oletko ollut ihastunut johonkin toiseen vaikka olet onnellisesti nykyisenkanssa?

Aina välillä olen unohtanut hänet ja sitten se tunne taas pomppaa pintaan. Tosin nyt taas vähän laantumassa kun kuulin hänestä aika paskamaisia juttuja, jotka valitettavasti ovat totta.

Silti vielä joskus kyseinen henkilö palaa mieleen. Ihan kiva muistella lämmöllä.

Olen onnellisesti naimisissa, enkä missään nimessä halua erota tästä miehestä.



Tämä ihastukseni on jatkuvaluonteinen, olen tuntenut kyseisen ihastukseni teinivuosistani asti. Tunne meillä on molemminpuolinen. Sattumat veivät meidät erilleen niin, että emme koskaan teinivuosien jälkeen seurustelleet. Olemme ystäviä vaan, mutta aina kun tapaamme, halaus ja katseet kertovat paljon. Silti emme ikinä alkaisi suhteeseen.

Hän ei ole naimisissa, mutta kunnioittaa minun liittoani, kuten minäkin miestäni.





En varmasti koskaan pääse " yli" tästä miehestä, mutta se ei haittaa. Olen sen verran lojaali, että en ikinä miestäni pettäisi. Koska miestäni rakastan ja meillä on erittäin hyvä liitto, en usko, että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella.

Ihmisen sydämeen mahtuu näköjään paljon monenmoista, josta en ole edes aiemmin tiennyt. Elämä opettaa, hienoa.

onko lapsia?

Enkä toisaalta antaudu muiden vietäväksikään. Minulla on hyvä liitto ja kiltti mies. En usko, että vaihtamalla saisin parempaa. Elo vain on välillä tylsää.

Helpottaa, jos menee jokunen viikko, että en kuule miehestä enkä näe häntä. Sitten tapaamme sattumalta (olemme ystäviä pariskuntina), tulee sähköposti tai soitto ja - hupsista vaan, taas olen " koukussa" . Mutta olen jo tottunut siihen tunnemyrskyyn, että osaan nähdä sen vain elämää piristävänä pikku säpinänä. Avioliitossani olen todella onnellinen.

miten juuri minä olen tähän tilanteeseen joutunut, minä joka olen aika mustis ollut aina miehestäni. iik...