Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tämä kotiäitiys on aivan hirveää..
20.11.2006 |
Lapset 3kpl alle 4-vuotiaita. Nuorin on vauva, heräilee öisin ja aamuvarhaisella. Yöni menevät siksi miten menevät ja olen tosi väsynyt. (tämä on tietty normaalia). Kotihoidossa on myös vanhemmat lapset, 3v6kk ja 1v9kk.
Esimerkki tästä päivästä. Aamusta sarjana puet, peset, syötät. Sitten vauhdikkaasti (äiti hiki päässä) kaikille sadevaatteet päälle ja ulos. Kukaan ei pue auttamatta, ei aina edes autettunakaan. Päästään ulos, yksi haluaa vain olla pihassa, itse haluan myös pienen lenkin kävellä, joten kävelemme ensin. 2 kapinoi ettei halua lähteä pihasta (itkua ja porua). Kävelytiet täynnä koiranpaskaa. Vaunun pyörät ja lasten kengät sonnassa kun takas päästään, ei auta vaikka kuinka yrittää varoa.
Päästään pihaan takaisin, riitelyä kuka keinuu missäkin. Keskimmäinen kinuaa sisään, vauva alkaa itkeä parkumaan vaunuissa heti kun ne pysähtyvät. Koko ajan toisella kädellä hetkutat vauvaa ja yrität olevinaan olla läsnä isommille.
Sisään päästyä vanhin lapsista haastaa koko ajan riitaa heittelee tavaroita, kiusaa pienempää. =itkua, parkua, porua. Laitan jäähylle nurkkaan. Syödään. Sitten nukkumaan päiväunta. Päiväunille mennessä isompi haukkuu minua tolloksi, tyhmäksi, juntiksi jne. Kaikkea mitä keksii. Lopulta kun saan heidät nukkumaan, itken yksin. Olen niin uuvuksissa.
Mikä meni vikaan, kun elämästä tuli tällainen helvetti, mietin. Ei vain meinaa jaksaa.
Kommentit (52)
En muista kuinka mones valopää oli vastaajana, mutta vastasi tyyliin " onnelliset lapset eivät käyttäydy noin" . Juu, ei tietenkään. Onnelliset lapset eivät riitele keinuvuoroista, eivätkä mistään muustakaan. Ja onnelliset äidit eivät väsy koskaan, eivätkä valita mistään koskaan.
Olen siis todella pahoillani ap tilanteestasi. Mutta usko tai älä, jossain vaiheessa helpottaa ja tilanne kääntyy positiivisemmaksi. LOpulta sinulla on kolme ihanaa lasta, jotka voivat jakaa arjen ilot ja surut ja jotka voivat tuntea todellista yhteenkuuluvuutta. Ikäero on nyt ehkä rasite, mutta jossain vaiheessa se kääntyy eduksi.
KOeta jaksaa, käytä kaikki mahdolliset apukeinot (kysy esim. neuvolasta, hyvin usein neuvoloissa yrittävät jakaa apua ko. tilanteissa kunhan ihmiset vain kertoisivat väsymyksestään!). Olisiko esikoiselle jokin kerho, mihin voisi mennä? Leikkipuistossa tsm?
Toivotan parempaa syksyn jatkoa, pyydä apua niin varmasti saat sitä! Kaikkea hyvää teidän perheelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaankin, jätä rutiinit vähemmälle, hommaa apua. ja opeta 3,5v pukemaan itse, vois helpottaa ulos menoa.. Juuri tuon väsymisen takia minun lapsillani on ikäeroa enemmän kuin vuosi-kaksi.
Olen miehelle sanonut ja sanonut etten jaksa kaikkea yksin muttei mene jakeluun. Huudan kolmevuotiaalle ja yritän saada aikaani annettua vauvallekin. Sain viikonloppuna todellisen raivokohtauksen, heitin ja paiskoin tavaroita(mitä en IKINÄ ennen ole tehnyt) kun mies vaan tekee omia asioitaan eikä sitä aikaa edes ole lasten kanssa että kävisin yksin kaupassa.
Lähden lasten kanssa mummolaan huomenna " hoitoon" . Olen varmaankin loppuunpalamassa, kotiakaan en saa siivottua vaikka inhoan sotkua yli kaiken.
Sillä minäkin jaksan kun ajattelen että tämä aika on niin lyhyt. Tahdon kuitenkin nauttia siitä, nyt vaan on voimat menneet.
Itse jaksoin siten, että vietin päivät perhekerhoissa/avoimissa päiväkodeissa, joissa tädit leikittävät isompia lapsia ja äidille jää tehtäväksi vain vauvanhoito ja kahvinhuonti. Ruokailut hoidettiin valmisruuilla kotona. Laita ihmeessä vanhin lapsi vaikka puolipäivähoitoon, sekin helpottaa kummasti, kun on vähemmän tappelijoita kotona.
Ap:lle en osaa sanoa hyviä vinkkejä. Itse tein vain yhden lapsen, koska en kerta kaikkiaan jaksa tuollaista menoa 24h. Ajan kanssa helpottaa, mutta se ei varmaan lohduta nyt. Ja toisaalta murkkuikäisten kanssa on omat ongelmansa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omatoimisuutta pukemisen suhteen. Turhan kireät aikataulut ja jalot tavoitteet (joka päivä kaikki ruuat tehty alusta asti itse ja koti tip top ym.) pois.
Ja kaksoset oli toki yllätys myös, kun he ilmoittivat tulostaan...silloin yksi oli " tilauksessa" . Näin kävi meille. Lapsemme ovat todella ihania ja rakastettuja, mutta kaksoset ovat myös tosi villejä. Meininki on viikonloppuisin kuvailemasi kaltaista, kun mies on silloinkin joskus töissä.
Me ollaan ratkaistu ongelma päivähoidon avulla. Tuplahulisijat ovat päivittäin 5-7 tuntia hoidossa. Ja hyvin menee....ainoa ongelma on se, että pitää kestää tällä palstalla esitetty kova kritiikki tyhmyydestämme, kun perhesuunnittelukin on mennyt niin penkin alle ja äiti laiska. Tuttavat eivät onneksi uskalla sanoa mitään kritiikkiä päin naamaa.
Suosittelen lämpimästi päivähoitoa vanhemmille lapsillenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Ano lapsille hoitopaikat
2. Ensi kevät puolipäiväpaikoilla, sinä kuntoudut raskaista kotiäitivuosista. Liiku, nuku, lue, hattasta kulttuuria.
3. Aloita työnhaku kesäkuussa
4. Lapset kokopäiväpaikoille elokuun alusta
5. Silloin aloitat töissä tai täysipäiväisen työnhaun
tsemppiä!
Mikä ajaa ihmiset hankaloittamaan ehdoin tahdoin omaa elämäänsä? En voi ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai olkaa pihassa, hytkytät siinä vaunuja ja käppäilet ees taas ku toiset keinuu. En oikein tajunnut että miks lähdit ulos ku pukeminen on kauheeta, lapset ei haluu kävellä, tiellä on kakkaa, äitillä hiki...
Kyllä kotiäitiys varmaan on hirveää jos konstit on semmoset että tehdään kaikkee mahdollisimman kurjaa ja vaikeeta??
raskasta, mutta olet ihan vapaaehtoisesti itsesti tuohon tilanteeseen järkännyt, että otan osaa ja koetahan pärjäillä. Ja kyllähän se tilanne siitä helpottaa, kunhan lapset kasvavat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhoitahan tilanne kokonaan. Jätä kaikki sellainen tekemättä mikä ei ole pakollista. Onnellisessa kodissa on onnelliset lapset.
Ihan varmasti tilanne helpottuu kun saat tilanteen haltuusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aurinkokin paistaa taas helmikuusta eteenpäin...
Kuka voi hoitaa lapsia, että saisit joskus omaa aikaa? Lasten isä, isovanhemmat tai joku muu? MLL?
Sinun on saatava negatiivinen kierre loppumaan. Mitä väsyneempi sinä olet - sitä enemmän huudat ja tiuskit lapsille - lapset reagoivat huutoosi tappelemalla, huutamalla ja kiukuttelemalla - sinä ahdistut entisestään - kierre syvenee. Ja sama toimii päinvastoin. Kun sinä olet levännyt ja hyväntuulinen, lapsetkin tottelevat paremmin ja se auttaa sinua pysymäänkin paremmalla mielellä.
Ota omaa aikaa edes pari kertaa viikossa tai tee jotain, mikä rentouttaa. Laita mies hoitamaan vauvan yösyötöt (jos pullo kelpaa) ja nuku edes yksi viikonloppu kunnolla. Älä stressaa kotitöistä, vaan teet sen minkä jaksat.
Onhan se ihan selvää! Miksi teitte lapsia noin tiuhaan? Jos ikäeroa on lasten välillä vähintään 2,5 vuotta niin homma toimii paljon paremmin eikä arki ole huutoa ja väsymystä (ainakaan meillä). Ei millään pahalla, mutta itsehän te olette tämän valinneet (paitsi jos lipsahti vahinkoja). Ja kyllähän aikuinen ihminen sen itsekin osaa ajatella, että ei elämä VOI olla yhtä juhlaa noin pieneten lasten kanssa.
No, tehty mikä, tehty ja jälkiviisaus on nyt turhaa.
Hanki apua! Esimekiksi niin, että esim. MLL hoitaja tulee teille ulkoiluttamaan lapsia pari kertaa viikossa pari tuntia kerrallaan ja sitten liityt johonkin siivousrinkiin niin että teillä käy siivooja esim. kerran viikossa. Ja mies mukaan hommiin myös!
t. ap
Vierailija:
Tai olkaa pihassa, hytkytät siinä vaunuja ja käppäilet ees taas ku toiset keinuu. En oikein tajunnut että miks lähdit ulos ku pukeminen on kauheeta, lapset ei haluu kävellä, tiellä on kakkaa, äitillä hiki...Kyllä kotiäitiys varmaan on hirveää jos konstit on semmoset että tehdään kaikkee mahdollisimman kurjaa ja vaikeeta??
Ja kuten joku jo sanoikin, pysytelkää siinä pihalla. Juokset vaikka paikallasi, jos haluat liikuntaa. :)
Turha möykkääminen ja tappelu ja haukkuminen pitää loppua!
Alue: Aihe vapaa
Tämä on yksi vaihe elämässä, ei kestä enää kauaa, kun lapset eivät enää tule syliin ja kaiholla muistelet vauva-aikaa!
Jokaisessa elämän vaiheessa on omat hyvät ja huonot puolensa, isäni äkillisen kuoleman jälkeen olen oppinut arvostamaan jokaista elettyä päivää rakkaitteni kanssa, myös niitä raskaita.