rankkaa on silti! Ei paljon hymyilytä.
Rahallisesti ollut niin mahottoman rankkaa... ja on edelleen. Kohta pitäs helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikuisiällä lapsettomuus ja sen tosiasian kohtaaminen, etten ehkä koskaan saa lapsia. Tämä asia on kuitenkin ratkennut. Minulla on yksi lapsi. Kuitenkin nuo tuntemukset palautuvat mieleen toisinaan. Lapsettomuudesta ei pääse koskaan eroon. Eikä myös siitäkään ajatuksesta, joka lapsena päähäni iskostui, ettei isäni välitä minusta pennin vertaa.
Ap:n tarina oli suorastaan mykistyttävä. Elämä kohtelee meitä joskus todella paskamaisesti. Hienosti olet selvinnyt, kaikkea hyvää sinulle jatkossa!!
ex jahtasi eron jälkeen minua noin puoli vuotta. uhkaili mua ja perhettäni, tappaa, itsemurhaa, kidutusta... oli ihan kauheaa kun aattelee, että olin sillon vasta 17v kakara =(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siinä sivussa katsoa kun muut pyöräyttelee muksuja ja pyytävät sitten kummiksi.... Samaan aikaan tätä rumbaa miehen isä sairastui ja kuoli, oma ukki kuoli.
Mutta kaikesta on selvitty.
Avioero tästä tulee enkä meinaisi jaksaa. Mutta onneksi ystäviä näköjään löytyy kun niitä tosissaan tarvitaan. Kaikki tukee ja auttaa ja neuvoo, ja soittaa joka päivä että varmasti olen hengissä.
Kiitos ystäville kiitos että olette olemassa kiitos että jaksatte omista väsymyksistänne huolimatta.
t. yksi väsynyt äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikko sitten ajoimme vanhan naisen yli autolla ja hän kuoli.
Ei mitään niin rankkaa kuin edellisillä mutta siinäkin omat vaikeudet ja mihellä suhde silloin toiseen naiseen. Kaikki ne sotkut ovat jättäneet jälkensä mutta toivottavasti mekin tästä opimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieheni ei ehtinyt enää jarruttaa/väistää vaikka hiljaa ajoikin. Olemme saaneet koko perhe kriisiapua, mutta tuntuu ettei elämää ole tämän jälkeen. Pienet lapsemme näkivät myös verisen, kuolevan naisen. :((
Pahinta on ettei kukaan usko minua ;((((
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin niin yksin ja sekaisin etten tiedä miten jaksoin. Isä teki jo alusta selväksi ettei tule liittymään elämäämme millään tavoin, ei edes silloin kun poika sairastui. Kahden vuoden sairaalassa olon aikana ei yhtään soittoa tai tiedustelua. Senkin jälkeen on ollut välillä vaikeaa, mutta helvatti sentään olen selvinnyt!
Lisäksi kuoli työkaverin poika onnetomuudessa ja naapuristamme serkun vaimo munasarjasyöpään. On aika sumuiset muistikuvat tuosta vuodesta.
Noihin vuosiin ei mahdu kuin väkivaltaa, viinaa, huumeita ym. Usein lapsen a valvoin koko yön nukkumatta silmällistäkään ja sitten aamulla kouluun. Paitsi henkisesti, myös fyysisesti nuo vuodet olivat todella raskaita.
mutta nyt olen saanut etäisyyttä asiaan jo jonkun verran. Pienempänä olin hänen holhoajansa vaikka olisi pitänyt olla toisin päin. Ja siinä samassa minua käytettiin töissä hyväkseni eikä mies saanut siitä mitään rangaistusta kun ei ollut todistajia. Huono onni on elämässä jatkunut mutta hyvääkin löytyy vastapainoksi. Ja yritän joka päivä miettiä niitä hyviä asioita ja jättää päivä päivältä pahoja enemmän taakse.
en tietenkään pienenä ollut töissä vaan myöhemmin opiskeluaikana..
Alue: Aihe vapaa
ei mitään haudanvakavaa ole minulle koskaan sattunut, ja noistakin selvisin mielestäni ihan hyvin...