Luulin varautuneeni hyvin lapsen tuloon mutta

voinut jättää häntä miehelle minkään lenkinkään ajaksi, toisaalta en olis jaksanu lenkille lähteäkään. Ylellisiä hetkiä oli kun menin suihkuun, enkä kuullut karjuntaa. Mies jo siellä tuskastuneena kanteli tissille hinkuvaa kuumakallea. Nyt se lähinnä huvittaa, silloin pääasiassa itkeskelin väsymystä. Mutta nyt käyn töissä, arki pyörii ja on omaakin elämää. Tosin tuo kolmonen on yhä aika vaativa, hänellä on pahat uhmakaudet ja saa kovia raivareita tuon tuostakin, lähentelee kolmea vuotta nyt. Mutta isäkin pärjää niitten kanssa, joten voin poistua huoletta...

En voi olettaa että mies hoitaa lenkkieni ajan esikoista ja vielä non stoppina huutavaa vauvaa. Mutta te ette tätä ymmärrä joten antakaa nyt olla,oli virhe kirjoittaa tämä aloitus. -ap

liikkuviin vaunuihin.

Vierailija:

En voi olettaa että mies hoitaa lenkkieni ajan esikoista ja vielä non stoppina huutavaa vauvaa. Mutta te ette tätä ymmärrä joten antakaa nyt olla,oli virhe kirjoittaa tämä aloitus. -ap

" läheisriippuvainen" vauvani on jo 1½-v ja ehkä pikkuisen alkaa eroahdistus helpottamaan. Mutta tuota kuvaamasi piti hetki sitten meilläkin paikkansa. Koko kampaajalla käynnin ajan pienin huusi, tai jos olin käymässä kaupassa tai jossain. Ja kotona sen piti olla ihan kokoajan sylissä. Sitten jos laskin sitteriin tai lattialle alkoi parku välittömästi.

Minulla on ollut aivan samanlainen vauva. Ei sun tartte masentunut olla että tilannne rasittaa ja turhauttaa, hyvänen aika. Lääkkeillä vauva ei muutu erilaiseksi :)



En osaa muuta sanoa kuin että aika auttaa ja sehän ei paljon lohduta. Itseäni kuitenkin auttoi ajatus että loppujenlopuksi vauva-aika menee nopeaa ohi. Nyt on " vauva" 1v2kk ja olen niiiin rakastunut häneen, ihana aurinkoinen ja tyytyvöinen lapsi :)

Mikä auttaisi tilannettasi?



Jos et ole masentunut - et voi saada ihme pillereitä.

Jos haluat hetken omaa aikaa - vauva on jätettävä jonnekin.

Jos ei voi isälle jättää - niin kenelle voi? Äidille, kummille, tuttavalle, lapsenhoitajalle?



Ymmärrän, että ajattelet, että ei voi vaatia isältä kun et jaksa itsekään. Ymmärtäisit, että olet itse kaiket päivät lapsessa kiinni. Omasi ja perheesi hyvin voinnin takia, sinun on hetkellisesti vaadittava mieheltäsi (jos muita apuja ei ole) enemmän kuin vaadit itseltäsi. Kun saat itse hieman hengähtää, jaksat itsekin enemmän.



Jos miehemme ovat kestäneet Kollaan, niin kyllä ne jaksavat kuunnella 2 tuntia lapsen itkua. Hommaa kuulosuojaimet tai korvatulpat - itku ei kuulosta niin pahalta niiden läpi. Tai laita mies ja lapset autoajelulle siksi aikaa!



Tätä vaihetta kestää valitettavasti vielä vähän aikaa, ei loppu elämää, mut kuiteskin sen verran, että voimia on jostakin saatava. Ole vähän aikaa itsekäs ja vaadi apua. Sitten jaksat paremmin! ja silloin voit itsekin miettiä selviytysmiskeinojasi paremmin!

Tiedän kyllä imetyssuositukset (6 kk ikään täysimetys), mutta nälässä en suostunut lastani pitämään. 4 kk iässä hän söikin koko purkin porkkanasosetta päivässä ja oli tyytyväinen, eikä roikkkunut tunnin välein tississä.



Kerroit että miehesi viihtyy esikoisen kanssa hyvin, muttei huutavan vauvan. Eli tämä on toinen lapsi. Muistan itsekin tuon tilanteen. Esikoinen 2v ja vauva. Todella rankkaa. Ekoista kuukausista ei ole muistikuvia, olin niin väsynyt. Pikkuhiljaa elämä alkoi helpottaa, mutta olin oma itseni vasta kun vauva oli vuoden ikäinen. Paljon oli kiinni omasta päästä eli päätin pärjätä ja jaksaa. Kaverini oli mammalomalla samaan aikaan eli rupesimme näkemään säännöllisesti, kävin ulkona joka päivä, vaikka vain maitoa ostamassa. Pidin radioata auki ja " keskustelin" juostajien kanssa.



Mutta ei pelkällä positiivisella asenteella pärjää. Otin silloin tällöin Väestöliitolta lastenhoitajan kotiin (mies oli pitkiä päiviä töissä). Hän leikki esikoisen kanssa, vei ulos, otti myös vauvan mukaan. Minä tein omiani, leivoin, torkahdin ym. Kannatti.



En tiedä olinko masentunut, en koskaan puhunut neuvolassa asiasta. En kokenut hoitosuhdetta sellaiseksi että olisin halunnut puhua.



Voimia koko perheelle!

No tsemppiä ap.

kun se vauva on oikeasti itkenyt siellä sen koko ajan minkä olit pois. Siis henkihieverissä, nikotellen, punaisena..kestäähän isä sen jotenkin, äiti ei vaan oikein tahdo kestää. Ja meillä isot sisaret kauhusta kankeina..



Kaikki lapset eivät edes pidä autoilusta edes vauvana..

lukasepas tästä miten järjestät elämäsi niin että et näännytä itseäsi hengiltä eli suosittelen kirjaa " Opi kuuntelemaan vauvaasi" , Tracy Hogg

Joku ulkopuolinen voisi auttaa sinua olemaan rennommin vauvan kanssa - ei niin, että jättäisit vauvaa kenellekään, vaan hän voisi arvioida esim käytöstäsi vauvan kanssa. Jos äiti on kovin kireä, lapsikin on itkuinen - tästä tulee helposti oravanpyörä. Ulkopuolinen voi auttaa selvemmille vesille :)

meidän lapsi nyt 2 v ja ahdistukseni on poissa.

3 kk asti itki kaikki illat ja samoin minä ;)



Kun pääsin olemaan erossa vauvasta, niin olo oli jo puolen tunnin jälkeen taas iloinen!! Eli lapsi hoitoon, anna isän hoitaa vauvaa joka ilta pari tuntia, kyllä vauvan ja isän täytyy pärjätä kahdestaan!!!



Juota vaikka korviketta ennen poislähtöäsi. Sitten isä voi tuuditella, vaunutella, soittaa musiikkia tms kokeilla mistä vauva tyyntyisi. Meillä vauva rauhoittui elvikseen ja isän keinutteluun ;)

kuin ystäväni joka tulkitsi vauvan itkut väärin.

Hän luuli jokaisen itkun tarkoittavan sitä että pitää laittaa tissi suuhun. Ei suostunut kuuntelemaan ystäviensä, äitinsä eikä neuvolan neuvoja. Mitään apua ei ottanut vastaan, ei antanut kenenkään muun edes pitää vauvaansa sylissä.

Oli vielä niin kamalan kireä koko vauva-ajan että jo senkin takia vauva itki koko ajan :(

sen kanssa saa sentään jotain tehtyä kotonakin. äläkä ala huvitutiksi vauvallesi, niitä myydään kaupassa. löytyykö mitään tukiverkkoa? kyllä se kummasti piristää kun edes muutamaksi tunniksi pääsee irti.

hän on nälkäinen, jos kerran jatkuvasti tissiä hamuaa. tai sitten aloita kiinteät. taidat olla aika tyhmä?

Jos vaan äidin syli kelpaa. Ei tepsinyt ainakaan meillä. Sama huuto tuli aina kun lähdin jonnekin tai jos annoin vauvan isin syliin tms. Ja kiinteätkin aloitettiin 4 kk:n iässä. En ole ap, mutta tilanne suht sama.

hoitaa ei jaksettaisi. Älä ainakaan enempää ala tekemään.

Vierailija:

Vierailija - 14.12. 10:35 vastaa tähän viestiin (15/16)

Anna sotkujen olla+ No millä aikaa mä niitä siivoisinkaan?

Siinä samalla kun ipana roikkuu tississä kiinni? Ei se mieskään jaksa kuunnella suoraa huutoa paria tuntia putkeen.

Ei näköjään hyötyä ollut tulla tänne sanomaan mitään kun saa vaan lässytystä masennuksesta jota minulla ei ole. -ap

Onko tullut mieleen että sussa ehkä hivenen vikaa??

Täällä varmaan moni kärsinyt masennuksesta ja kaikki tuo sun kiukuttelu on hyvä esimerkki masennuksen oireista!!

T:sotkujen olla viestin laittaja!

Meillä on ollut kaksi vaativaa vauvaa, ja molemmilla kerroilla on ollut juuri tuollaista. Kyllä se tervettä aikuista ahdistaa ihan sikana, kun tulee teljetyksi kotiinsa huutavan käärön kanssa, ja heti kun varvasta liikauttaa väärään suuntaan, niin taaaivas repee, huuto on hirmuinen.

Hoidat selvästi lastasi hyvin, onnittelut siitä. Oikeasti.

Hyvä uutinen on, että se helpottaa kyllä. Puolen vuoden jälkeen on ihan jo eri meininki. Jos ei muuta, niin päiväunirytmi vakiintuu, ja voi suunnitella omia tekemisiään sen mukaan. Kun elämä helpottaa, niin oman rakkautensa vauvaan tajuaa eri tavalla. Se, että jaksat hoitaa vauvaasi noin ympärivuorokautisesti, etkä raski jättää sitä huutamaan, kertoo mielestäni jo kaiken: kyllä sinä rakastat, ja teet kaikkesi. Voit olla ylpeä itsestäsi.

Meillä osansa vaikeuksiin toivat laajat allergiat. Kun jätin omasta ruokavaliostani kalan ja kananmunan pois, niin heti jo vähän helpotti. Kaikenlaista muutakin löytyi matkan varrella. On helpompi hoitaa ei-huutavaa vauvaa suppealla ruokavaliolla kuin huutavaa vauvaa suklaarasian ja herkkujen voimin.

Ei muuten ole mielestäni kohtuutonta jättää vauvaa isän kanssa vaikka kävelylenkin ajaksi, vaikka se huutaisikin. Kyllä vauvan on ihan Ok olla oman isänsä kanssa. Jos mies rutisee, niin kerropa paljonko vauva ehtii keskimääräisen hänen työpäivänsä aikana huutaa...