Onko kenenkään 2,5 v ollut mukana hautajaisissa?

1,5v

3,5v

5v ja 6,5v

Lapsille läheinen isoisomamma.

1,5v jaksoi ihan hyvin.Ei toki ymmärtänyt asiaa.5v tyttö itki haudalla ihan hysteerisesti mammaa.Mun muistosanojen lukemisesta ei meinannut tulla mitään tytön itkun takia.Äidin tuli surku,tyttöä!

Kyllä ne lapset kummasti jaksaa kun on erikoistapaus.vaistoavat että nyt oltava kunnolla.Meidänkin lapset kovin vilkkaita mutta tilanteessa rauhallisia.

Ja mitä vaatetukseen tulee niin mun mielestä mustat housut ja valk.paita on hyvät.Arvostavat!Ei punaista tai muita heleitä värejä.

Voimia tilaisuuteen!

L+5

Viime kesäni mieheni mummu kuoli ja molemmat lapset olivat mukana (4v ja 1,5v). Ihan hyvin meni. Muillakin oli lapset mukana ja kaikki meni ihan hyvin. Nyt viikon päästä on oman isomummuni hautajaiset, joihin lapset ilman muuta tulevat (nyt siis 4,5v ja 2v). Itselläni viedään tuolloin jo 38 raskausviikkoja, mutta en usko olevani vielä synnyttämässä. Mustat vaatteetkin löytyvät, vaikkakin minustakin valkoinen paita on ihan sopiva,

kun ensi perjantaina hautajaiset edessä. hakusanalla " hautajaiset" löytyi puolen vuoden ajalta hyviä vinkkejä tilaisuuteen, lueppa sinäkin.



Tuosta varsinaisesti halusin kirjoittaa, että osta alaosan kaveriksi joku nätti valkoinen pitkä neule, antavat mukavasti periksi monet isollekin massulle, ja on käyttöä myös jälkeenpäin. Ei tarvi olla äitiysneule, itse pidin tavllisia ihan loppuraskaudessakin.

Hyvin meni. Siunaustilaisuudessa istui rauhassa katsellen penkillä, tuli meidän kanssa eteen laskemaan kukkavihon. Haudalla oli tarkoitus, että lapsenlapset heittäisi hautaan ruusun, siihen ei suostunut. 5-v serkkulikka heitti sitten meidänkin pojan ruusun. Muistotilaisuudessa lapsille oli seurakuntatalon eteisaulassa leluja ja niiden kanssa viihtyivät hyvin. Ruokakin maistui.

Kyllä meilläkin olivat lapset mukana mummini hautajaisissa ja kaikkien serkkujeni lapset myös eli kaiken kaikkiaan lapsia oli tosi monta. Ei olisi tullut mieleenikään jättää lapsia kotiin, sillä mummini oli todellinen lasten ystävä, jonka muistan lukuisia kertoja sanoneen, että ¿lapset ovat lapsia¿ ja saavat olla aina mukana vaikka vilkkaita ja äänekkäitä olisivatkin. Joten hautajaiset lasten kanssa olivat ¿mummini näköiset¿.

Varmaan HMltä löytyy halvalla joku mustakin vaikka trikoopaita ja siihen vaikka joku huivi¿¿ jos et muuta löydä¿..

hautajaisis. Papin kans puhuin silloin kuin kävi ennen hautajaisia mumman kotona et kannattasko jättää tyttö kotiin kun on yleensä aika rauhaton tapaus. Ni pappi sanoi et tottakai laps mukaan et se on teidän suvun oma juhla et lapset kans mukaan ja ettei haittaa vaik mölisee, kun ei noin pienet ymmärrä olla hiljaa/paikallaan. Mut hyvin meni hautajaiset. kirkossa oli kai niin paljon uutta asiaa et pysyi paikallaan veljeni sylis. oli tosi mieliissään kun sai istua sen sylis.

...kaksissa hautajaisissa. Ekalla kerralla olivat 2 v 10 kk ja 3 kk, nyt muutama viikko sitten 3v 2kk ja 7 kk. Ensimmäisissä hautajaisissa ihan lopussa (viimeiset kukanlaskijat vuorossa) kiristyi molempien pinna, ja mies lähti sitten molempien kanssa kappelista ulos. Toisissa hautajaisissa molemmat jaksoivat hyvin loppuun asti.



Meillä on vanhemmalle ollut mukana karkkiaski/keksejä ja kirja, joilla on aikaa saanut kulumaan. Minun mielestäni oli hyvä, että oli jotain hiljaista tekemistä mukana, kun välillä alkoi pitkästyttää. Suosittelen myös sitä, että jos teitä on kaksi aikuista mukana, sovitte, kumpi voi esim. lähteä kesken pois, jos menee hankalaksi. Meillä se on molemmissa tapauksissa ollut mies, koska kyse oli minun isovanhemmistani, ts. minä sain sitten olla hautajaisissa koko ajan.



Muistotilaisuudessa ensimmäisellä kerralla isompi lapsi oli vähän vauhdikas (yhdessä 2,5 v. serkkunsa kanssa; ja vasta ruokailujen jälkeen), mutta siellä oli kyllä tilaa, jossa vähän juostakin. Sitäpaitsi mummuni, joka silloin haudattiin, tykkäsi lapsenlapsenlapsistaan ihan hirveästi, eikä olisi pahastunut heidän käytöksestään. Nyt toisella kerralla viisastuimme vahingosta ja otimme mukaan pari palapeliä, joita esikoinen serkkunsa kanssa sitten vuoron perään kokosi.



Ja mielestäni valkoinen paita ja mustat housut ovat ihan hyvät hautajaisvaatteet.



Terkuin TEL ja lapset

hautajaiset olleet viimevuosina (noin 10-12 2,5v sisään)

Aina lapset olleet mukana jos vain terveitä olleet.

nuorimmat nyt 5,5 ja 1v

Tänä syksynäkin kolmet,

Vaatetuksesta monet käyttää tietysti mustaa mutta valkoinen sopii vallan hyvin. Itse olin äitini haudalla tummanviininpunaisessa jakkupuvussa...+ valk.paitapusero.

Lapset ja itse yleensä suht. tummat vaatteet eli ei mitään kovin kirjavaa ole ollut lapsillakaan päällä. Mutta mustaa ei ole enkä hanki hautajaisiakaan varten.

Poikamme ei ollut nähnyt tätä kuollutta isomummiaan kuin ehkä kerran. Mummilla oli Alzheimerintauti, eikä hän eläessään edes tajunnut, kuka poikamme on. Oli siis aivan tuntematon pojallemme. Suvussa ei ole muita lapsia, joten poikamme on todennäköisesti ainoa lapsi hautajaisissa. Siksi en pidä mitenkään erikoisen tärkeänä, että poika hautajaisiin tulee.



Siunaus on juuri pojan päiväunien aikaan ja ollaankin ajateltu, että jos poika tulee mukaan, niin hänen on kyllä pakko nukkua päiväunet silloin. Se kyllä saattaa onnistua ihan hyvin rattaissa. Paras olisi, jos poika nukkuisi koko ajan. Täytyy vielä jutella asiasta miehen vanhempien kanssa, että mitä mieltä ovat. Luulen kyllä, että haluavat pojan mukaan.



Toi oli mulle uutta, että voi olla myös valkoista päällä. Ne mun valkoiset paidatkaan ei ole mitään siistejä ja juhlavia, mutta jos saisi joltain raskaana olevalta lainaksi jonkun hyvän paidan. Mä en itse käytä koskaan tummia yläosia (näyttää mun kasvoja vasten tosi pahalta), enkä kyllä aio sellaista ostaa nytkään. Mutta jos lainaksi saisi.



Miten muiden lapset reagoi aikuisten itkuun yms.?

vaarin hautajaisissa. Kyllä se aika vaikeaa oli, kun hän ei malttanut istua penkissä ja tuntui hämmentyvän aikuisten vakavuudesta ja itkusta. Lähdimmekin sitten suosiolla juoksentelemaan kirkon takaosaan. Koin, että siitä oli vähemmän häiriötä kuin kiukkuavan lapsen pitelystä väkisin etupenkissä. Nyt poika on 2,5-vuotias eikä edistystä varmaan ole juuri tapahtunut... Tuossa välissä oli yhdet häätkin ja niissä poika kyllä jaksoi juuri ja juuri istua sen ½ tuntia hiljaa, kun olin vannottanut, että siellä EI SITTEN RIEHUTA. Mutta kaikesta huolimatta lapset kuuluvat mielestäni perhejuhliin, vaikka heistä sitten vähän häiriötä olisikin.

Minä en itse ole ikinä ollut hautajaisissa koska äitini oli sitä mieltä että pieniä lapsia ei pitäisi ottaa mukaan. Olen kyllä tosiaan kiitollinen siitä.

Minä en ottanut 1,5 vuotiasta lastani, minun mummini hautajaisiin, siunaus tilaisuuteen. Itkin niin paljon etten olisi kyennyt huolehtimaan vilkkaasta ja uteliaasta lapsestani. Kävimme sitten hakemassa lapseni mukaan muistojuhlaan, sillä varmasti mummoni olisi halunnut lapseni mukaan. Minä olin myös viimeisilläni raskaana taisi olla rv 39, sain mahdutettua itseni mustiin laina vaatteisiin (hame + löysä paita pusero + neuletakki)

Olen tyytyväinen päätökseeni kun en ottanut lastani kirkkoon.

Kun isäni toukokuussa kuoli.Niin hautajaisissa oli kaikki lapseni samoin veljelläni oli 5v ja 1v mukana ja siskollani 8v ja 1v6kk mukana.Voi hautajaisiin otta lapsiakin mukaan.Hyvin meillä ainakin sujui.

Esikoinen nukkui päiväunet autossa matkalla hautajaisiin, mutta unet jäivät tavallista lyhyemmiksi, joten poika oli tilaisuudessa aika levoton. Olimme ottaneet anopin mukaan pitkälti lastenhoitajaksi ja hän lähtikin siitä aika nopeasti ulos pojan kanssa juoksentelemaan. Serkkutytön kanssa toimittiin samoin. En kokenut, että kukaan olisi lasten eloisuutta paheksunut. Päinvastoin, lapsethan tuovat tilaisuuteen myös lohtua, kun kaikki näkevät lapsissa elämän jatkuvan. Pappikin otti omassa puheessaan tämän seikan esille.



Olin ennen tilaisuutta kertonut pojalle papan kuolleen ja sanonut hänelle, että äiti luultavasti itkee ja että pojan ei tarvitse siitä huolestua. En tiedä, mikä on oikea tapa, mutta poika ei näyttänyt olevan asiasta hämillään. En ruvennut kuolemaa sen kummemmin selittelemään, mutta käytin ihan rehellisesti kuolema-sanaakin, kun mielestäni kuolemaan pitäisi suhtautua vain yhtenä osana elämää.



Etiketin mukaan vaatetuksen pitäisi kai olla kokomusta, mutta ainakin yhdellä vieraalla oli mustat housut ja valkoinen siisti pusero, mikä näytti ihan asialliselta, enkä kuullut kenenkään siihen mitään erityishuomiota kiinnittävän (vaikka osa sukulaisistamme on vaatetusalalla jne.).

edes isompaa (alle kouluikäistä) mukaan hautajaisiin, ellei vainaja todellakin olisi lähisukulainen tai muuten läheinen tuttu. Eli mummut yms. mutta ei juuri sen kaukaisempi sukulainen. Kyllä lapset ehtivät " tarpeeksi" hautajaisissa olla isompinakin. Itse olen tähän ikään (26) mennessä käynyt kolmet hautajaiset, joista kahdet viimeisen kahden vuoden sisään. Johtuu kyllä osittain siitä, että meillä on pitkäikäinen suku =)

Mutta tämä siis minun mielipiteeni, jokaisella omansa.

Meillä oli molemmat lapset (3 ja 1,5v) tänä syksynä mukana isoisäni hautajaisissa, en edes kyseenalaistanut heidän mukaantuloaan (isoisäni oli todella lapsirakas ja läheinen kaikkien lastenlasten ja lastenlastenlastensa kanssa). Siunaustilaisuuteen olin varautunut pienten rusinapakettien kanssa, lisäksi mies oli valmis lähtemään tarvittaessa ulos. Hyvin kuitenkin pojat jaksoivat, sen verran paljon oli kirkossa ihmeteltävää, että rusinoihin turvauduttiin vasta ihan loppumetreillä. Etukäteen olin selostanut lapsille, mitä kirkossa tulee tapahtumaan ja että äiti ja muut tutut aikuiset tuleva olemaan surullisia ja itkemään. Tätä oli tosin käyty läpi vanhemman kanssa jo suruviestin saadessani. Molemmat suhtautuivat hyvin, halusivat tosin olla aluksi vain sylissä, kun ihmettelivät aikuisten surua. Vähän ajan päästä kuitenkin ihmetys helpotti ja kysymykset rupesivat lentämään (vanhemmalta siis; äiti miksi isovaari on arkussa, äiti miksi isovaari on kuollut, äiti, mäkin olen surullinen). Muistotilaisuus oli sitten sukumme tyyliin varsinainen ilojuhla, itkut oli itketty ja muisteltiin hymyssä suin kaikkia hölmöyksiä. Pienet lapset, joita oli paikalla parisenkymmentä, leikkivät paikalle tuoduilla leluilla ja juoksivat ulkosalla, eikä kukaan pannut pahakseen. Mutta tämä siis sopii meidän suvulle, muilla voi olla toiset tavat ja ajatukset.

Appeni hautajaisissa lapsi jaksoi istua noin 15 minuuttia siunaustilaisuuden alussa ja saman verran ruokapöydässä. Lopun aikaa juoksin sitten hänen perässään siunauskappelin ja seurakuntasalin muissa tiloissa. Parempi niin, ettei turhaan häiritty muita. Ja itse lähdin muistotilaisuudesta nukuttamaan lasta päiväunille mummolaan. 2½-vuotiaan kanssa voi olla jo vähän helpompaa. Varaudu joka tapauksessa siihen, ettet itse näe tilaisuudesta paljonkaan.



Kysy mieheltäsi ja hänen vanhemmiltaan, haluavatko he lapsen olevan läsnä. Varmasti he ymmärtävät myös sen ratkaisun, että lapsi jää muualle hoitoon. Toisaalta lapsi tuo tilaisuuteen vähän " kevennystä" ja puheenaihettakin.



Vaatteista: Itse laittaisin jonkun tumman jakun (ei haittaa, vaikkei napit menekään kiinni) ja kaulaan pitkän ohuen huivin, niin paita ei edes juuri näkyisi. (Tällaisessa asussa kuljin muuten raskaana ollessani töissä loppuun asti enkä ostanut yhtä ainutta äitiyspaitaa.) Mustan lisäksi/sijaan hautajaisväreiksi käyvät mielestäni valkoinen, harmaa, tummansininen, tumma violetti ja luumunpunainen.

Ekoissa hän oli vain viikon vanha ja siellä oli vain muistotilaisuudessa mukana ja nukkui koko ajan. Toisissa oli 10 kk vanha ja minulle, sekä kyllä myös muille, sellainen henkireikä, että hänen avullaan jaksoin siunaustilaisuuden ja muistotilaisuuden. Lapsella oli tummat housut jälkimmäisessä päällä, mutta yläosa oli värikkäämpi.



Otan osaa, Tainu

Mielestäni on hyvä että poika oli mukana. Mummon kuolemasta yli 10 kuukautta aikaa, lähes päivittäin poika muistelee mummoansa. Haudalla käymme aika usein. Mummon kuolema/hautajaiset ovat kyllä jääneet pojan mieleen varmaan lähtemättömästi. Ei kuitenkaan osaa ilmaista suruaan esim. itkemällä. Meillä mummo oli todella läheinen, siksi näin. En kuitenkaan usko että olisin noin pientä ottanut " kaukaisemman" ihmiseen hautajaisiin.

Mutta tämän isomummin on nähnyt ehkä kerran joskus vuosi sitten... Tavallaan pojasta olisi hautajaisissa varmaan iloa sureville ihmisille (esim. anopilleni, jonka äiti tämä isomummi siis oli). Ja jos poika nukkuu osan ajasta (tai mahdollisesti koko ajan), kaikki sujuisi varmaan ok. Pitää vaan selvittää, missä poika voisi siellä nukkua.



Vaatetuksesta vielä. Voisinkohan mä laittaa sinne sellaisen paidan, jonka ostin kaikkia näitä loppuvuoden juhlia varten (mm. pikkujoulut ja joulu)? Se on sellainen viininpuna-musta/tumma, jossa on jotain epäselviä kukkia (poikani mielestä lepakoita). Ei siis mitään selkeää kukkakuviota. Vaikka ostin paidan ns. iloisiin juhliin, se ei ole mikään kovin " iloinen" paita. Haittaako jos on hautajaisissa sama paita kuin jouluna?



Entä voiko pojalla olla päällä jotain siistiä mutta vaaleaa? Hänen ainoat tummat vaatteensa ovat siniset farkut... Vaaleita siistejä housuja ja neuleita sen sijaan löytyisi. Kun ehdin, niin etsin vielä haulla aikaisemmat hautajais-keskustelut.