Mitä mieltä olet kotiäidistä jonka lapset jo kouluikäisiä?

Ehkäpä ei ole kovin helppoa löytää työtä jos on ollut noin pitkään kotona.

Itse en viihtyisi, eivätkä varmasti riittäisi rahatkaan.

Nykyisin pitää kaikkien olla niin tavattoman itsenäisiä ja tehdä uraa vaikka väkisin. Annetaan niiden äitien tai isien olla kotona joilla mahdollisuus, ei siinä ole mitään ihmettelemistä.

äiti on kotona kun tulevat koulusta. Miksei olisi jos taloudellisesti mahdollista ja itse viihtyy ja saa aikansa kulumaan?

pset tulevat koulusta. Kyllä äiti on äiti kouluikäisillekin lapsille. Taitaa joku taas olla kateellinen toisen mahdollisuudesta olla kotona ja antaa aikaansa lapsille... en oikein ymmärrä tätä, kun naiset " vapautettiin" kotoa töihin, nyt sitten hoitavat kodin ja lapset (töiden jälkeen) mutta käyvät lisäksi töissä. Kummallista vapauttamista.

kateeksi käy.

Kotiopetustakin mietitään, mutta vaikka ei siihen päädyttäisikään, tahtoisin olla kotona vastassa pieniä koululaisia. Tekisin vaikka kotoa jotakin pienimuotoista työtä päivisin sitten.



Ja toisaalta, jos on ollut kotona esikoisen syntymästä siihen saakka, että kuopus menee kouluun, niin aika pitkä aikahan siitä tulee. Vaikka ennen lapsia olisikin hommannut hyvän koulutuksen ja ollut hyvässä työssä, tuon jälkeen voi olla vaikeaa ensinnäkään saada enää kovinkaan kummoista työtä, ja toisaalta tosi vaikeaa tottua uudestaan työelämään.

enkä minä häntä osaa juuri paheksua. Taloudellisesti oli tiukkaa mutta olipahan aina kotona kaakaota.



Itsekin joutunen kohta palaamaan kotiin sillä jo tokaluokkalaisella lapsella on neurologinen häiriö eikä hän pärjää iltapäiväkerhossa koska siellä on liikaa väkeä ja rauhatonta eikä toisaalta uskalla olla yksinkään...

Hänellä tosin vain 2 lasta. Ei ole ollut töissä kuin pienen pätkän nuoruudessaan (on nyt 46v.), mieheni saatuaan ei ole ollut töissä enää. Ja mieheni on 25v.



Syy miksi on ollut kotiäitinä on suunnaton laiskuus ja työn vieroksuminen. Taloudellisesti äidin kotona oleminen on ollut katastrofi, mutta minkäs ihminen laiskuudelleen mahtaa. Anoppi kannattaa perinteistä roolijakoa, että mies töissä ja nainen makaa kotona. Ja tuo kotona makaaminen on tosiaan se mitä hän on tehnyt, sillä noita kahta lastaankaan ei todellakaan hoitanut itse. Mieheni vietti suuren osan lapsuudestaan mummollaan (sen jälkeen kun pikkuveli syntyi), kun kahden lapsen hoitaminen olisi ollut niin rankaa... Ja pikkuveli sitten myöhemmin toisella mummolla. Anoppi ei myöskään laita ruokaa/leivo, vaan eineksiä on mieheni syönyt koko pienen ikänsä. Kehui anoppi joskus keittäneensä miehelleni perunaa kun tämä oli vauva, mutta muuten sai purkkiruokaa (kun oli niin kätevää). Kun meille tuli vauva oli anoppi innoissaan, kun nykyään on niin paljon isompi valikoima purkkeja kuin ennen! Ja oli aika mykistynyt kun kerroin, että laitan vauvan ruoan itse.



Mutta mitä siis ajattelen ap:n mainitesmasta kotiäidistä? Että on a) joko laiska ja työtä vieroksuva ihminen tai b) miehensä tienaa hyvin ja vaimolla mahdollisuus hoitaa kotia ja lapsia kunnolla sen ansiosta.

että Suomessa kannattaa olla molempien työssä. Kun sitten jää leskeksi pelkälle kansaneläkkeelle, voi tulla eteen kodin myyminen ja elintason romahdus. Suomessa kun ei ole ns. perheverotusta tai ns. vaimonpalkkaa, kuten esim. jossain Keski-Euroopan maissa; tuollahan miehenkin palkalla elää, verotus menee koko perheen tulojen mukaan ja ainakin jossain maissa miehen pitää maksaa jopa vaimon " palkka" ja eläke.

Ei ole tarkoitustakaan mennä töihin, niin kauan, kuin yksikin lapsi vielä asuu kotona.

Menimmekin usein hänen luokseen koulusta ja ihanaa oli juuri se, että tämä äiti otti tyttärensä vastaan ja kyseli koulupäivän kuulumisia.



Olin hieman kateellinen.

Elämäntapalaiska siis. Kotiäidiksi voi nimittää sellaista, joka jää kotiin hoitaakseen pieniä lapsia. Mitäs hoitoa ne lapset nyt päivisin tarvitsee, kun ovat koulussa?

Kyllä mun lapsi vasta äitiä tarvitskin kun aloitti koulun.. Ja niin tarvitsee monen muunkin (kaikki lapset tarvitsee äitiä kipeästi tuonne teini-ikään asti), moni vielä sen jälkeen. Toki vanhemmuuus muuttuu lapsen kehtiystason mukaan, mutta kyllä tarvitsee! Pelottavia ajatuksia tuollaiset, " lapsi mitään äitiä enää tarvitse kun koulun aloittaa" . Katkeraa puhetta?



T.Kotiäiti ja kotirouva ja lapsia on monen ikäisiä ja kaikki äitiä tarvitsevat tavalla tai toisella ja mies oikeasti myös hyötyy tästä ratkaisusta ja itse olen sopetunut

Hänen mielestään teen arvokasta työtä kun huolehdin kodista. lapsista ja hänestä. Nautin olostani kotona, kiirreettömyydestä ja että minulla on aikaa antaa lapsille, niin kuin myös miehelleni.

Saan myös lomaa kotona olosta, saan matkustaa aina kun haluan minne mielitekee lepäämään, jos siltä tuntuu.

jos on varaa olla kotona niin on varaa varmaan myös sijoittaa eläkevakuutukseen.



Ei eläkkeen takia tarvitse töissä käydä jos ei taloudellisesti ole pakko. Uskomatonta myös yleistää kotiäidit tai kotirouvat laiskoiksi.



Mitenkäs muissa maissa? On hyvin yleistä, että nainen keskittyy kodinhoitoon ja lastenhoitoon, eikä heitä laiskoiksi syytetä sen takia. Kyllä lapsissa riittää työtä lyhyen koulupäivänkin jälkeen, eikä monissa maissa edes olisi luvallista jättää lapsia yksin kotiin koulun jälkeen kuten meillä on tapana tehdä.

Anoppi tykkäsi olla kotona ja lapset tykkäsivät siitä että anoppi oli kotona. Anoppiani ei voi kyllä laiskuudesta ainakaan syyttää, vaikka kotona olikin, jatkuvasti oli ja on tekemässä jotakin.

2 vanhempaa ovat jo koulussa, toinen 3 luokalla ja toinen 1. luokalla. Nuorimmainenkin on jo 5 vuotta ja käy 4 kertaa viikossa 3 tuntia kerhossa, tällä välin olen kotona, leivon , käyn kaupassa tai siivoan. Molemmat ISOT LAPSET ( ((((0= ) pääsevät koulusta kotiin kello 12 joka päivä. Joka päivä tuovat mukanaan jonkun ystävän iltapäiväksi, koulussa kuulema kilpaillaan kuka pääsee meille niin ettei tarvitse olla yksin. Meillä sitten tehdään ensimmäiseksi läksyt ja sitten välipalaa, usein leivomme lasten kanssa sämpylitä tai pullia. En välitä vaikka olisin teisän mielestänne " laiska" . Kaiken korvaa kun 9-vuotias poikani tulee esim. koulusta kotiin ja halaa ensimmäiseksi ja sanoo: " äiti, ihanaa että olet kotona, mitä kivaa tänään tehtäisiin ? " Käymme usein myös uimassa iltapäivisin. Olin viime vuoden töissä, ja se ei vaan sopinut meidän perheellemme, lapset oirilivat yksinäisistä iltapäivistä, olin väsynyt ja kireä, koti oli kaaoksessa, tähän pitää tietenkin lisätä että miehelläni on oma hyvin menestyvä yritys, minkä vuoksi hän matkustelee paljon ja tekee ympäripyöreitä päiviä. Hänelle sopi mainiosti ehdotukseni jäädä kotiin, se helpottaa arkea ja olemme kaikki onnelisempia! Lapsuus on lyhyt, olen itse ollut avainaula-lapsi 80 luvull kun oma äitini halveksi kotirouvia ja oli aina töissä, ei edelleenkään ymmärrä miksi minä palasin siihen mitä hänen äitinsä on.

lasten kuskaamiseen menee aika lailla aikaa ja koulupäivätkin ala-asteella lyhyitä. Hoidan kodin, ruokaostokset/-laittamisen, lasten harrastusjutut jne jne. Lisäksi hoidan omat harrastukset aamupäivisin, niin ei ole perheen yhteisestä ajasta pois. Siivooja meillä tosin käy.

On todella ahkera ihminen ja koti kyllä kiiltää. On ollut ikänsä kotona. En oikein tiedä miksi hän sitten halusi loppuviimeksi jäädä kotiin? Luulen, että isäkin tykkäsi kun vaimo oli kotona ja aina oli ruoka valmiina pöydällä. Tavallaan uskon, että äiti on ollut vähän katkera tästä kaikesta. Hän on joutunut unohtamaan itsensä.



Enkä minä ainakaan pitänyt siitä kun äiti oli aina kotona. Äiti vaan on sen tyylinen, että hän ei ole erityisemmän mukava tai halua kovasti olla lasten kanssa... Muistelen, että olen paljon leikkinyt vain itsekseni vaikka äiti olikin kotona.



Luulen, että olisi ollut parempi meille kaikille kun äiti olisi tehnyt vähän työtäkin. Olisi ollut enemmän rahaa ja ehkä hän olisi ollut tyytyväisempi?