G:asutteko vuokralla vai omassa asunnossa? Jos asutte vuokralla

"omassa" neliössä samassa kaupunginosaassa ja asumismenot 1700 että siitä voi sitten miettiä, miksi jotkut asuvat mieluummin vuokralla.



Meillä anoppi maksaa osan lainasta, joten siksi meillä tällainen ratkaisu.

Asumme omassa, mutta jos lapsien tarvitsemaa pysyvyyttä (mitä nyt varsinkin eroperheessä mielestäni on) ei olisi, niin luultavasti realisoisin kotimme (en kylläkään kakkoskotia, se on liian rakas) ja muuttaisin nyt vuokralle.



Hirmuisen monet laskevat, että omistusasuminen olisi jotenkin halvempaa kuin vuokralla asuminen ja sitä se on pitkällä aikajänteellä, mutta jos esimmäiset 10 vuotta tulee persnettoa, niin kannattaa miettiä, että onko se sit kuitenkaan silloin ensimmäisenä 10 vuotena kannattavaa.



Yleensä ihmiset vertaa vain että korot (-verovähennys) + vastike < vuokra. Tämä on kuitenkin taloudellisessa mielessä väärä lähtökohta, koska omistusasumisesta on muitakin kuluja. Ei ole mitenkään kaukaa haettu, että omistusasunnon remontteihin kuluu 1-2% asunnon hinnasta vuositasolla tai jos haluaa mielummin ajatella pinta-alaan suhteutettuna niin saman verran kuin yhtiövastike tai vaikka omakotitalon juoksevat kulut eli luokkaa 2,5-3,5 euroa per neliö. Nämä unohdetaan aina näissä oma versus vuokra keskusteluissa.



Lisäksi on syytä muistaa, että vaikka asunnon ostaisi alunperin pelkästään lainarahalla ja siten korot alussa selvittää sitä kustannusta mitä omistusasumisesta tulee, mutta jatkossa asunossa on kiinni myös omaa rahaa (tai usein myös alusta alkaen, jos siihen käyttää omaa rahaa), joka on sitten pois muista sijoituksista.



Summa summarum - kyllä se oman asunnon omistaminen pitkällä juoksulla on kannattavaa, mutta milloin se kannattavaksi muuttuu riippuu täysin siitä, että milloin sen asunnon ostaa. Minun näkemykseni mukaan nyt ei ole järkevä aika ostaa ensiasuntoa eikä vaihtaa kalliimpaan. Yksistään viimeisen kolmen vuoden aikana asuntolainojen korot ovat nousseet 3 prosenttiyksikköä ja jos ajatellaan että perhessä olisi sama summa käyttää asumiseen (oletetaan, että palkka on noussut, mutta se on taas huvennut suurempiin energia-, liikenne- ja elintarvikekustannuksiin sekä lapsiperheessä vielä kasvaviin hoitomaksuihin), niin sen järjen mukaan pankin myöntämä lainamäärä vähenee 20-30%. Ihmettelen, jos se ei ala vähin erin näkyä asuntokaupoissa. Tähän mennessähän pankit ovat tekohengittäneet tuota antamalla jopa 60 v lainoja ja antamalla 100% lainoja, jolloin ostajiin on saatu houkuteltua lisää ihmisiä ja hinnat pysyneet heidän avullaan vielä korkealla. Mikäli asunnon hinta tippuu vaikka 20% kolmessa vuodessa, niin 150 t asunnon arvo tippuu peräti 800 euroa kuussa. Se + asuntolainan korot (tai vastaavasti kiinni sijoitetun pääoman puuttuva tuotto) + yhtiövastike on jo sitten melkoinen summa... Oletetaan vaikka että 150 t kustannukset olisi 600 ja yv vaikka 200, sehän tekisi yhteensä jo 1600! SIllä jo elelee melkoisessa vuokra-asunnossa ja tuossa ei ole otettu mitään oman asunnon remontteja huomioon.



Asuntokin on sijoitus - toki se on myös arvovalinta, mutta kyllä siinä ihmisten rahat on paljolti kiinni, niin omat kuin lainatutkin.

mutta kun vielä vähän aikaa sitten asuimme, ei todellakaan ollut ihan sama maksaa lainaa vuokran summalla. Asuntomme vuokra oli noin 400 euroa, sisältäen ihan kaiken, veden, sähkön, saunamaksun, netin jne.



Jokseenkin vastaava tai vähän huonompikin asunto olisi maksanut noin 70000 euroa. Pelkät korkokulut olisivat näillä koroilla n. 320 euroa (verovähennystä ei huomioitu). Päälle pitää laskea vielä hoitovastike n. 150 euroa + muut aiempaan sisältyneet maksut (vesi, sähkö, netti jne) ehkä n. 50-100 euroa. Yhteensä n. 520-570 euroa. Ja tuossa ei ole "maksettu omaa" vielä senttiäkään. Ja vuokralla jääkaapin hajoamiset yms. menivät vielä vuokranantajan kustannettavaksi, eli niistä ei tullut lisäkuluja.



Jos ei olisi tullut lisää tilantarvetta, ei oltaisi todellakaan muutettu tuosta vielä omaan.

Päädyimme tilanteeseen muuttaessamme aluksi 2 vuoden pätkäksi pois pk-seudulta. Sittemmin poissaolo on pidentynyt, mutta edelleen ollaan "määräaikaisesti" täällä muualla.



Meille edullista ja järkevää asua täällä vuokralla. Maksamme 700 €/kk keskustassa 4h+k asunnosta. Rivaristamme pk-seudun lähiössä saamme 1350 €/kk.

vuokralla, 3h ja 74 neliötä, vuokra 890 euroa. Tältä alueelta omistusasunto samankokoinen maksaa vähintään 270000, joten ei samalla summalla todellakaan lyhennellä velkaa...

Tarvitsisimme noin 200 000 vähintään lainaa oman vastaavan ostamiseen, ei taida sitä pankkia löytyä joka meille antaisi tuon rahan kun ei ole sitä 15 % omaa rahaa eikä takaajia sille.

Asumiskulut aika tarkallee 600 /kk. Vastaava omistuskämppä olisi liki 200000. Vuokrarahalla ei maksettaisi kuin lainan korot ja osa asumiskustannuksista. Ja sitten pitäisi vielä sitä itse lainaakin öyhentää. Meidän tilanteessa ehdottomasta edullisempi vaihtoehto!



Nyt säästellään "sukanavrteen" ja ostamme sitten jonkun vuoden päästä oman kortteerin. Selvitään pienemmällä lainalla ja saattaapi olla asuntojen hinnoista terävin kärki poissa. Mitä hintaromahdusta emme kylläkään odottele...

Ja on ihana kämppä: ylin kerros 8/8, 104m2 4h+k+s+valtava parveke. Asunto rakennettu 2000-luvulla ja suuren kaupungin ydinkeskustassa vesistönäkymällä. Autopaikka kellarissa. Ja asutaan tässä sen takia, että muutettiin hiljakkoin kaupunkiin ja tiiraillaan parhaillaan omistusasuntoa. Kallishan tämä on, mutta 900 Euroa saisi maksaa ihan taviskolmiostakin keskusta-alueella ja tässä on tosiaan saunat ja kaikki. Tätä ei kyllä olisi varaa ostaa, jos olisi myynnissä.

Nyt maksetaan 4h ja keittiö 500 puntaa, mikä lie 600-700 euroa.

Minä olen työtön ja mies opiskelee. En tiedä mikä tässä mättää, minusta ei mikään? Koti on koti vaikka voissa paistaisi.

Olemme ihan OK-tuloisia (nettotulot noin 4600 /kk). Säästöjä ei ole, mutta takaus järjestyisi. Ei silti houkuta velkataakka harteilla...Tämä sopii meille, kämppä ok, vuokra melko alhainen.

mutta tontti on hakusessa ja oman kodin rakentaminen. Taloustilanne on mikä on, niin voisi kait odotelle ja asustella vuokralla jonkin aikaa vielä. Asumme kolmiossa ja lapsia on neljä, vähän tilan vuoksi tekee tiukkaa.

Siksi, että täällä Helsingissä tässä kaupunginosassa (jossa haluamme asua ja pysyä) vastaavanlaisesta rivarista joutuu pulittamaan 500 000 euroa, joka on aivan mielenvikainen hinta. Saisimme varmaan jostain perähikiältä omistusasunnon, mutta asumisen laatumme romahtaisi. Haluamme asua juuri täällä.