Mitä mieltä olet kotiäidistä jonka lapset jo kouluikäisiä?

Haluaisin itsekin olla kotiäiti vielä pitkään,mutta rahapuoli mietityttää..

Mikäpäs siinä, jos se on taloudellisesti mahdollista, parisuhde kunnossa ja nainen viihtyy. Lapsillehan se on ihanaa, mikäli äiti on kotona odottamassa koulun jälkeen.



Mutta tällainen järjestely mielestäni edellyttää juuri sitä, että äiti myös pitää kotihommat hanskassa ja antaa sitä aikaa lapsilleen (kun sehän tässä oli tarkoituksena). Lisäksi tärkeää on, että mies arvostaa tätä työtä, eikä siitä eläkevakuutuksestakaan haittaa olisi.



Itse en jaksaisi enkä edes haluaisi. Hatunnosto niille, jotka jaksavat ja homman kunnialla hoitavat :-)

itse en ainakaan jaksa töiden jälkeen paljon mitään.

Voi keskittyä uraansa, ja kotoa ei ole mitään velvoitteita, hakea lapsia hoidoista, viedä harrastuksiin tms. Molemmat hoitaa oman osansa, ja perhe toimii hyvin. On varaa palkata hoitaja, kun käydään kaksisteen matkoilla, ja ulkona. On myös hyvä että joku saa nauttia työn hedelmistä, kotona on viihtyisää, ja aina on lämmin ateria odottamassa, ja aikaa rentoutua, kun tulee kotiin missä kaikki hoidettu. Tuntemissani perheissä palkka tulee yleensä vaimolle, joka kaiken laskujen maksamisen jälkeen puolittaa loppupalkan molempien tilille, ja kukin tekee silä mitä haluaa. Koti äidillä on aikaa taas itselleen aamupäivisin, kun lapset käyvät esim. kerhoissa. Niin mikä tässä systeemissä on huonoa?

enkä osaa kuvitella tätä äitiä töissä vakituisesti yhtään missään! helpolla on päässyt elämässään, kotona vaan ollut ja lapsia hoitanut, mies painanut töitä kun hullu! varaa tuntuu olevan, välillä myydään metsää jos rahat loppuu... nyt miehensäkin on alkanut puhumaan rouvan töihin menosta, mutta rouvalla kuulema selkä niin kipeä ettei pysty tekemään mitään töitä... perusammatti on, mutta se ala ei enää kiinnosta eikä sillä enää pärjäisikään koska ei ole tehnyt niitä töitä melekin kymmeneen vuoteen! ei kiinnosta mennä koulunpenkillekään... jos töihin menisi niin sehän tarkoittaisi sitä ettei pystyisi lähtemään shoppailemaan silloin kun haluaa! herranjestas!!



toki pieni kateus paistaa läpi minun kirjoituksestani, en sitä kiellä.. itsekin olisin varmasti 5veen ja 1veen kanssa kotona mahd pitkään JOS OLISI VARAA JA VIIHTYISIN, mutta samalla todellakin ihmettelen mihin tämän tyyliset ihmiset elämässään lopulta joutuvat!!??

50 halveksivat omia n. 70-80v. äitejään joiden titteli oli kotirouva, heillä ei ollut muuta mahdollisuutta. 50v. eivät voi/halua ymmärtää, että kaiken sen jälkeen heidän omat 20-30 tyttärensä heittäytyvät VAPAAEHTOISESTI takaisin kotiin, unohtavat mahdollisuuden uraan ym. Erona on nyt se, että ME voimme/saamme valita. Ne jotka haluavat, saavat opiskella ja tehdä töitä, ja me kotiäidit voimme itse valita kotiäitiyden omasta haluasta.





Terveisin kolmen lapsen kotiäiti, " kotirouva" ja Tekstiilitaiteen maisteri.

Ei ollut mun äiti työtä vieroksuva eikä laiska. Kaikki teki itse laittoi ruuat alusta asti, leipoi leivät pullat, ompeli vaatteet, poimi marjat, säilöi, mehusti. Jos joskus iltaisin oli kaikki työt tehtynä istui sovalla ja nauloi samalla. Ei ikinä maannu päivällä eikä istunut tekemättä mitään.



Meitä oli neljä lasta alle 2 v ikäeroilla, minä olin vanhin.

Kyllä monille lapsille riittää jo ihan oman äidin läsnäolo. Kuinka moni äitiyslomalla oleva tai hoitovapaalla tekee kaiken, koti kiiltää 24 tuntia ja tuuat aina itse tehtyjä, pulla tuoksuu ja ym. Mikä siis muuttuu kun lapsi täyttää 3 ? Pitääkö sitte alkaa ikään kuin pätemään todistaakseen kotona olon tärkeyden?????????????????

Mutta mikäs siinä, jos joku toinen uskaltaa ja puolisokin kannattaa ajatusta. Oma äitini oli ns. kotiäiti, ja nostan hänelle hattua siitä! Oli ihanaa, kun hän oli aina kotona odottamassa, kun tulimme koulusta. No, välillä isompana se ehkä harmittikin, mutta pääosin se oli vain mukavaa. Äitini teki ratkaisun myös vapaaehtoisesti, koska siihen oli taloudelliset resurssit ja vanhemmillani on hyvä avioliitto. Kaikesta huolimatta juuri oma äitini on se ihminen, joka on kannustanut meitä tyttäriä hankkimaan persoonallemme sopivan koulutuksen ja työn. Hän onkin toivonut/suositellut avoimesti, että palaamme töihin ja annamme ennemmin vaikka sitten hänelle lapset hoitoon, jos emme raaski heitä päivähoitoon muualle viedä.



Itse voisin viihtyäkin kotona, vaikka toisaalta tunnen olevani työssäni hyvä ja innostunut. Myös avioliittoni on vakaa, ja minulla on loputon usko siihen, että vanhenemme yhdessä. Silti en uskaltaisi heittäytyä mieheni varaan. Mitä jos hänelle tapahtuisikin jotain? Saisinko enää sellaista työtä, mistä nautin? Muutenkin on kiva saada tuoda myös taloudellisesti jotain omaa perheeseen.

jonka mielestä olisi oikeasti ollut parempi jos äiti olisikin ollut töissä? Luulen, että se olisi ollut MINULLEKIN parempi vaihtoehto. Minusta tuli liian arka ja ujo kun olin jatkuvasti kotona. Eri asia olisikin ollut, jos minulla olisi ollut paljon leikkikavereita lähellä.

Olin tyytyväinen kun sain olla itsekseen rauhassa kotona ilman sitä kamalaa hössötystä, jonka äiti sai aina aikaan. Koko ajan olisi pitänyt tehdä jotain äidin mielestä " järkevää" kuten auttaa siivouksessa. Minulle riittivät hyvin äidin satunnaiset arkivapaat, viihdyin paremmin itsekseen tai kaverien kanssa.

Sitä paitsi meillä oli niin pieni asunto 3hlö/kaksiossa että oli ihanaa kun kerrankin sai olla yksin ja oli tilaa.

äitini hoiti meitä (4sisarusta)kotona siihen asti että vanhin oli 15 ja nuorin 7 mut meillä olikin vara siihen!

Hän kävi muutaman kuukauden verran taannoin töissä, mutta palasi taas kotiin. Tykkää vaan sisustella ja harrastaa päivät. Mies elättää ja lapset odottavat, että kaikki tulee valmiina. Käyhän se niinkin, mutta mielestäni antaa vähän oudon mallin lapsille. Enkä ymmärrä, miten nainen (huippukoulutettu) saa sisältöä elämäänsä...

*Ei tee siellä mitään muuta kuin pakolliset kotityöt (jotka joutuisi tekemään vaikka olisi töissä

*Ei leiki tai puuhaa mitään lasten kanssa, ei kysele kuulumisia eikä ole kiinnostunut läksyistä tai harrastuksista

*Ei laita ruokaa tai leivo

*Perheen talous on kriisissä, kun vain toinen tienaa ja toinen ajattelee hänen etuoikeutenaan naisena olevan sen, että saa maata kaiket päivät sohvalla ja katsoa telkkaria ja lukea seiskaa?



Mikä tuossa edellä mainitussa tekee äidin kotona olosta ihanan ja kannattavan asian?

sellainen työ, että olen voinut tehdä sitä kotoa käsin ja poimia rusinat pullasta sekä koti- että työäitiydestä. Minulla on myös työtyöhuone kodin ulkopuolella, mutta voin tehdä töitä missä vain. Vaikka junassa läppäri sylissä.



Jos joku viihtyy vuosia kotona, niin mikäpä siinä. Hieno juttu hänelle. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että jää leskeksi, tulee ero tai sairastuu. Yksityiset eläkevakuutukset ovat yleensä vanhuuden turvaksi, ne eivät kata työikäisen työkyvyn menettämistä.



Olen asunut pitkään ulkomailla. Niin ylpeä kuin suomalaisten naisten " tasa-arvosta" olenkin, niin täytyy tunnustaa, että tällainen elämäntyyli, jossa nainen käy töissä, pienet lapset ovat hoidossa ja nainen kantaa ansiotyönsä ohella suurimman osan kotityö- ja lastenhoitovastuusta on parisuhteen turma. Sekä mies että nainen ovat äärettömän lujilla työ-lapset yhdistelmässä. Jos nainen (tai miksei vaikka mieskin?) oikeasti viihtyy kotona useita vuosia ja rahat riittävät tähän elämäntyyliin (kuten monessa muussa maassa), niin parisuhde ja perhe-elämä on usein harmonisempaa ja seesteisempää, rauhallisempaa ja onnellisempaa.

Vierailija:

*Ei tee siellä mitään muuta kuin pakolliset kotityöt (jotka joutuisi tekemään vaikka olisi töissä

*Ei leiki tai puuhaa mitään lasten kanssa, ei kysele kuulumisia eikä ole kiinnostunut läksyistä tai harrastuksista

*Ei laita ruokaa tai leivo

*Perheen talous on kriisissä, kun vain toinen tienaa ja toinen ajattelee hänen etuoikeutenaan naisena olevan sen, että saa maata kaiket päivät sohvalla ja katsoa telkkaria ja lukea seiskaa?

Mikä tuossa edellä mainitussa tekee äidin kotona olosta ihanan ja kannattavan asian?

Toivottavasti sallit itsellesi vähän rennomman otteen elämään! Ei ole mikään synti eikä häpeä maata keskellä päivää saatika istua tekemättä mitään! Päinvastoin! Ihminen, joka uskaltaa pysähtyä ja kuunnella sisintään, on usein paljon tasapainoisempi ja onnellisempi kuin sellainen, joka mennä tohottaa taukoamatta eteenpäin kuin mönkijä.

Vierailija:

Ei ollut mun äiti työtä vieroksuva eikä laiska. Kaikki teki itse laittoi ruuat alusta asti, leipoi leivät pullat, ompeli vaatteet, poimi marjat, säilöi, mehusti. Jos joskus iltaisin oli kaikki työt tehtynä istui sovalla ja nauloi samalla. Ei ikinä maannu päivällä eikä istunut tekemättä mitään.

Meitä oli neljä lasta alle 2 v ikäeroilla, minä olin vanhin.

Vierailija:

Toivottavasti sallit itsellesi vähän rennomman otteen elämään! Ei ole mikään synti eikä häpeä maata keskellä päivää saatika istua tekemättä mitään! Päinvastoin! Ihminen, joka uskaltaa pysähtyä ja kuunnella sisintään, on usein paljon tasapainoisempi ja onnellisempi kuin sellainen, joka mennä tohottaa taukoamatta eteenpäin kuin mönkijä.

Vierailija:

Ei ollut mun äiti työtä vieroksuva eikä laiska. Kaikki teki itse laittoi ruuat alusta asti, leipoi leivät pullat, ompeli vaatteet, poimi marjat, säilöi, mehusti. Jos joskus iltaisin oli kaikki työt tehtynä istui sovalla ja nauloi samalla. Ei ikinä maannu päivällä eikä istunut tekemättä mitään.

Meitä oli neljä lasta alle 2 v ikäeroilla, minä olin vanhin.

Vierailija:

Toivottavasti sallit itsellesi vähän rennomman otteen elämään! Ei ole mikään synti eikä häpeä maata keskellä päivää saatika istua tekemättä mitään! Päinvastoin! Ihminen, joka uskaltaa pysähtyä ja kuunnella sisintään, on usein paljon tasapainoisempi ja onnellisempi kuin sellainen, joka mennä tohottaa taukoamatta eteenpäin kuin mönkijä.

Tarkoitit varmaan, että NAISELLE ei ole synti maata keskellä päivää. Mitäköhän tapahtuisi,jos ne teidän elättäjämiehet saisi päähänsä että ompas kivaa olla kotona, enpä taida enää töihin mennäkkään. Veikkaampa, että avioero olisi vireillä parin viikon sisällä. Suurin osa palstalaisista on sitä mieltä, että ei perustaisi perhettä köyhän/työttömän/pienipalkkaisen miehen kanssa. Mitä jos miehillänne olisi samat kriteerit?

Vastauksia lukiessa tulee pakostakin mieleen, että osa naisista taitaa olla henkisesti lapsen tasolla ja holhoojaa vailla. Kuvitellaan, että oman elannon hankkiminen on vapaaehtoista (miehelle pakollista) ja raha kasvaa puussa tai miehen taskussa. Jos vähänkin rasittaa, stressaa tai töissä ei ole kivaa, niin lapsistahan saa oivan keppihevosen vältellä työntekoa loppuelänsä.

Tai antakaa niille miehillenne mahdollisuus olla 10 vuotta kotosalla, lapsellehan on kivaa saada kaakaota ja sämpylöitä.