Lue keskustelun säännöt.
Kaveriperheen talonrakentaminen on tuskallista myös lähipiirille:(
12.12.2005 |
Meillä parikin ystäväperhettä rakentaa
taloa, tai nyt ovat jo loppusuoralla. Säännöllisin väliajoin tulee tekstiviestiä heiltä, että kuinka on kamalasti hommaa ja tekemistä ja rivien välistä vihjataan auttamaan. Meillä on miehen kanssa 2v. lapsi ja ollaan usein vknloppunakin töissä (tai ainakin toinen meistä). Ei tosiaan huvita mennä rakennustalkoisiin harvoina yhteisinä vapaapäivinä. On mies pari kertaa ollutkin auttelemassa, mutta tuntuu ettei se riitä. Tulee kauhean huono omatunto kun ei tule mentyä auttamaan, vaikka en kyllä tiedä mitä siellä raksalla tekisin. Ärsyttää kun eivät voi sopia etukäteen työmiehiä/ammattilaisia tekemään, ettei sitten tarvisi " kiusata" tuttavia. Kummallein rakennukselle on matkaa yhteen suuntaan n. 60 km. Ei siis ole edes lähellä..Huoh:(
Kohtalotovereita?
Kommentit (4)
Koskaan ei ole edes matkakuluja ja muita kuluja tarjouduttu korvaamaan, vaan aina on kiitelty kun päästiin tulemaan. Eipä me muuta tarvittaisi mutta sen kerran kun itse oltaisiin tarvittu muuttoapua, niin eipä sopinut kenellekään. Ehkä oikeasti oli muita menoja, mutta aika hyvä sattuma, kun neljälle ihmiselle ei kenellekään käynyt. Yhtä perhettä vauvan syntymän jälkeen ei saa vaivata millään avunpyynnöllä mutta heitä on silti tultava apuun, onhan heillä sentään jo 3-vee lapsi jota on pidettävä koko ajan sylissä. Mites siinä äiti pääsee kauppaan tai suihkuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakentajillakin pitää olla paikka johon purkautua. Se on silti iso homma.
Itse rakentaneena tiedän että väliin pitää vähän antaa palaa kaikki ressit pois. Mutta älä vastaanottajana vedä pulttia siitä, se on vaan tapa purkaa paineita. Meillä oli paljon apulaisia, lähes kaikki samalta paikkakunnalta. Mutta nyt rakentamisen jälkeen ja sitä ennen onkin isäntä ollut niillä apuna millon missäki hommassa.
Se on hyvin ikävää jos ette saaneet muuttoapua. Hommatkaa lisää ystäviä ketä pyytää. Mua ahistais jos muuttokaveriksi ei vois pyytää kuin neljää ihmistä. Sehän on sillon hyvin todennäköstä että ei passaa.
Mutta pointtini on siis se että älä ap turhaan kanna huonoa omaatuntoa, leiki vaikka puupäätä joka ei älyä vihjailuja.
Rakentajan vaimo
ja liittyy siihen, mikä milloinkin on kohtuullista. Useimmilla se on hyvin tilannesidonnaista, eli silloin kun itse tarvitaan apua, on pieni vaiva tulla joku sunnuntai rakennukselle auttelemaan päiväkahvikorvauksella, mutta jos taas itse voisi auttaa jossakin, se on lähtökohtaisesti aina mahdotonta kun on tämä lapsi (kyllähän tietty muuten...).
On se rankkaa tehdä remonttia ja apu tietenkin tarpeen, mutten itse kehtaisi anella pikkulapsisia työssäkäyviä ystäviäni..
En itsekään menisi ellei tulisi kunnon kutsua talkoisiin joissa sitten vaikka palkaksi tarjoisivat ruoat tj. Eikä niin että lapsi sinne sitten pyörimään jalkoihin, eikä edes tekidi mieli mitään rakennella..